Commodore 64?

  • 29 607
  • 157

Vanha Len

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Boners
Pakko kyllä nokittaa Joystickien kuniinkaalla, jota ei saanut hajalle helpolla, ja jos sai niin ruuvit irti, kolvi käteen ja taas toimi. Tac 2. Peleistä kovimmat väännöt käytiin Microprose Soccer.in kanssa.

Mulla on jemmassa lähes uudenveroinen Tac 2 varaston ylähyllyllä...pelattu ehkä noin 5 tuntia. TACithan olivat siitä mielenkiintoisia ilotikkuja, että uusina aivan helvetin jäykkiä mutta kun tuon oli ajanut ns "sisään" niin parempaa sai etsiä.
 
Suosikkijoukkue
HIFK ja brändin juojat. NP#35.
Pakko kyllä nokittaa Joystickien kuniinkaalla, jota ei saanut hajalle helpolla, ja jos sai niin ruuvit irti, kolvi käteen ja taas toimi. Tac 2. Peleistä kovimmat väännöt käytiin Microprose Soccer.in kanssa.

Ihme high techiä! SV:n lerput joita hakattiin hulluna oli ainakin siinä 64:n alkuaikoina urheilupeleissä, oli meidän luokan ykkösvalinta! Autofire oli mitä oli, mutta toi helikopterituntuma oli ihan ykkösjuttu :-)
Eihän se kestävyys edes ollut mikään kriteeri, kun pelit (ja me junnut) oltiin lähtökohtaisesti kuluttavia!

Edit. Milloin toi Tac II tuli markkinoille?

Edit II. Perskules. Nyt muistankin tän. Tämähän oli maailman suurin myrsky vesilasissa, kun SV-fanit puolusti muotoa ja imukuppeja ja TAC-fanit tarkkuutta. F***ing Jatkoaika 80-luvulla ilman internettiä! 40 vee ja mitään en ole oppinut...
 
Viimeksi muokattu:

scholl

Jäsen
Mä en ole tuota tac 2:sta nähnytkään. Noi Spectravideon quickshotit oli tosiaan, mutta C64:n mukana ne eivät tulleet aluksi. Kun osti koneen ja levyaseman niin siihen myytiin mukaan sellaiset lyhyen varren muotoilemattomat joystickit. Aluksi mulla oli vain 1 peli se modeemisoccer ja sitä ohjainta tuli rynkytettyä tuota kämmentä vastaan, jolloin meni vesirakoille iho. Ergonomia oli todella huippuluokkaa niissä orkkisjoystickeissa. Emme tajunneet pelata hanskat kädessä tai edes teipata käsiä, vaan iho oli pitkään veke, kun ei se ehtinyt oikein parantua.

Decathlonissa 100m juoksu oli samanlaista tuskaa kämmenille.
 

KPL

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, Q
Tac kakkoset oli ihan perseestä. Kaveri vannoi niiden nimeen(koska isä oli sellaiset ostanut), mutta meillä oli juuri noita quickshoteja ja muita vastaavia vaikka kuinka paljon. Vanhat kun meni paskaksi, niin uusia vaan tilalle.
 

Sinner

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin I.F.K (Rikollislauma) , NP#10 DEFC#16
Tac kakkoset oli ihan perseestä. Kaveri vannoi niiden nimeen(koska isä oli sellaiset ostanut), mutta meillä oli juuri noita quickshoteja ja muita vastaavia vaikka kuinka paljon. Vanhat kun meni paskaksi, niin uusia vaan tilalle.

Tac 2 oli loistava ohjain. Ei kuitenkaan niin hyvä, kuin kruunaamaton kuningas Arcade. En nyt jaksa alkaa kuvia metsästämään, mutta tämä oli niitä ensimmäisiä microkytkin joystickejä (napsu). Competition pro 500 oli myös kova sana, mutta liian pitkä varsi. Quickshoteilla ei tehnyt hevon paskaa ja tämä on kiistämätön fakta ;)
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
HIFK ja brändin juojat. NP#35.
Quickshoteilla ei tehnyt hevon paskaa ja tämä on kiistämätön fakta ;)

Vääräuskoisuus ei sinänsä ole pahasta, mutta älä turhaan lausu Quickshotin nimeä!
Ihme mikrokytkinfaneja täälläkin, kun tarjolla oli ihan miehekkäitäkin tatteja! ;-)

P.S. Tää keskusteluhan rupeaa olemaan ihan kuin aikanaan yläasteella.
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Saako noita vanhoja joystick:ja vielä jostain?

