No eipä McElhinneyn tarvinutkaan vakuuttaa kun vastustajalla oli oikein reikäjuustoa maalilla, mutta nousu jatkuu! Boston kaadettiin siis 6-2. Kyllähän tässä alkaa olla aika koviakin päänahkoja Bolts, Pens, Wings, Bruins, Hawks...
Mutta tässä seurailin Suomi-Usa U-20 kisoissa ja erityisesti viime kevään ykkösvaraus Sonny Milanoa. Avauserässä Milano oli todellisessa syväjäässä ja mies ei saanut juurikaan mitään aikaan. No toisessa erässä alkoi kuitenkin tapahtua. Milanon kädet olivat helvetin hyvät, ehkä parhaat Blue Jackets prospecteista. Tasakentin Milano oli parhaimmillaan saadessaan kiekon vauhtiin keskialueella, siitä joko mentiin käsillä hyökkäysalueella tai jatkettiin eteenpäin omille. Ylivoimalla Milanolla oli yksi ylärima, yksi loistopassi ja pari hyvää ohjuria. Kokonaisuutena hyvä peli Sonnylta, mutta itseä jäi vaivaamaan sellainen pehmeys/uskaltamattomuus tehdä omia ratkaisuja. Sonny taisi painella täysin koutsin pelikirjan tapaan, esimerkiksi ylivoimalla olisi monta kertaa ollut tilaa hakea kiekko painottomalta puolelta, mutta Sonny tyytyi katselemaan kuinka Eichel ja De Angelo leipovat kaksistaan. Eli kokonaisuutena ok peli aineksia on ja talentti riittää, mutta päättäväisyyttä ja terävyyttä tarvitaan lisää ennen kuin Milano NHL-paidassa nähdään. Hieman kuikuilin myös samassa ottelussa Ryan Collinsia, mutta eipä jäänyt mieleen niin hyvässä kuin pahassakaan, jäähyn otti ja on iso kuin perkele.
Tämä siis yhdestä pelistä. Seuraavaksi olisi tarkoituksena tsekkailla lisää USA:n pelejä ja myöskin tarkkailla Tanskan Oliver Björkstrandia.