College Football 2016

[Havumetsien GM]

Niinhän se on, että aivan liian pitkä ja aivan liian sateinen Suomen kesä on lusittu ja nyt tunnelin päästä kajahtaa vihdoinkin valoa ja saamme elämällemme jonkin tarkoituksen. Tuttuun tyyliin Labor Day -viikonloppu jenkeissä tarkoittaa nimittäin ylimmän tason college-pelien alkamista (okei, Cal ja Hawaii pelasivat viime viikolla Sydneyssä) ja ensi viikolla alkaa tietysti NFL jolle on jo oma ketjunsa täällä.

Tuleva kausi vaikuttaa etukäteen ajateltuna todella herkulliselta. QB-tilanne on monella huippujoukkueella todella epävarma. Sitten muutamia joukkueita on kohdannut aikamoinen exodus NFL:ään, ja joillakin on aivan karmea otteluohjelma. Tuntuu, että tätä kautta ei ole varsinaisesti pedattu yhdellekään joukkueelle, vaan kuka juhliikin National Championshipia Tampassa tammikuussa, on joutunut raivaamaan isoja esteitä tieltään. Jännitystä riittää alusta loppuun.

Ennakoin seuraavaksi lyhyesti Power Five -konferensseja. En usko, että Group of Fivesta tai itsenäisistä tulee tänä(kään) vuonna playoff-joukkuetta, joten jätän ne ainakin tältä erää käsittelemättä.

ACC

Suosikit ovat tuttuja: Clemson ja Florida State. Konferenssin hallitsevan mestarin Clemsonin hyökkäystä voi pitää koko valtakunnan tulivoimaisimpana kiitos superstar-QB Deshaun Watsonin, RB Wayne Gallmanin ja hirmuisen rissuosaston. Vastaavasti puolustus on jälleen kerran nuori ja kokematon, joten koordinaattori Venables joutuu taas käärimään hihansa. Otteluohjelma on helpohko pl. matka Florida Staten vieraaksi.

FSU oli viime kaudella todella kokematon, mutta nyt asian laita on eri. Joukkue on täynnä huippupelaajia, joista monilla on myöhemmin edessään pitkä ura ammattilaisina. Lahjakas redshirt freshman Denodre Francois tarttuu ohjaksiin pelinrakentajan paikalla, eikä hän joudu voittamaan pelejä yksin, sillä Heisman-kandidaatti Dalvin Cook antaa RB:n tontilta reilusti tulitukea. Otteluohjelma on valtakunnan kovimpia.

Louisville on myös mielenkiintoinen joukkue, ei vähiten QB Lamar Jacksonin vuoksi. Uskon silti, että FSU-Clemson-ottelun voittaja voittaa Atlantic-divisioonan ja myös koko konferenssin. Coastalin puolelta kannattaa seurata Miamia (NFL-prospekti Brad Kaaya QB:na, pidetty ja arvostettu Mark Richt uutena koutsina), Pittsburghia (tähti-RB Conner palaa syövän ja pahan loukkaantumisen jälkeen) ja North Carolinaa (tulivoimainen hyökkäys).

SEC

Alabama on jälleen kerran suosikki, ja jälleen kerran suurin syy on dominoiva puolustus. Sen sijaan QB-tilanne on epävarma, mutta Nick Saban ja Lane Kiffin ovat aiemminkin todistaneet, että ensimmäisen vuoden startterinkin kanssa voidaan saavuttaa huippumenestystä. Heisman-voittaja Derrick Henry ja hänen backuppinsa Kenyan Drake lähtivät NFL:ään, mutta keskushyökkääjien pitäisi olla laadukkaita. Rissuosasto on timantinkova, ja uuden QB:n (Cooper Bateman / Blake Barnett) blindsidea suojelee valtakunnan paras LT Cam Robinson. Kova otteluohjelma mukaan lukien vierailu Baton Rougeen LSU:n vieraaksi.

LSU:n puolustuksen koordinaattorina aloittaa Wisconsinissa huipputyötä tehnyt Dave Aranda. Ei olisi yllätys, jos LSU:n puolustus olisi jopa Baman tasoa. Hyökkäys nojaa pitkälti super-RB Leonard Fournetteen. Kuitenkin myös QB Brandon Harrisin olisi syytä nousta esiin jos Tigers haluaa syöstä Baman valtaistuimelta.

SEC Eastin puolella pre-season-hype kohdistui Tennesseehen, joka kuitenkin aloitti viime yönä todella nihkeällä jatkoaikavoitolla Appalachian Statesta. Jos Vols pettää odotukset, pitäisi Floridalla olla kohtuulliset mahdollisuudet hoidella divisioona. Gatorsin puolustus on tutun kova, mutta hyökkäyksessä on enemmän kysymysmerkkejä. Georgialla on uusi päävalmentaja Kirby Smart, joka saa käsiinsä lahjakkaan joukkueen, mutta QB-tilanne on heikko.

PAC-12

Oma suosikkini tasaisen konferenssin voittajaksi on UCLA. Bruinsin pelinrakentajana jatkaa megatalentti Josh Rosen, jota pidetään käytännössä varmana 2018 NFL-draftin ykkösvarauksena. Muuten hyökkäyksessä on paljon uusia starttereita ja myös uusi koordinaattori, joten työsarkaa riittää. Puolustuksen pitäisi olla todella kova. Otteluohjelma on suht kova, mutta kovimmat vastustajat UCLA kohtaa kotona.

Washington on saanut aika paljon hypeä osakseen, ja IMO ihan syystäkin. Puolustus oli viime kaudella konferenssin kovin. Hyökkäystä palaavat johtamaan sophomoret Jake Browning (QB) ja Myles Gaskin (RB). Chris Petersen on huippukoutsi, joten UW:lla on mahdollisuudet pelata paras kautensa pitkään aikaan.

Stanfordilla on taas kova joukkue, jossa kaikki huomio keskittyy monipuoliseen super-RB Christian McCaffreyyn, jota voidaan käyttää niin keskuhyökkääjänä, laitahyökkääjänä kuin jopa pelinrakentajana tilanteen mukaan. Varsinaisen QB-paikan osalta tilanne on kuitenkin kinkkisempi, kun Kevin Hogan jätti lähtiessään isot saappaat täytettäväksi. Otteluohjelma on alussa aika hirmuinen, joten uusien startterien on syytä olla valmiita.