Tottakai varmaan huuto.netin kautta, mutta saako noita uutena jostain?
 

teroz

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, KPU, Eno Jets & Jan Lundell
Oi niitä aikoja, kyllähän se leipälaatikko C64 on se rakkain kaikista pelikoneista. Toki 8-bit Nintendo tulee lähelle, mutta ehkä ne kirotut C64:sen Syntax Errorit yms. kuitenkin toi sellaisen erityisen siteen ko. kapineeseen.

Peleistä muistuu mieleen ne kaikkien suosikit, eli Games-sarjat sekä yhtenä omana suosikkina Tapper - jossa piti toimia baarimikkona.

Lisäksi Pulteri, Spy vs. Spy ja Skool Daze ovat jääneet pysyvästi mieleen. Itselläni oli vain kasettiasema, mutta voi sitä ilon päivää kun sai kaverilta lerppuaseman lainaan ja se oli varustettu Hot Wheels-pelillä.

Paper Boy ärsytti suunnattomasti, mutta sitäkin tuli hakattua ja International Karaten parissa meni muumat joystickit. Ne mustat joikkarit, joissa oli punaset (tai oranssit) napit olivat muuten uskomattoman huonoja.

Itsellä on muuten C64 alkuperäisessä laatikossa tallella ylähyllyllä, pitäisi joku kerta kaivaa se esiin ja testailla. Teinkin tämän jokunen vuosi sitten, mutta oli kyllä ongelmia saada kasettidekin virityspäät kohdilleen, muuten homma pelasi hienosti
 

magnum37

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tulevaisuuden Sport
Onko täällä muuten joku muukin NIIIIN retro, että on aikoinaan omistanut myös Commodore 16:sta?-) Sain 80-luvun puolivälissä paapalta lahjaksi, kun oli kuullut minun haaveilevan tietokoneesta (mielessä oli toki C64). Minulle ei ole tähänkään päivään mennessä selvinnyt, miksi Commodore yleensä tuon 16-mallin lanseerasi, varsinkin kun VIC-20 oli suosittu ja C64 jo markkinoilla samaan aikaan. Pelikoneena C16 oli nimittäin karmean huono vaikka muutama ok peli kyseiselle mustalle leipälaatikolle löytyikin. Yllättävää kyllä, sen prosessorin kellotaajuus oli kovempi kuin C64:ssa, mutta muistin määrä erotti sen legendaksi nousseesta veljestään. Varmaan olisi kannattanut pikkupoikana hyödyttää C16:sta prosessorin parempi laskuteho basic-ohjelmointia harrastaen, heh.

Kuusnelosesta minulla oli sitten se myöhempi c-malli. En muista miten se erosi alkuperäismallista muuta kuin kuoriltaan. Sitten tulikin jo 90-luvun taite ja piti saada Amiga 500.

Itsellä on muuten C64 alkuperäisessä laatikossa tallella ylähyllyllä, pitäisi joku kerta kaivaa se esiin ja testailla. Teinkin tämän jokunen vuosi sitten, mutta oli kyllä ongelmia saada kasettidekin virityspäät kohdilleen, muuten homma pelasi hienosti

Sinä onnellinen. Onko pelikasetitkin tallessa? Taitaa muuten mukisematta mennä kiinni taulutelkkariinkin :)
 

Yuppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team, Україна
Kyllähän Tac-2 oli aivan ylivertainen ohjain. Itsellä tosin oli pröystis-Amiga viissatanen eikä Commorode, mutta silti. Sensible Socceria noilla väännettiin ja muutama kyllä meni ihan paskaksikin. Pari korjattiin kolvilla tai teipillä, mutta pakkasivat menemään uudestaan. Tuntuma oli Tac-2:ssa aivan lyömätön verrattuna kaikenmaailman lerppatikkuihin. Oikeastaan ainoa puute oli se, että näppäimet lakkasivat aika helposti yhdistämästä kovassa käytössä.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Se olisi hyvä, jos uusi C64 myytäisiin niin, että siellä olisi valmiiksi parhaat pelit kuten Summer Games, Winter Games, Pitstop, One-on-One, (modeemi) Soccer (jonka pelaamisessa meni kämmenet verille) sekä joystickit. Ei sillä ominaisuudella tee mitään, että voi pelata niitä pelejä, jos pelit eivät tule mukana. Ei kellään niitä ole enää säästössä.

Samalla vaivalla pelit voisivat tietenkin tullakin mukana, mutta kaikki mainitsemasi pelit löytyvät muutamalla klikkauksella netistä laillisesti.

