Kirjoitin äsken jo aika pitkän viestin, mutta se perskules meni katoamaan jonnekin, joten yritetäänpä uudestaan (tällä kertaa vähän lyhyempänä)...
Itselleni tuli vielä reilu vuosi sitten mieleen sanasta 'kantri' Mikko Alatalon suomenkieliset tekeleet, jotka eivät ehkä anna kyseisestä musiikin lajista kovin mairittelevaa kuvaa. En siis ollut järin suuri kantrimusiikin ystävä, kunnes korviini osui Johnny Cashin mainio "I Walk The Line". Joku tässä ketjussa aiemmin kertoi, ettei välttämättä kannataisi aloittaa kantrimusiikkiin tutustumista Cashin tuotannosta. Toki näin voi ollakin, mutta itseni kohdalla nimenomaan Johnny Cash toimi sytykkeenä. Satuin eräänä päivänä huomaamaan levykaupan alennusaltaita selatessani Cashin kokoelmalevyn (jolta kyseinen biisi löytyi) kohtalaisen edulliseen hintaan. Ajattelin, että tuskinpa tulee pahemmin muita raitoja kuunneltua, mutta ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen oli myyty.
Tästä alkoi kiinnostukseni Cashin musiikkia kohtaan ja hankinkin nopeasti miehen tuotantoa usean levyllisen edestä. Etenkin Cashin coverit monista 90-luvun hittikappaleista ovat erinomaisia eikä hänen live-esiintymisensä vankiloista ole yhtään huonompia. Cashän oli paitsi loistava lauluntekijä myös hieno esiintyjä. Paljon Cashiä kuunnelleena olenkin vakuuttunut, että hän on heti Elvis Presleyn jälkeen parasta mitä Amerikka on musiikillisesti koskaan pystynyt tarjonnut. Kannattaa muuten kuunnella Cahsin versio HIM:in viime viikkoina kaikille teineille tutuksi tekemästä kappaleesta "Solitary Man". On nimittäin mielestäni sata kertaa parempi kuin HIM:in versio ja voittaa jopa alkuperäisen.
Cashin musiikin kautta luonnollinen kiinnostuksen kohde oli tietysti "Highwaymen", jonka muodostivat kantrikonkarit Johnny Cash, Waylon Jennings, Willie Nelson sekä Kris Kristofferson. Jälleen löytyi monia erinomaisia kappaleita, kuten "We Were Born And Raised In Black And White", "The Devil's Right Hand" sekä "Highwayman". Kannattaa ehdottomasti tutustua Highwaymeniin, jos kyseisten herrojen soolotuotanto miellyttää.
Seuraava kantrilöytö oli trio Texasista nimeltä Dixie Chicks. Kuulin ja luin paljon positiivistä palautetta kyseistä triosta ja hankin heidän livelevynsä (tupla-CD) "Top Of The World Live Tour", enkä joutunut pettymään. Dixie Chicks tuntuu toimivan erityisen hyvin livenä ja live-esiintymisissä pääsee laulaja Natalie Mainesin upea lauluääni oikeuksiinsa aivan eri tavalla kuin studiolevyillä. Moderneista kantriyhtyeistä nimenomaan Dixie Chicks on tutustumisen arvoinen.
Näin siis ennakkoluuloisesta kantrin vihaajasta oli tullut kantrin suurkuluttaja. Kehotankin siis kaikkia unohtamaan käsitykset kantrimusiikista USA:n eteläisten osavaltioiden heinäkenkien sekä Mikko Alatalon kaltaisten ristiriitaisten artistien musiikkina. Todellisuudessa se on paljon muutakin, kuten jo tässäkin ketjussa mainittuja upeita tarinoita, joita mm. Cashiltä löytyy useita (esim. "Don't Take Your Guns To Town" sekä humoristinen "A Boy Named Sue").
Kukaan eí ole tainnut tässä ketjussa vielä mainostaa YLE Radio Suomen "Kantritohtori Teppo Nättilän vastaanottoa", joka tulee tiistai-iltaisin kello 23.03 alkaen. Kaikille kantrin ystäville tutussa, tunnin mittaisessa showssa asiantunteva ja leppoisan oloinen Teppo Nättilä soittaa kantria sekä southern rockia laidasta laitaan. Suosittelen lämpimästi myös sellaisille, jotka eivät kantrista pahemmin innostu. Luulenpa, että kantrin laajasta kirjosta löytyy monia helmiä monille rock- ja hevimiehillekin, kun vain kynnys kuunnella niitä on tarpeeksi matala.