Big Ten

West-divisioona on kuraa, mutta Big Ten Eastin puolella riittää mielenkiintoa. Jim Harbaugh onnistui erinomaisesti ensimmäisellä kaudellaan Michiganin pääkäskyttäjänä, ja nyt Ann Arborissa odotetaan vieläkin isompia asioita. Vaikka tämä joukkue koostuukin pitkälti Brady Hoken rekrytoimista pelaajista ja Wolverinesin otteluohjelmassa on kovia vierasotteluita (Iowa, Michigan St, Ohio St), odotan Maze and Bluelta erittäin väkevää kautta.

Ohio Statella on vain kuusi viime kaudelta tuttua startteria, ja joukkue on koko valtakunnan kokemattomin (sijalla 128/128). Hyvää on kuitenkin se, että talenttia on edelleen valtavasti, yksi näistä starttereista on joukkueen kiistaton liideri, QB JT Barrett ja Urban Meyer on aikaisemminkin tehnyt ihmeitä kokemattomien joukkueiden kanssa.

Michigan State ja Mark Dantonio pääsevät jälleen altavastaajan asemaan, jossa he ovat yleensä vahvoja. Kuitenkin kysymysmerkkejä on valtavasti alkaen siitä, miten hyökkäyksessä korvataan upean uran East Lansingissa tehnyt QB Connor Cook, Cookin ykköstargetti WR Aaron Burbridge ja NFL:ään top kympissä varattu hyökkäyksen linjan tähti Jake Conklin. Paluu konferenssimestariksi ja playoff-joukkueeksi olisi jättiyllätys.

Big 12

Oklahoma on kiistaton ennakkosuosikki tässä konferenssissa. QB Baker Mayfield ja RB Samaje Perine muodostavat valtakunnan pelätyimmän backfield-kaksikon. Ainoa iso kysymysmerkki hyökkäyksessä on se, miten päävalmentaja Bob Stoops ja OC Lincoln Riley korvaavat WR Sterling Shepardin, joka vastaanottaa tällä kaudella Mayfieldin syöttöjen sijaan Eli Manningin passeja. Puolustuksessa riittääkin sitten enemmän uusia starttereita, enkä usko että front sevenin osalta Sooners on ihan viime kauden tasoa.

TCU kärsi viime kaudella hirveästä määrästä loukkaantumisia puolustuksessaan, mutta nyt puolustuksen pitäisi olla jälleen tuttua Gary Patterson -tasoa eli jäätävän kova. Hyökkäys on kuitenkin kokematon, ja transfer Kenny "The Thrill" Hill joutuu astumaan isoihin saappaisiin QB Trevone Boykinin korvaajana.

Texasilta odotan niin ikään vahvaa kautta puolustusnäkökulmasta. Hyökkäyksessä Horns luottaa kovaan tempoon ja (todennäköisesti) freshman-QB Shane Buecheleen. Ennustan Texasille reilua parannusta viime kauteen, ja parantaa on syytäkin mikäli Charlie Strong haluaa pitää työpaikkansa.

Veikkaukset: Playoffiin Clemson, Alabama, Michigan ja UCLA.

Heisman

Suuret ennakkosuosikit palkinnon saajaksi ovat Deshaun Watson, Leonard Fournette ja Christian McCaffey. Silmällä kannattaa pitää myös ainakin Dalvin Cookia, Baker Mayfieldia, Josh Rosenia ja JT Barrettia.

Week 1

Tänä viikonloppuna saadaan juuri sitä herkkua, jota fanit aina toivovat eli todella kovia non-conference-pelejä viikolla 1 nyt kun NFL-stadionitkin ovat suurelta osin vapaita. Seuraavassa listaan kaikki isot ottelut, ja tämä kattaus on todellakin hirmuisen kova.

La-yö: Stanford - Kansas State klo 4

La-iltapäivä: College GameDay klo 16*

La-ilta: Houston-Oklahoma klo 19* (NRG Stadium, Houston)
Texas A&M - UCLA klo 22.30
Wisconsin-LSU klo 22.30* (Lambeau Field, Green Bay)

Su-yö: North Carolina - Georgia klo 00.30* (Georgia Dome, Atlanta)
Alabama-USC klo 3* (AT&T Stadium, Arlington)
Auburn-Clemson klo 4*

Ma-yö: Texas - Notre Dame klo 2.30*

Ti-yö: Florida State - Ole Miss klo 3* (Camping World Stadium, Orlando)

* = näkyy ESPN Playerin kautta.

Nauttikaa viikonlopusta ja koko kaudesta!

 

[Amerikanihme]

Kiitos @Havumetsien GM:lle taas asiantuntevasta ketjun avaamisesta. Varmaan kovinkaan tarkkaan ei tule taaskaan kautta seurattua, mutta täytyy nyt yrittää toisella silmällä...avausviikonloppuna tosiaan tuo Alabama - USC. Jostain syystä Florida - UMass ei mahtunut "isojen ottelujen" joukkoon, heh. Pomoni on ikionnellinen kun kuulee UCLA:n veikatun konferenssivoittajaksi ja vielä pleijareihin.

 

[Havumetsien GM]

Pomoni on ikionnellinen kun kuulee UCLA:n veikatun konferenssivoittajaksi ja vielä pleijareihin.

Sen verran täytyy UCLA:sta sanoa, että tiettävästi PAC-12:ssa monet valmentajat ovat sitä mieltä että Bruins on ollut jo muutaman vuoden ajan konferenssin lahjakkain joukkue, mutta se viimeinen silaus on vain jäänyt puuttumaan. On hyvinkin mahdollista, että niin käy tälläkin kaudella sillä konferenssi on todella tasainen. Se suurin syy, miksi en usko niin käyvän, on kuitenkin Josh Rosen. Brett Hundley oli hyvä pelinrakentaja, mutta Rosen on vielä ihan eri tason lahjakkuus. Viime kaudella UCLA pelasi Californiaa ja Jared Goffia vastaan. Paikalla olleet NFL-skoutit pitivät toki Goffia hyvänä, mutta Rosen oli se pelinrakentaja jonka heitot toivat niitä todellisia "Wau!"-fiiliksiä. Siis siitäkin huolimatta että Rosen oli vasta freshman ja Goff tultaisiin muutaman kuukauden päästä varaamaan NFL:ään koko draftin ykkösenä.

Tällä kaudella Rosen on toki edelleen vasta true sophomore mutta viime kauden kolmesta Heisman-finalistista kaksi olivat true soph -pelaajia, ja sekä Winston että Manziel voittivat Heismanin redshirt freshmaneina. Siinä mielessä Rosen kuuluu ehdottomasti jokaiselle Heisman-seurantalistalle.