Jos jollain on säästössä vanhoja pelejä, niin nehän nimenomaan eivät toimisi tuon uuden virityksen kanssa.
 

scholl

Jäsen
Kuusnelosesta minulla oli sitten se myöhempi c-malli. En muista miten se erosi alkuperäismallista muuta kuin kuoriltaan.

Niitä kuoria oli muutenkin eri värisiä. 1982 oli muistaakseni jotenkin eri värinen, me ostettiin ensimmäinen varmaan 1983, siis kone ja levyasema ja se oli se normiharmaa, sitten muutama viikko myöhemmin faija osti toisen C64 ja levyaseman Saksasta ja siinä se koneen kuorien väri oli vähän eri. En muista enää miten. Sen sijaan näppäimistö oli normi, mikä oli siinä mielessä ihmeellistä, koska pc:issä kun minulla on joskus ollut saksalainen näppis niin osa kirjaimista ovat olleet eri paikoissa kuin täällä.

Sitten tulikin jo 90-luvun taite ja piti saada Amiga 500.

Mun piti saada silloin PC. Ostettiin MikroMikko 386 silloin. Se maksoi ohjelmineen 60000mk. Joku VW Golf siihen aikaan about samanhintainen. Se kertoo kuinka sikakallista kaikki elektroniikka oli siihen aikaan. Autopuhelinkin taisi maksaa kalliimmillaan joku 20000mk ja ne puhelinmaakarit eivät kaiken lisäksi ymmärtäneet mitään Mersun elektroniikasta, joten jos laittoi auton junaan ja liipasi Rovaniemelle niin aamulla oli uuden auton akku tyhjä. Veholla sitten aina kirosivat niitä puhelinmaakareita. Modeemi muuten tuossa Nokiassa oli joku Nokian 1200 nopeuksinen. Se oli ihan helkkarin hidas ja kun yritin siirtää jotain tiedostoja sillä niin sain ihan hillittömät puhelinlaskut aikaiseksi. Mutsi ihmetteli, että miten voi maksaa tuhansia markkoja. Se meni kai minuuttipohjaisesti se homma silloin, enkä muista tuliko siitä jotain hemmetin ulkomaan puheluita vai miten se toimi, mutta kallista se oli joka tapauksessa. Onneksi 20 vuodessa tapauksen yksityiskohdat ovat unohtuneet.

Jos jollain on säästössä vanhoja pelejä, niin nehän nimenomaan eivät toimisi tuon uuden virityksen kanssa.

Eivätpä tietenkään. Silloin juuri nimenomaan pitää myydä täydellinen paketti, missä pelit ovat mukana, jottei joudu bittiesailemaan.
 

Vanha Len

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Boners
Lisäksi Pulteri, Spy vs. Spy ja Skool Daze ovat jääneet pysyvästi mieleen. Itselläni oli vain kasettiasema, mutta voi sitä ilon päivää kun sai kaverilta lerppuaseman lainaan ja se oli varustettu Hot Wheels-pelillä.

Boulder Dash oli todella kova juttu myös ja sitä hakattiin illasta aamuun kavereiden kanssa. Spy vs. Spy myös erinomainen kun samalla haalittiin antikoista MAD-lehtiä.
 

KPL

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, Q
Wizard of War oli kova peli ja ansaitsisi ehdottomasti jonkun re-maken. Raid over Moscow toinen kova. Kylmän sodan henkeä ja nythän voisi siitäkin tehdä sekä originaalia mukailevan re-maken että rättipääterroristeja tiputtelevan version. Olisi sekä historian siipien havinaa että tuoreutta ja ajanmukaisuutta.
 

Vanha Len

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Boners
Wizard of War oli kova peli ja ansaitsisi ehdottomasti jonkun re-maken.

Tuo kyseinen mahtavuus oli muuten myös pelihalleissa kolikkopelinä. Käytiin kamujen kanssa hakkaamassa kaksinpelinä ja siinä kentän alalaidassa oli sellainen paikka jonne linnoittauduttiin selkä selkää vasten ja annettiin noidalle kyytiä. Aivan helkkarin kovia enkkoja tehtiin tällä taktiikalla. Toisinaan noita teleporttasi samaan baseen ja sitten oltiin kusessa. Ehdottoman hyvä peli.
 

magnum37

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tulevaisuuden Sport
Jos kiinnostaa hullutella ja kuunnella oikein luentoa C64 historiasta niin kannattaa katsoa oheinen luento: Commodore 64 25th Anniversary (Linkki vie Youtubeen, kesto 1,5h)

Mun piti saada silloin PC. Ostettiin MikroMikko 386 silloin. Se maksoi ohjelmineen 60000mk. Joku VW Golf siihen aikaan about samanhintainen. Se kertoo kuinka sikakallista kaikki elektroniikka oli siihen aikaan. Autopuhelinkin taisi maksaa kalliimmillaan joku 20000mk.

