Ajatuksia meneillään olevasta kaudesta
Runkosarjasta on jäljellä vielä 35 ottelua, mutta jo nyt voi sanoa kauden menneen pieleen. Kaiken piti olla kunnossa ennen 6.10. alkanutta kautta. Allekirjoittanut lähti kauteen viime kautta luottavaisemmin mielin, koska paperilla Sinitakeilla oli historian paras joukkue. Mikä menikään pieleen?
1) Ns. "tähtipelaajien" huono panos
Adam Foote, Rick Nash, Anson Carter... Tuosta kolmikosta löytyy Stanley Cupin voittoa, maalipörssin jaettua ykkössijaa ja MM-kisan ratkaisijaa. Columbukseen viime kaudella hankittu Foote on pelannut hävettävän surkeasti koko kauden. Kapteeniksi viime keväänä nostettu Foote omaa yhden liigan surkeimmista teholukemista (-19), vaikka hänen pitäisi olla se vastustajan tähtien pysäyttäjä. Denverissä pelatessaan Footesta oli mahtavan puolustustyöskentelyn lisäksi käyttöä myös hyökkäyspäässä, mutta Ohiossa samanlaisia otteita ei ole nähty. Foote kuuluu ehdottomasti Jacketsien suurimpiin pettymyksiin. Yli $5 miljoonan hintalapulla pitää loppukaudesta pystyä parempaan.
Rick Nash oli joskus hyvä maalintekijä, ja niin hänen pitäisi olla myös nyt. Tiedä sitten, ovatko vastustajan pakit onnistuneet aiempia vuosia paremmin pysäyttämään Nasherin, mutta tällä kaudella peli on ollut todella tukkoista. Muutamaa väläytystä lukuunottamatta Nash on vajonnut peruspelaajien joukkoon, vaikka juuri hänen pitäisi olla joukkueen lipunkantaja. Pisteitä on tullut 30, mutta juhlimiseen ei ole aihetta. Ennen kautta rohkeimmat ehtivät veikkailla Nashia maalipörssin voittajaksi, mutta nykyisellä menolla Columbuksen sisäisenkin maalipörssin voitto jää saavuttamatta. Kautta on varjostanut erinäiset pikkuvammat, jotka osittain selittävät heikkoa kautta. Nashin lisäksi myös Anson Carterin odotettiin tuovan sen 30 maalia Vancouverista, mutta tämän hetkinen tahti lupaa 15 maalia.
2) Hyökkäyspelaaminen
Gerard Gallantin aikakaudella Sinitakkien hyökkäys oli liigan surkein, eikä edes pelastajaksi hankitun Ken Hitchcockin tulon jälkeen tehot ole parantuneen - ainakaan riittävästi. Nimistä Nash, Fedorov, Vyborny, Zherdev, Modin ja Carter luulisi jonkun saavan kiekon pelissä kuin pelissä maaliin, mutta tällä kaudella vastustaja on pitänyt maalinsa puhtaana peräti 11 kertaa. Prosentuaalisesti luku vastaa sitä, että noin joka neljännessä pelissä Columbus jää nollille!
Columbuksen hyökkäyspelaaminen on sekavaa, eikä kunnon vetosektoreille päästä. Hitchcock on toki helpottanut tilannetta, mutta peli hyökkäyspäässä on edelleen junioritasoa. Kapea sentteritilanne (Fedorov, Svitov, Malhotra, Brule) on osittain syynä tehottomuuteen. Selittelyyn ei siltikään ole aihetta, sillä - kuten jo niin moneen kertaan olen kauden mittaan maininnut - tuolla hyökkäyskalustolla kokonaisuudessaan pitää pystyä paljon parempaan.