Ensin UCLA:n pitää kuitenkin selvittää A&M College Stationin ja Kyle Fieldin paahtavassa säässä. Ei tule helppo peli siitä Bruinsille. Muutenkin tämä on kyllä iso päivä PAC-12:lle, koska jos sekä UCLA että USC häviävät SEC-vastustajilleen, kokee konferenssin uskottavuus aikamoisen kolauksen. Stanford toki hoiti oman osuutensa viime yönä nuijimalla Kansas Staten.

 

[Rocco]

Kaikkihan varmasti ovat jo nähneet Central Michiganin voiton Oklahoma Statesta? Jos ette, tässä linkki. Yksi college-historian hienoimmista voitoista, isoksi osaksi tuon pelin takia.

Nyt jälkikäteen tästä on noussut haloo. Ongelma on tuota edeltänyt peli, missä Oklahoma State on 4. ja 13yds, ja kellossa aikaa 4 sekuntia. En edes nosta esiin sitä, miten järjettömän tyhmä pelivalinta OkSt:n puolelta tuo oli, mutta rangaistuksen arvoinen teko tuo on. QB heittää tahallaan pallon pois, mikä on kiellettyä. Sääntöjen mukaan tuosta tulee yrityksen menetys tai 10 sekunnin aikarangaistus, mutta kun kyseessä oli 4. yritys, tuomaristo antaa CMU:lle yhden yrityksen hyökkäyksen puolelle, vaikka peliaika on ohi. Noinhan se loogisesti ajateltuna menee, koska hyökkäys ei voi tarkoituksellisesti rikkeellä peliä saattaa loppuun. Ja tällä "untimed play"-tuomiolla CMU voittaa ottelun.

Jälkikäteen selvisi, että tässä on säännöissä porsaanreikä. OkSt olisi kuulunut voittaa ottelu, vaikka se tahallisesti pelasi virheellisellä pelillä ajan loppuun, eikä CMU:lle olisikaan kuulunut enää yhtä hyökkäysyritystä.

Tulosta yritetään saada kumottua, mutta epäilen ettei siihen mennä. Veikkaan että sääntökomitea ottaa ja lisää muutoksen sääntöihin, että tällaisissa tilanteissa tuomio olisi jatkossa pallon menetys ja yksi yritys vastustajalle, vaikka peliaika olisi loppunut.

 

[vallu12]

Pääsee paikan päälle seuraamaan USCn peliä marraskussa, niin alkanut yliopistofutis kiinnostamaan myös yleisesti NFLn ohella.

On toi USCn ohjelma ihan järkyttävän kova, maan kovin. Alabamaa vastaan eka neljännes näytti vielä hyvältä, mutta sitten romahti. Max Browne pelannut QBn paikalla korkeintaan kohtalaisesti. Kivinen tie on Trojansseilla kuljettavana.

 

[Havumetsien GM]

Jännästi on lähtenyt kausi käyntiin, ja tällä viikolla sitten lyödään lisää puita uuniin oikein kunnolla. Ensimmäistä kertaa historiassa on edessä tilanne, että AP Pollin joukkueet #1, #2 ja #3 pelaavat samalla viikolla vierasottelun rankattua vastustajaa vastaan. Näin ollen tällä alkavalla viikonlopulla voi olla dramaattisia ja kauaskantoisia vaikutuksia koko kautta ajatellen.

Pe-yö klo 2.30 Cincinnati vs. #6 Houston

Viimeistään voitto Oklahomasta nosti päävalmentaja Tom Hermanin, QB Greg Ward jr:n ja koko Houston Cougarsin college football -maailman huulille. Nyt edessä on kuitenkin kova tehtävä, sillä "Karhu-Kissat" (Bearcats) on American-konferenssin kermaa.

La klo 19.00 #10 Louisville vs. #2 Florida State

GameDay vierailee University of Louisvillen kampuksella ensimmäistä kertaa ikinä. Kotijoukkueen pelinrakentaja Lamar Jackson on nostettu Heisman-spekulaatioihin, mutta FSU:n puolustus pystyy tekemään hyvänkin kuupan elämästä vaikeaa.

La klo 22.30 #19 Ole Miss vs. #1 Alabama

Mississippi on shokeerannut Baman kahtena vuonna peräkkäin. Ei kahta ilman kolmatta? Realistisesti ajateltuna QB Chad Kelly saa olla aikamoinen Harry Houdini jos Rebels mielii jälleen Baman yllättää, sillä Tide on aloittanut kauden jäätävän vahvasti ja pönkittänyt asemaansa rankingien ykkösenä.

Su-yö klo 2.30 #18 Notre Dame vs. #12 Michigan State

Notre Damen puolustus vaikutti haavoittuvalta Texasia vastaan, mutta vastaavasti QB Deshone Kizer vakuutti. Tätä voi pitää aikamoisena statement gamena molemmille. Kumpikin viime kausien menestyjistä pyrkii todistamaan, että isoista menetyksistä huolimatta myös tämän kauden joukkue on valtakunnan aatelia. ND on kotona selvä suosikki.

Su-yö klo 2.30 #14 Oklahoma vs. #3 Ohio State

Tämän piti olla ns. hyper-massiivinen titaanien taisto, mutta Soonersin tappio Houstonille laski odotuksia. Silti jännitystä ei puutu. OU:n pitää voittaa, jotta playoff-mahdollisuudet säilyvät elossa. OSU:n nuori joukkue on puolestaan aloittanut jäätävän hyvin, mutta tämä on ensimmäinen iso testi. Ei olisi yllätys, jos voittaja saisi tästä ison boostin tuleviin konferenssiotteluihinsa. Ohio State on vedonlyöntimarkkinan suosikki, ja viime kauteen nähden kovia menetyksiä kokeneella OU-puolustuksella on täysi työ JT Barrettin johtaman Buckeyes-hyökkäyksen pysäyttämisessä.

Viikonlopun otteluihin valmistautuessa kannattaa lukea tämä erinomainen artikkeli, jossa Urban Meyer avautuu henkilökohtaisista ongelmistaan menestysvuosien keskellä: http://thelab.bleacherreport.com/i-m-not-the-lone-wolf/

 

[vallu12]

Louisville vs Florida State puoliajalla 35-10, mutta FSU tunnetaan comebackjoukkueena.

 

[Havumetsien GM]

Hox hox, nyt on todella herkullinen viikonloppu taas vaihteeksi edessä. Kolme top-10-matchuppia, kaikki näkyvät ESPN Playerissa.