Njoo, no sen muistan, että vielä 90-luvulla pelkkä näyttö oli lähes puolet konepaketin hinnasta ja että maksoin jostain 14.4k modeemista enemmän kuin mitä joku perusläppäri maksaa tänä päivänä. 1993 siirryin itse PC-aikaan. IBM:n 25mhz 486, joka tosin piti saada aika nopeasti vaihdettua "kuuskutoseen".

C64:ään nyt sai siihenkin monenlaista lisälaitetta, kuten oman näytön (ettei TV:tä tarvinnut käyttää), tulostimen, modeemin ja ties mitä. Monellakaan nyt kuitenkaan ollut muuta lisävarustetta kuin tuo lerppuasema. Yhdellä kaverilla oli muistaakseni Commodoren oma näyttö.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
C64:ään nyt sai siihenkin monenlaista lisälaitetta, kuten oman näytön (ettei TV:tä tarvinnut käyttää), tulostimen, modeemin ja ties mitä. Monellakaan nyt kuitenkaan ollut muuta lisävarustetta kuin tuo lerppuasema. Yhdellä kaverilla oli muistaakseni Commodoren oma näyttö.

Jotkut taitavat pitää sitä jopa urbaanilegendana, mutta myös kovalevy löytyi. En kyllä tiedä ketään kenellä sitä olisi ollut. Enkä tiedä hintaa, mutta täytyihän sen olla aivan järjetön.
 

Sinner

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin I.F.K (Rikollislauma) , NP#10 DEFC#16
Ei sentään lähetelty Mikrobittiin...

Snif... Ainoa oikea lukeminen paskalla (lukuunottamatta Aku Ankkaa) oli Mikrobitti. Mitenhän helvetissä niitä jaksoikin niin innoissaan lukea. Niko Nirvin arvosteluja peleistä ja kaikkea muutakin ko. lehdestä.

Mestareiden marmoritaulu... Löin muutamat ennätykset sieltä, mutta en koskaan lähettänyt omia ennätyksiäni sinne. Vaatimaton kun olen :D

AD&D tyyppisessä jatkokertomuksessa seikkaili tutun niminen hahmo...

Joko on tullut selväksi, että Arcade, Competition Pro500 ja Tac2 olivat ohjaimien kurkot? Muut ohajaimet oli persaukisille ja Spectravideon pelaajille!

:)

Edit: Google-kuvahaun tulos kohteessa http://www.vdklip.com/commodore/images/STC-Arcade.jpg The One And Only TRUE Joystick
 
Viimeksi muokattu:

spertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Olikos se muuten Mikrobitissä, vai jossain muualla, kun niitä pelejä ja ohjelmia jaettiin ihan kirjoitettuna lehteen? Sitten kun olit sen 6 vuotiaana yksiormijärjestelmällä kirjoittanut parissa päivässä ja todennut ettei peli toimi, oli aivan perkeleen mukava lukea seuraavasta lehdestä että tuohon koodiin oli tullut kirjoitusvirhe :) Tuota konettahan ei voinut sammuttaa ohjelmoinnin välissä, kun ei ollut mitään paikkaa minne tuon koodinpätkän tallentaa. Ai perkele kun on ikävä tuota loistavaa vekotinta!
 
Viimeksi muokattu:

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Olikos se muuten Mikrobitissä, vai jossain muualla, kun niitä pelejä ja ohjelmia jaettiin ihan kirjoitettuna lehteen? Sitten kun olit sen 6 vuotiaana yksiormijärjestelmällä kirjoittanut parissa päivässä ja todennut ettei peli toimi, oli aivan perkeleen mukava lukea seuraavasta lehdestä että tuohon koodiin oli tullut kirjoitusvirhe :) Tuota konettahan ei voinut sammuttaa ohjelmoinnin välissä, kun ei ollut mitään paikkaa minne tuon koodinpätkän tallentaa. Ai perkele kun on ikävä tuota loistavaa vekotinta!

Muistelen, että Mikrobitissä olisi ollut näitä koodinpätkiä. En kyllä itse niitä testaillut. Sen sijaan meillä oli jostain kirjakaupasta bongattu kirja, jossa oli varmaan noin 20:n pelin koodit. Näistä melkein jokainen tuli testattua. Monta sivua piti näpytellä, ennen kuin sai aikaan äärettömän yksinkertaisella grafiikalla varustettuja alkeellisia pelejä. Isäukon ja minun suosikkini oli peli, jossa tiputettiin saapasta kovakuoriaisten päälle...