3) Maalivahdit
Kolmas suuri murheenkryyni kuluvalla kaudella on ollut maalivahtipeli. Alkukaudesta pitkälti vastuun kantanut Pascal Leclaire ei ole pelannut urallaan yhtään loukkaantumatonta kautta, eikä tämäkään kausi tehnyt poikkeusta. Polvivammaa kärsivä Leclaire on ollut sivussa noin kuukauden, ja sairasloma jatkuu vielä muutaman viikon. Ennen loukkaantumista Leclaire pelasi ailahtelevasti: välillä mies piti yksinään joukkuetta pystyssä, kun taas toisinaan veto kuin veto upposi selän taakse.
Toinen maalivahti, Fredrik Norrena, aloitti kauden 21.10. vierasottelussa Pittsburghia vastaan. Tuo – kuten muutkin alkukauden ottelut – sujui melko mollivoittoisissa merkeissä. Hitchcockin tulon jälkeen Norren vastuu lisääntyi, ja hän olikin maalilla jokaisessa pelissä kuuden ottelun voittoputken aikana. Viime aikoina taso on kuitenkin laskenut huolestuttavasti, ja viimeisimmässä Nashville-pelissä maalia vartioikin Ty Conklin.
Vaikka kausi on ollut täynnä pettymyksiä, on myös positiivisia asioita löydettävissä:
1) David Vyborny
Uskollisesti Columbuksessa koko NHL-uran pelannut Vyborny nostaa tasoaan kausi kaudelta. Tämän hetkinen pistetahti lupailee noin 70 pisteet kautta, joka olisi Vybsin henkilökohtainen piste-ennätys. Aliarvostettu Vyborny kuuluu Sergei Fedorovin kanssa harvoihin pelaajiin, jotka ovat vastanneet heihin kohdistettuihin odotuksiin. Alivoimalla Vyborny on joukkueen tärkeimpiä pelaajia, eikä ylivoimallakaan hänen panosta voi vähätellä.
2) Joukkuepuolustus
Papereilla Blue Jacketsin puolustus on liigan heikoimpia, mutta Ken Hitchcock on nostanut koko joukkueen puolustuspelaamisen uudelle tasolle. Viisikkopuolustaminen on edellisiä kausia parempaa, eikä vastustajat pääse enää yhtä paljon helpoille vetosektoreille.
Ehkä positiivisin yksittäinen pelaaja puolustuspäässä on Nikolai Zherdev. Vain 20 pistettä saalistanut Zherdev on parantanut puolustuspelaamista huikeasti. Vaikka teholukema (-17) on joukkueen kolmanneksi huonoin, on ”laiskana puolustuspelaajana” tunnettu Z parantanut peliä omalla alueella. Suuri kiitos tästä kuuluu Hitchcockille.
Alivoimapelaaminen on myös parantunut viime kaudesta. Columbuksen alivoima on liigan keskikastia, mutta viime kaudesta poiketen nelikko pysyy hyvin tiiviinä. Tärkeät av-pelaajat Foote, Hainsey, Klesla, Chimera ja Malhotra ovat tuttuja jo viime kaudelta, mutta myös Nashista on tullut uusi tuttavuus vajaalla. Hitchcock on kehunut julkisesti Nashia loistavaksi alivoimapelaajaksi.
3) Ken Hitchcock
Joukkueen peli muuttui kertaheitolla paremmaksi Ken Hitchcockin tultua penkin taakse. Jokainen osa-alue näytti paremmalta, ja henki joukkueen sisällä oli GG:n aikakautta rennompi. Anson Carter totesi muun muassa ”Columbuksen näyttäneen AHL-joukkueelta” Gallantin alaisuudessa. Vaikka tällä hetkellä onkin menossa ensimmäinen huonompi jakso Hitchcockin valmentaessa, on hän kokonaisuudessaan nostanut joukkueen profiilia.
Ensi kaudella Hitchcockin todellinen taso punnitaan, kun mies aloittaa ensimmäisen kokonaisen kauden Blue Jacketsin peräsimessä. Silloin myös nähdään, onko koko historian kestänyt surkea menestys niinkin paljon valmentajasta kiinni, kuin mitä fanit Atlantin toisella puolen väittävät.