La-yö klo 4.00 #10 Washington - #7 Stanford

Stanford hoiteli viime viikonloppuna UCLA:n vieraissa trillerin päätteeksi. Aikaisempina vuosina joukkueella on ollut taipumusta hävitä pian sen jälkeen kun ovat voittaneet todella ison ottelun. Urakkaa ei helpota myöskään se, että UW:n kotitetu on toista luokkaa kuin UCLA:n. Täyteen pakattu Husky Stadium tulee varmasti rokkaamaan perjantai-iltana. Stanfordilta sivussa molemmat aloittavista kulmapuolustajista. Paljon on syitä uskoa kotijoukkueen mahdollisuuksiin, mutta emme vielä tiedä miten kova joukkue Huskies oikeasti on. Tämä on ensimmäinen kova testi.

La-ilta klo 22.30 #4 Michigan - #8 Wisconsin

Wisconsin Badgers on ollut alkukauden yllättäjiä: saaliiksi ovat joutuneet niin LSU kuin Michigan State. Nyt toista Michiganin koulua vastaan vieraskentällä on kuitenkin edessä vielä aikaisempia kovempi haaste. Aika samantyyppiset joukkueet: kummallakaan ei ole huippu-QB:tä, mutta fyysisyyttä löytyy ja puolustukset ovat kovia. Jotenkin vain tuntuu, että Michigan on kaikessa vähän parempi, ja he harjaavat tämän lopulta aika tyylillä.

Su-yö klo 3.00 #5 Clemson - #3 Louisville

Tämä on sitten sellainen herkkupala, joita ei koko kauden aikana montaa koeta. Saturday Night Fever! Death Valley, South Carolina, lauantai-ilta, täysi tupa, GameDay paikalla, top-5-kohtaaminen. Ja ennen kaikkea kaksi valtakunnan parasta ja viihdyttävintä pelinrakentajaa: Clemsonin Deshaun Watson ja Louisvillen Lamar "Action" Jackson. Jälkimmäinen on noussut Heisman-listojen kärkeen kiitos alkukauden todellisen ilotulituksen, mutta ei kannata unohtaa astetta vaisummin kautensa avannutta Watsonia. Clemsonilla on tapana rajoittaa pelinrakentajan juoksuja heikompia vastustajia vastaan, mutta näissä isoissa peleissä Watsonilta otetaan suitset pois. Se tekee Tigersin hyökkäyksestä paljon vaarallisemman. Puolustukset ja valmennus molemmilla korkeaa tasoa, joten eiköhän tämä siihen ratkea kumpi tähtipelinrakentajista onnistuu johtamaan hyökkäystään paremmin.

 

[Amerikanihme]

Paljon ei ole taaskaan tullut seurattua kautta, mutta toisella silmällä vilkuillen kuitenkin. Voisiko joku ekspertti, esim. arvon @Havumetsien GM, avata vähän kauden kulkua. Mitä nyt noita rankingeja katsoin, niin Washingtonin nousu noin korkealle (ja pari murskavoittoa joskus kovista tiimeistä) yllätti minut. Inhotun Florida Staten putoaminen on minulle tietenkin plussaa, mutta olisin odottanut heidän pudonneen jo Top-25:n ulkopuolelle. Gatorseillani on jo se yksi tappio, joten mestaruushaaveet voitaneen unohtaa, ja tiukkaa tekee heille useampien tappioiden välttäminen.

Heisman-puolella Lamar Jackson on vissiin aika ylivoimainen suosikki tällä hetkellä vai kuinka? Kiitos jo etukäteen analyyseistä.

 

[Amerikanihme]

Tulinpa erehtyneeksi katsomaan Arkansas - Florida -peliä. Olisi saanut jäädä katsomatta. Ihan hirveää peliä Floridalta. Varsinkin kuuppa Del Rion peli oli ihan kamalaa katsottavaa, heitot ties päin mitä mäntyä ja pelin lukematon aika surkeaa. Ei tee mieli katsoa Floridan pelejä enää tänä vuonna.

Yksi asia mikä kiinnitti huomiota oli loukkaantumisien valtava määrä. Siellä oli ruohon pinnassa joku pelaaja jos ei nyt ihan jokaisen yrityksen jälkeen niin melkein. Ihan mahdoton määrä loukkaantumisia. Toivottavasti tämä oli vain poikkeuspeli, muuten tuo on mennyt ihan toivottomaan suuntaan. Kuka tuollaista haluaa enää pelata kun loukkaantumisen todennäköisyys on huikea. Puhumattakaan sitten näistä aivotärähdyksistä. Yksi Floridan kaveri taisi saada oikein kunnollisen sellaisen, kun kotikatsomoon asti kuului hidastuksissa hyvin kun hänen kypäränsä lyö yhteen kovasta vauhdista eteen tulleen Arkansasin puolustajan kanssa, teki ihan pahaa kuulla se ääni.

 

[Havumetsien GM]

En ole viime aikoina jaksanut kirjoitella kun sellainen kovin "juice" on tästä kaudesta jotenkin puuttunut ja muutamista yllättävistä tuloksista huolimatta asetelmat ovat pysyneet jo pitkään tasaisina. Tarkoitan sitä, että moni näistä rankingien top-10-joukkueista ja playoff contendereista on sellaisia, joita sinne veikattiin jo ennen kauden alkua tai jotka vähintäänkin nousivat keskusteluihin jo alkukauden aikana. Viime aikojen kaksi merkittävintä storylinea ovat olleet Louisvillen shokkitappio Houstonille ja USC:n komea voittoputki. Ensiksi mainittu pudotti Louisvillen playoff-taistelusta ja jälkimmäinen taas on antanut Trojansille paitsi valtavasti uskoa tulevaisuuteen myös teoreettisen sauman päästä Pac-12-mestaruusotteluun, mikä on ihan todellinen shokki sen jälkeen kun miettii SC:n karseita peliesityksiä syyskuussa. Pelinrakentajan vaihto on se suurin tekijä varmasti, toinen on sitten se, että kokematon päävalmentaja Clay Helton ja hänen varsin kokematon valmennustiiminsä ovat alkaneet päästä jyvälle siitä, miten ne hommat kuuluu hoitaa.

Nyt on kuitenkin edessä ne kaksi joka syksyn huippukohtaa eli Rivalry Week ja Championship Week. Seuraavassa käyn läpi isojen konferenssien tilanteet:

SEC

Alabama ja Florida pelaavat varmuudella mestaruusottelussa, ja Alabama tulee varmuudella olemaan jättisuosikki. Floridan voitto sekoittaisi playoff-pakan aivan täydellisesti, mutta se olisi niin epätodennäköistä etten jaksa edes spekuloida asialla. Bama on playoffeissa Florida-voiton turvin vaikka häviäisikin Auburnille tällä viikolla (mikä niin ikään on hyvin, hyvin pienellä todennäköisyydellä toteutuva skenaario).

ACC

Clemson on varmistanut Atlanticin voiton ja menee playoffeihin jos hoitelee ensin heikon South Carolinan tällä viikolla ja kestää ennakkosuosikin paineet ACC-finaalissa. Vastustaja siinä pelissä on joko Virginia Tech tai North Carolina, jotka kolmen tappion joukkueina ovat kuitenkin irrelevantteja playoff-näkökulmasta.

Big Ten

Wisconsin kontrolloi omaa kohtaloaan West-divisioonassa, sillä voitto Minnesotasta varmistaa divisioonavoiton. Idässä puolestaan Michiganilla on mahdollisuus painattaa oma pääsylippunsa B1G-mestaruuspeliin voitolla Ohio Staten vieraana. Jos taas OSU voittaa, on Penn State divisioonamestari voitolla Michigan Statesta. Jos taas MSU yllättää PSU:n, on Ohio State voitolla divisioonamestari. On mahdollista, että tästä konferenssista pääsee jopa kaksi joukkuetta playoffeihin, sillä Ohio Staten CV on voitolla Michiganista riittävän kova siihen, että voisivat päästä playoffiin ilman konferenssimestaruutta, mitä ei ole playoff-aikakaudella ennen tapahtunut.

Pac-12

Washington State - Washington -ottelun voittaja voittaa North-divisioonan. Jos Colorado voittaa Utahin, voittavat he myös Southin; jos taas Utah voittaa, menee divisioonatitteli USC:lle. Washingtonin konferenssimestaruus antaisi Pac-12:lle parhaat mahdollisuudet saada oma edustaja playoffiin.

Big 12

Ensi viikon lauantaina pelattavan ottelun Oklahoma - Oklahoma State voittaja voittaa konferenssin. Kummallakin on kaksi tappiota, joten Big 12 on vaarassa jäädä playoffien ulkopuolelle. Oklahoman kotitappio Ohio Statelle saattoi olla todellinen killeri heidän playoff-mahdollisuuksiensa kannalta.

Seuraavassa luettelen Rivalry Weekin isot pelit. ESPN:n ja ABC:n pelit näkyvät suorana ja jälkikäteen ESPN Playerista, joka toimii useilla laitteilla. CBS:n pelit näkee kännykästä livenä siten, että lataa CBS Sports -applikaation, ottaa F-Secure Freedomesta tai muusta VPN-palvelusta sijainniksi Yhdysvallat ja klikkaa CBS Sports -sovelluksesta SEC Live. Fox-kanavien pelit näkee vain paskaisilta ilmaisstriimeiltä, mikä on hieman perseestä sikäli että Fox haalii koko ajan lisää oikeuksia ja alkaa ensi kaudella näyttää Big Ten -pelejä siten, että enää puolet niistä näkyy ESPN:n kanavilla ja siten ESPN Playerissa.

Pe-ilta klo 22.30 Washington State - Washington, Fox

Apple Cup on tänä vuonna Pac 12 North -mestaruusottelu. Jake Browning pystyy vielä haastamaan Lamar Jacksonia Heismanista, jos hän onnistuu ensin tässä pelissä ja sitten vielä Pac-12-finaalissa latomaan isot tilastot tiskiin yhdessä voittojen kanssa.

La-ilta klo 19.00 Ohio State - Michigan, ABC

Jos haluaa ymmärtää, miksi jenkkimedia puhuu tästä ottelusta koko viikon ja miksi tämä on yksi koko amerikkalaisen urheilun parhaista rivalryista, kannattaa lukea tämä Ivan Maiselin syväluotaava artikkeli: http://www.espn.com/college-footbal...-urban-meyer-born-michigan-ohio-state-rivalry Itse pelissä Ohio State olisi muutenkin ollut kotonaan suosikki, ja Michiganin ykköspelinrakentaja Speightin olkapäävamma ja todennäköinen poissaolo vievät todennäköisyyksiä entisestään Buckeyesin suuntaan.

Huom. ESPN College GameDay on paikan päällä ennakoimassa tätä ja muita päivän otteluita. Viiden tunnin erikoispitkä studio-show alkaa klo 14.

La-ilta 22.30 Alabama-Auburn, CBS

Iron Bowl on aina hieno matsi, mutta tänä vuonna panosta on tavallista vähemmän. Alabaman plaoyff-haaveet kestävät mahdollisen tappion. Auburn tarraisi voitolla kiinni mahdolliseen paikkaan Sugar Bowlissa, mutta en usko Tigersin mahdollisuuksiin. Suurin syy on siinä, että Auburnin hyökkäys on juoksupainotteinen ja Alabaman front sevenillä on tapana syödä elävältä juoksupainotteiset hyökkäykset (esim. LSU ja Fournette jäivät 0 pisteeseen Bamaa vastaan).

La-ilta klo 22.30 Penn State - Michigan State, ESPN

Jos Michigan voittaa aikaisemmin illalla, tulee tästä matsista merkityksetön. Jos taas Ohio State voittaa, on Penn Statella ainutlaatuinen mahdollisuus voittaa divisioona, mikä toisaalta tuo mukanaan ainutlaatuiset paineet. Katastrofikauden pelannut MSU laittoi Ohio Staten viime viikolla koville, mikä on merkki siitä että joukkue on parantanut. PSU voi kuitenkin elätellä toiveita, että samalla Spartansin tankki tyhjeni kun se viime viikon matsi oli samalla senior-pelaajien viimeinen kotiottelu ja bowl gamea ei tänä vuonna MSU:lle ole tulossa.

Su-yö klo 2.30 Colorado - Utah, Fox

Samanlainen asetelma kuin edellä mainitussa matsissa, eli kotijoukkueella on enemmän panosta mutta myös enemmän paineita. Colorado Buffaloes on ehdottomasti ollut tämän kauden suurimpia positiivisia yllättäjiä, ja tähän he lähtevät 10 pisteen suosikkeina - panoksena mahdolllisuus päästä pelaamaan koko kovan konferenssin mestaruudesta.

Su-yö klo 3.00 Florida State - Florida, ABC

Heitetään nyt tämäkin vielä mukaan. Florida on varmistanut divisioonavoiton, mutta sen täytynee voittaa tämä jotta teoreettiset playoff-saumat säilyvät elossa (edelleenkin, Gators ei toki tule voittamaan Bamaa...). FSU pelaa lähinnä kunniasta. Silti voitto maistuisi Nolesille, koska he ovat jo kukistaneet sekä South Floridan että Miamin, joten voittamalla vielä tämän he voisivat ainakin julistaa olevansa Sunshine Staten kiistattomia kuninkaita 2016.