Noista koodeista muistan sen, että joystick-ohjauksen toteutukseen oli kaksi tapaa. Toinen näistä toimi ongelmitta, mutta toinen ei vastaavasti taas toiminut koskaan. Tässä jälkimmäisessä piti nakutella noin sata riviä erilaisia numeroita, ja sitten joku tarkistussumma kertoi, menivätkö luvut oikein. Joka kerta tarkistussumma väitti virhettä... joskus laskin noilla riveillä olleet luvut yhteen, ja summa vastasi tarkistussummaa. Siitä huolimatta virheilmoitusta puski. Eikä peli reagoinut peliohjaimeen. Ei, vaikka kokeili toisessakin joystick-portissa.

Joskus pikkupoikana kokeilin ohjelmointia siten, että kirjoitin rivejä sieltä täältä eri koodinpätkistä. Lopputulokset olivat varsin jänniä. Kerran ihmettelin, kun yllätyksekseni joku erikoismerkki rupesikin hyppimään ruudulla ympäriinsä... Vahingossa ne suuret keksinnöt syntyvät.

Ai niin, ja kyllähän niitä ohjelmapätkiä kykeni tallentamaankin. Itse ainakin tallentelin niitä sekä lerpuille, että kaseteille.

Muistelen, että Mikrobitin lisäksi tuolloin 80-luvun lopulla ilmestyi joku toinenkin tietokonelehti, joka oli hyvin samanlainen. Muistaako joku vastaavaa?
 

scholl

Jäsen
C64:ään nyt sai siihenkin monenlaista lisälaitetta, kuten oman näytön (ettei TV:tä tarvinnut käyttää), tulostimen, modeemin ja ties mitä. Monellakaan nyt kuitenkaan ollut muuta lisävarustetta kuin tuo lerppuasema. Yhdellä kaverilla oli muistaakseni Commodoren oma näyttö.

Mulla oli jossain vaiheessa himassa Brotherin kirjoituskone tulostimena. En kyllä muista mitä hittoa sillä siihen aikaan tulostettiin. Eihän siinä ollut nimittäin minkäänlaisia hyötyohjelmia koko kuusnepassa, joten en ole kyllä satavarma oliko se jo kuusnepassa vai MikroMikossa, mutta älytön vehje ja joka tapauksessa se kirjoituskone ostettiin tulostamista varten. Telkkariksi ostin kuusenepaan valkoisen muistaakseni Saloran vai oliko Sonyn 14 tuumaisen. Siitä tuli katsottua myös jonkun verran telkkariakin, mutta aika vähän. Meillä oli kuitenkin isoja B&O telkkareita sekä kirjasto- että takkahuoneessa, joten katsoin jommassa kummassa.

Järjettömistä hinnoista tulee mieleeni tyhjät levykkeet. Niitä oli ainakin 3M ja jonkun toisen merkkisiä ja alkuvaiheessa ne maksoivat joku 300mk 10kpl laatikko. Jengi yritti tehdä bisnestä silloin niin, että persaukiset lapset yrittivät myydä muille lapsille kopsattuja pelejä vaihtokaupassa kymmeneen tyhjään levyyn. Yhdellä kundilla meidän luokassa ei ollut silloin ala-asteaikaan ollenkaan levyasemaa, vaan se kasettiasema. Itseasiassa ostin itsekin sitten kerran myöhemmin kasettiaseman, jotta saisin enemmän pelejä, mutta se oli niin hidas ja paska, että heitin sen vähinäänin vähän myöhemmin roskikseen. Anyway muistan, kun se kundi raaputti Ärrän ulkopuolella Ässäarpoja siinä toivossa, että saisi rahat levyasemaan. Se oli myöskin ainoa, jonka tunsin, joka asui kerrostalossa. Kävin kerran siellä ja koko kämppä dunkkas röökille.
 

Murmeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Vancouver Canucks
Muistelen, että Mikrobitin lisäksi tuolloin 80-luvun lopulla ilmestyi joku toinenkin tietokonelehti, joka oli hyvin samanlainen. Muistaako joku vastaavaa?
Muistelet joko Printti -lehteä tai sitten Commodoren käyttäjille erityisesti suunnattua C= -lehteä. Jälkimmäinen tuli tilattua avausnumeron jälkeen koko sen elinaika. Muistiin on jäänyt erityisesti juttu Uridium -pelistä ja lehdessä julkaistusta sen pikkuveljestä - Minidiumista.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös