Smiiid, niin kuin Tapani Miettisen hehkutus omaan korvaani kuulosti, on eittämättä tähän sarjaan kova pelimies. Analyysini perustuu pelkästään eiliseen SaiPa-peliin, joten kuva vielä monipuolistuu tästä: Repii, raastaa ja jopa rytmittää peliä hyvin. Nippu hyviä, oivaltavia syöttöjä, mutta myös muutama harha - tämä vaatii varmaan enemmän aikaa pelikavereiden kanssa, jotta nähdään, missä mennään lopullisen luovuuden tasolla. Ensimmäiset potkut rytminvaihdoksissa, joilla pyrkii saamaan tarvittavan tilan itselleen, ovat todella teräviä. Tässä on mielestäni yksi kohta, josta täällä Suomessa on opittavaa junnupuolella. Laukaisutaito on kovaa luokkaa ja syötötkin napsuivat kohtuullisen kovaa ja tarkasti kaverin lapaan. Tuntui pelaavaan kovalla tunteella, mikä johti pari kertaa selvään turhautumiseen ehkä sekä itseään että joukkuekavereitaan kohtaan. Tunnetta tarvitaan, eivätkä nämä turhautumiset johtaneet eilen ylilyönteihin (jäähyt, valittaminen), joten siinäkin mielessä mielikuva ammattimaisuudesta jäi päällimmäiseksi. Fanina olen todella iloinen, että KalPa sai tällaisen nuoren, nälkäisen ja taitavan NHL-avun tänne. Kuuluuko kiitos Janne Kekäläiselle? Kiitos.
Kaikin puolin positiivinen ilmestys siis pelaajana, mutta hieman myös huolestuin. Nimittäin siitä, kuinka muiden kalpalaisten itsetunto kestää pelaamisen tämän NHL-kaverin kanssa, ilman että joukkuepelaaminen kärsii. Eilen oli ainakin mielestäni merkkejä ilmassa siitä, että ketjukaverit kiekon saatuaan ryhtyivät hakemaan kentältä Smithiä. Tämä taas aiheutti sekä pelin puuroutumista väkinäisten ratkaisujen muodossa että pelin ja syöttösuuntien ennakoinnin helpottumista vastustajalle. Jos tämä suuntaus pelissä jatkuu, niin voi tuntua, että jokaisella vastustajalla on tiivis sumppu KalPaa vastassa, vaikkei todellisuudessa näin olisikaan. No eilen kyllä oli, koska SaiPa antoi meidän pitää selvässä tilanteessa rauhassa kiekkoa omalla puolustusalueellamme ja kaikki viisi sputnikkia pörräsi kiertoradoillaan siniviivojen välissä tiukassa nipussa. Keskialue kentästä oli siis tukossa, kuten on raportoitu.
Onneksemme Smith oli eilen niin hyvä pelaaja, että häneltä löytyi kyky myös avata tai käyttää hyväkseen tuo sumppu. Amatöörinä en osaa sanoa, mitä siinä tasoitusmaalissa (yv) tapahtui tarkalleen, mutta tuntui, että väläyksenomaisesti SaiPan nelikon tasapaino petti keskialueella, Smith painui kiekon kanssa keskeltä sisään hyökkäysalueelle, kiersi pakkia sen verran, että sai tilaa laukaukselle ja sitten käsittämättömän tarkka ja kova rannelaukaus aivan takayläkulmaan. Yksilösuoritus, jos mikä. Maalilaukauskilpailussa sitten puolestaan oli tuuriakin mukana, kun kiekko pomppi jostain Niemisen varusteista sisään.
KalPan kannalta kokonaisuutta katsoen totuus on kuitenkin mielestäni se, että pelaaminen kärsii, jos muut pelaajat eivät uskalla olla välillä itsekkäitä viisikkopelaajia ja pelata kiekkoa parhaalla paikalla olevalle kaverille sen sijaan, että ensimmäisenä mieleen tuleva vaihtoehto on Smith. Missä Smith, Mr. Smith? Toivon, että yhteinen aika ja kaverin hitsautuminen joukkueseen korjaa tilanteen, jos tilanne ei sitten ole allekirjoittaneen ylianalysointi. On aina hyvä lopettaa ja samalla tiputtaa kirjoituksen vähäinenkin taso nollaan, jollain vanhalla puhkikuluneella kliseellä. Tällä kertaa se on: Tämä on joukkuepeli.