Lopuksi vielä pieni GM:n spesiaali. Tässä luettelen kaikki playoff-taistossa mukana olevat joukkueet jaettuna eri kategorioihin sen mukaan, kontrolloivatko ne omaa kohtaloaan. Toisin sanoen ovatko he varmuudella mukana playoffeissa voittamalla loput ottelunsa vai tarvitsevatko he apuja muilta.. Alabama on käytännössä ainoa joukkue, joka voi vielä hävitä ja silti päästä mukaan.

Kategoria 1: nämä joukkueet ovat 100 % varmuudella mukana jos voittavat loput ottelunsa
- Alabama
- Michigan
- Clemson
(- Florida)

Kategoria 2: nämä joukkueet ovat luultavasti mukana voittamalla loput mutta voivat myös tarvita vähän apuja
- Ohio State
- Washington
- Wisconsin

Kategoria 3: kahden tappion mahdolliset konferenssimestarit, joilla on kohtalaiset saumat päästä mukaan mutta myös vaara jäädä ulos
- Colorado
- Penn State

Kategoria 4: mahdolliset kahden tai kolmen tappion konferenssimestarit, jotka tarvitsevat paljon apuja muilta
- Oklahoma
- Oklahoma State
- USC

Hyvää Rivalry-viikkoa!

EDIT. Korjattu WSU-UW-pelin alkamisaika.

 

[Havumetsien GM]

Vähän päivitystä ja höpinöitä muutamaa päivää ennen National Championship Gamea.

Bowl Seasonin paras ottelu pelattiin jenkkilän aikaa maanantaina, kun Rose Bowl Gamessa USC kohtasi Penn Staten. USC aloitti pyörremyrskyn lailla, kunnes Nittany Lionsin hyökkäys löysi rytmin. Tämän jälkeen Penn State karkasi tuntuvaan johtoon, ja jälleen peli tuntui ratkenneelta. Kuitenkin Trojans vahvasti SC-voittoisen yleisön riemuksi vei viimeisen neljänneksen 17-0, ja voitti 52-49. Hurja matsi, ihan parasta A-luokkaa.

Ottelun ykköstähti oli USC:n pelinrakentaja Sam Darnold. Darnold voitti runkosarjan lopulla 8 matsia putkeen ja sai jo aikaan hypeä Etelä-Kaliforniassa, mutta tämä esitys vanhimmassa ja kauneimmassa maljapelissä nosti hänen nimensä koko jenkkifutismaailman huulille. Darnoldin statsit tässä pelissä:

33/53, 453 yds, 6/1 TD/INT

Darnold on ensi kaudella redshirt sophomore, ja ei olisi yllätys, jos hän olisi syksyllä väkevä Heisman-kandidaatti. Myös NFL-seurat osoittavat varmasti kiinnostusta siinä vaiheessa kun Darnold draftiin ilmoittautuu ('18 aikaisintaan). 193-senttinen Darnold on isokokoinen, kylmäverinen ja pystyy jo nyt sellaisiin heittoihin, joihin kaikki NFL-QB:t eivät kykene. Toki hän on vielä nuori ja raaka ja yrittää joskus "pakottaa asioita" (en keksi tuohon järkevämpää suomennosta). Mutta potentiaalia hänellä on vaikka mihin, kannattaa laittaa nimi mieleen.

Siinä National Championship -ottelussa puolestaan kohtaavat viime vuoden tavoin Alabama ja Clemson. Bama on ennakkosuosikki. Nick Saban hakee viidettä mestaruuttaan kahdeksaan vuoteen Bamassa, ja kaiken kaikkiaan mestaruus olisi jo Sabanin kuudes national title. Finaalin alla syntyi kuitenkin iso kohu, kun Florida Atlanticin päävalmentajaksi jo valittu Baman OC Lane Kiffin lähteekin Bamasta jo viikkoa ennen mestaruusottelua alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen. Ilmeisesti Saban koki, että Lanen ajatukset olivat jo liikaa tulevassa duunissa, ja tämä häiritsi joukkueen keskittymistä. Kuitenkin viime vuonna puolustuksen koordinaattori Kirby Smart oli vastaavalla tavalla jo matkalla Georgian päävalmentajaksi, ja hän valmensi silti kauden loppuun asti ilman ongelmia. Eli jotain henkilökohtaista skismaa Kiffinin ja Sabanin välillä on.

Näin ollen Baman hyökkäyksen koordinaattorina ensi kaudella aloittava Steve Sarkisian siirtyykin uuteen duuniinsa Jussi Ahokkaan tavoin jo etuajassa. Sark on ollut Baman staffissa jo jonkin aikaa, ja hän tuntee Kiffinin ja Kiffinin pelikirjan todella hyvin. Sark myös käsittääkseni ajattelee pelistä aika samalla tavalla kuin Lane, eli eiköhän tämä yllättävä muutos ihan hyvin mene.

Itse pelistä tulee mielenkiintoinen. Clemsonin tähtipelinrakentaja Deshaun Watson on urallaan 5-1 top-5-vastustajia vastaan. Se ainoa tappio tuli vuosi sitten Bamaa vastaan, mutta siinä matsissa hän oli fantastinen, ja Tigers hävisi ihan muista syistä. Watsonin heikkoutena on kuitenkin se, että niiden isojen pelien ohella syötönkatkoja tapaa myös tulla. Tässä pelissä Clemsonin hyökkäyksen linja on todella kovan paineen alla kiitos Alabaman dominoivan front sevenin. Näin ollen Watsonin täytyy päästää pallosta eroon nopeasti, ja se tietysti lisää epätarkkojen heittojen todennäköisyyttä. Myös Watsonin jaloille on käyttöä, sillä perinteisillä keskushyökkääjän juoksuilla ei paljoa tulosta tehdä Bamaa vastaan.

Clemsonin puolustus ei ole ihan yhtä dominoiva kuin Baman, mutta vastaavasti Bamalla on huomattavasti kokemattomampi pelinrakentaja Jalen Hurts. Hän on lahjakas QB jolla on kohtuu iso heittokäsi, mutta true freshmanina hän ei ole vielä kovin luotettava pitkissä vertikaalisissa heitoissa. Näin ollen Baman hyökkäys tulee olemaan hyvin juoksupainotteinen. Bo Scarbrough on noussut Baman ykkös-RB:ksi, mutta Damien Harrisia tullaan myös näkemään pallonkantajana. Myös Hurtsin omia juoksuja tullaan näkemään säännöllisesti. Heittohyökkäys tulee perustumaan lähinnä erinäisiin screen-peleihin ja lyhyihin ja keskipitkiin heittoihin. Muutama tarkoin valittu pitkä heittokin nähdään, mutta lähtökohta Sabanilla ja Sarkisianilla tulee olemaan se, että Hurtsin ei tarvitse voittaa tätä ottelua kädellään.

Baman ylivoima perustuu pitkälti siihen, että heidän pelaajansa ovat yksinkertaisesti isompia, vahvempia ja nopeampia kuin juuri kenenkään muun. Ja syvyyttä riittää. Jos esim. tuleva top-10-varaus Jonathan Allen tarvitsee lepoa, tulee kentälle Da'shawn Hand, joka oli aikoinaan viiden tähden rekrytointi ja olisi tähti missä tahansa muussa joukkueessa.

Clemsonilla on kuitenkin myös paljon tulevia NFL-pelaajia ja pelinrakentaja, joka pystyy laittamaan show'n pystyyn. Uskon, että Bama tämän hoitaa, mutta helppoa voittoa punakoneen on turha odottaa. Ottelu ESPN Playerissa klo 3 Suomen aikaa tiistain vastaisena yönä.

 

[Amerikanihme]

Clemson on siis college footballin mestari mallia 2016-2017. Loppuottelu ei mielestäni noussut miksikään klassikoksi, mutta jännittävä se oli viimeiseen sekuntiin asti. Clemson puristi siis touchdownilla ohi viimeisellä sekunnilla, eikä Alan Bamba eli Alamamba pystynyt enää sitten tasoittamaan viime sekunnilla. Näin on siis tämä kausi saatettu loppuun, vähiin jäivät katsotut pelit tälläkin kaudella minun kohdallani.

 

[Havumetsien GM]

Täytyy vielä kommentoida tuota finaalia sen verran, että oli se aikamoinen kynsienpureskelumatsi kaikille meille, joiden sympatiat olivat Baman puolella. Ekalla puoliajalla Alabaman dominoi kenttäasemaa, Bo Scarbrough'n juoksut repivät Clemsonin puolustusta, ja Baman oma puolustus oli vielä tuoreilla jaloilla matkassa. Toisella jaksolla, osittain jo ekan puoliajan lopulla, kaikki alkoi sitten mennä enemmän tai vähemmän päin helvettiä. Kenttäasema oli Clemsonin puolella eikä Bama saanut enää ollenkaan liikutettua tikkareita omien pallonhallintojensa aikana, jolloin puolustus joutui olemaan koko ajan kentällä ja väsyi sen myötä. Clemson-QB Deshaun Watson alkoi saada enemmän tilaa ja aikaa heittää ja käytti tilanteen hyödyksi murhaavan tehokkaasti. Se täytyy kanssa sanoa, että Alabaman erikoisjoukkueet pettivät kahdella viimeisellä neljänneksellä pahasti - aivan liian pitkiä potkunpalautuksia koko ajan Clemsonille.

Toki Bama teki kaksi touchdownia toisella puoliajalla, minkä takia peli pysyi dramaattisena. Ensimmäinen oli ns. blown coverage, jossa OJ Howard jätettiin täysin vapaaksi, ja tuloksena oli helppo 65 jaardin touchdown. Toisessa taas Jalen Hurtsin epätoivoinen pitkä heitto 3rd & very long -tilanteessa tavoitti isolla mäihällä Calvin Ridleyn, ja tuloksena 4th&1, josta Bama hoiti uudet yritykset. Sitten jälleen pitkä heitto Howardille, jonka jälkeen Hurtsin pitkä juoksu maalialueelle. Muutenhan se Baman toisen puoliajan hyökkääminen oli pelkkää 3-and-outtia. Toki iso kunnia kuuluu Clemsonin puolustukselle, joka jää liian helposti hyökkäyksen varjoon tuon joukkueen menestyksestä puhuttaessa.

Clemson-QB Deshaun Watson pelasi jälleen isossa ottelussa mahtavasti, ja lopetti hienon college-uransa mestaruuteen. Watson pelasi tämän kauden sellaisilla Brett Favre -statseilla eli iso kasa touchdowneja mutta myös kahmalokaupalla syötönkatkoja. Potentiaalia hänessä on niin paljon, että joku tarttuu ihan varmasti tulevassa draftissa syöttiin jo ekan 10 varausvuoron aikana ja yrittää tehdä Watsonista franchise-pelinrakentajan. Tässä vaiheessa on vaikea ennustaa, tuleeko Deshaunista toppi vai floppi. Riippuu tietysti siitäkin, millaiseen organisaatioon hän pääsee/joutuu, kuka on päävalmentajana, minkä tasoisen hyökkäyksen linjan hän saa eteensä jne. Mikään Andrew Luck -tyyppinen superprospekti Watson ei ole, mutta paljon hyviä edellytyksiä häneltä kuitenkin löytyy sekä fyysisten ominaisuuksien puolesta että korvien välistä.

Mutta nyt on aika pistää tämä kausi pakettiin ja siirtyä odottamaan seuraavaa sesonkia. Alla minun aivan-liian-aikainen Top-5 ensi kaudelle, palataan myöhemmin asiaan:

#1 Alabama
#2 USC
#3 Ohio State
#4 Penn State
#5 Florida State

 

[Arsu79]

Kiitos Havumetsien GM:lle kattavista ja asiantuntevista ennakoista ja raporteista!

Olen itse vuoden ajan seuraillut NCAA:ta ja huomannut, että kyllä tämä vain on todella mielenkiintoinen sarja. Miten muuten nuo Bowl-pelit määräytyvät? Onko niillä jotain painoarvoa vai mitä, kun niistä ei kuitenkaan kukaan voita mitään(kö)? Eikö olisi kätevämpää pelata normaalit pudotuspelit näiden sijaan?

 

[Rocco]

Kiitos Havumetsien GM:lle kattavista ja asiantuntevista ennakoista ja raporteista!

Olen itse vuoden ajan seuraillut NCAA:ta ja huomannut, että kyllä tämä vain on todella mielenkiintoinen sarja. Miten muuten nuo Bowl-pelit määräytyvät? Onko niillä jotain painoarvoa vai mitä, kun niistä ei kuitenkaan kukaan voita mitään(kö)? Eikö olisi kätevämpää pelata normaalit pudotuspelit näiden sijaan?

Bowl-otteluista saa ihan hillittömän määrän rahaa! Isoimpien otteluiden palkkiot on parin kymmenen miljoonan luokkaa, ja pienimmistäkin saa puolen miljoonan luokkaa.

Matseja tulisi niin paljon, jos jonkinlainen isompi pudotuspelisarja kehitettäisiin. Nythän rankingin 1-4 menevät jatkoon, ja voittajat mestaruusotteluun.

Aiemmin neljän suuren Bowl-ottelun kesken kierrätettiin mestaruusottelua, että kerran neljässä vuodessa joku Bowl oli mestaruusottelu, ja muut pelattiin normaalin systeemin mukaan. Nuo neljä olivat Rose Bowl, Fiesta Bowl, Sugar Bowl ja Orange Bowl.

Kun pudotuspelit tulivat kuvioihin, lisättiin kaksi vanhaa klassikko-ottelua, Cotton Bowl ja Peach Bowl. Nyt kaksi näistä kuudesta on pudotuspeliottelu, ja neljä muuta pelataan normaalin systeemin mukaan. Sitten lisänä on tuo erillinen, uusi mestaruusottelu.

Periaate on, että jokaisen Bowl-kelvollisen ottelun tulee voittaa 50% tai enemmän otteluistaan. Tietysti kun otteluiden voitot eivät aina menee ihan tasan niin, että kaikki pääsevät mukaan, joskus tappiollisenkin kauden pelannut joukkue pääsee mukaan Bowl-otteluihin, ja ne joukkueet sitten valitaan pelillisesti parhaiden ulkopuolelle jääneiden joukkueiden joukosta, parhailla akateemisilla saavutuksilla.

Tietysti mitä isompi Bowl, sitä enemmän rahaa jaetaan voittajakoululle, ja sitä kovemmat joukkueet siellä pelaavat. Bowl-keskustelu on aika värikästä, koska joukkueita on kuitenkin lähemmäs 130, ja osa joukkueista ei ole koskaan toisiaan kohdanneet, joten rankingit ovat aina hieman kyseenalaisia. Vaikea verrata eri konferenssien joukkueita, koska he pelaavat kauden aikana eri tasoisia joukkueita vastaan omissa konferensseissaan.

Tässä linkki juttuun, mistä selviää ketkä mihinkin Bowl-otteluun on kytketty ja millä ehdoilla. Nuo on toki suuntaa-antavia, eikä ikinä osu täysin kohdilleen, koska joskus voi esimerkiksi rankingin #1 ja #2 olla samasta konferenssista yms. Tässä jutussa on siis Peach Bowl ja Fiesta Bowl pudotuspeliotteluita, eikä noudata omaa kaavaa sinä vuonna, kun kyseinen bowl on pudotuspeliottelu.

 

[Arsu79]

Bowl-otteluista saa ihan hillittömän määrän rahaa! Isoimpien otteluiden palkkiot on parin kymmenen miljoonan luokkaa, ja pienimmistäkin saa puolen miljoonan luokkaa.

Matseja tulisi niin paljon, jos jonkinlainen isompi pudotuspelisarja kehitettäisiin. Nythän rankingin 1-4 menevät jatkoon, ja voittajat mestaruusotteluun.

Aiemmin neljän suuren Bowl-ottelun kesken kierrätettiin mestaruusottelua, että kerran neljässä vuodessa joku Bowl oli mestaruusottelu, ja muut pelattiin normaalin systeemin mukaan. Nuo neljä olivat Rose Bowl, Fiesta Bowl, Sugar Bowl ja Orange Bowl.

Kun pudotuspelit tulivat kuvioihin, lisättiin kaksi vanhaa klassikko-ottelua, Cotton Bowl ja Peach Bowl. Nyt kaksi näistä kuudesta on pudotuspeliottelu, ja neljä muuta pelataan normaalin systeemin mukaan. Sitten lisänä on tuo erillinen, uusi mestaruusottelu.

Periaate on, että jokaisen Bowl-kelvollisen ottelun tulee voittaa 50% tai enemmän otteluistaan. Tietysti kun otteluiden voitot eivät aina menee ihan tasan niin, että kaikki pääsevät mukaan, joskus tappiollisenkin kauden pelannut joukkue pääsee mukaan Bowl-otteluihin, ja ne joukkueet sitten valitaan pelillisesti parhaiden ulkopuolelle jääneiden joukkueiden joukosta, parhailla akateemisilla saavutuksilla.

Tietysti mitä isompi Bowl, sitä enemmän rahaa jaetaan voittajakoululle, ja sitä kovemmat joukkueet siellä pelaavat. Bowl-keskustelu on aika värikästä, koska joukkueita on kuitenkin lähemmäs 130, ja osa joukkueista ei ole koskaan toisiaan kohdanneet, joten rankingit ovat aina hieman kyseenalaisia. Vaikea verrata eri konferenssien joukkueita, koska he pelaavat kauden aikana eri tasoisia joukkueita vastaan omissa konferensseissaan.

Tässä linkki juttuun, mistä selviää ketkä mihinkin Bowl-otteluun on kytketty ja millä ehdoilla. Nuo on toki suuntaa-antavia, eikä ikinä osu täysin kohdilleen, koska joskus voi esimerkiksi rankingin #1 ja #2 olla samasta konferenssista yms. Tässä jutussa on siis Peach Bowl ja Fiesta Bowl pudotuspeliotteluita, eikä noudata omaa kaavaa sinä vuonna, kun kyseinen bowl on pudotuspeliottelu.

Kiitos paljon Rocco!

On tosiaan hyvin monimutkaisen kuuloinen systeemi. Täytyy joskus perehtyä ihan ajan kanssa.

 

[Fawkes]

Noista Bowl -matsien merkityksestähän on viime aikoina keskusteltu jonkin verran. Varsinkin nämä vähemmän arvostetut Bowlit, joilla ei ole historiallista tunnearvoa, ovat sellaisia joiden merkitystä esim. NFL:ään siirtyvien pelaajien kannalta voidaan miettiä. Loukkaantumisriski on kuitenkin joka matsissa niin suuri, että ns. turhia otteluita ei ole hirveästi järkeä pelata. Jaylon Smithin tapaus on kaikilla vielä hyvin muistissa. LSU:n Fournette ja Stanfordin McCaffrey jättivät omat bowl -matsinsa väliin tämän kauden päätteksi ja saivat tästä ainakin joiltain old school -ajattelijoilta rapaa niskaansa. Teoriassa nuo Bowl -ottelut ovat ns. ylimääräisiä otteluita kauden päätteeksi, joita voidaan kai pitää eräänlaisina palkintoina hyvin menneestä kaudesta. Tosin jollekin isolle koululle pelaaminen jossain vähemmän arvostetussa bowl gamessa voi olla melko yhdentekevä juttu, kun taas pienemmille kouluille nuo bowl -matsit ovat kauden kohokohtia.

Mielenkiintoista seurata millä varausnumerolla DeShaun Watsonin lopulta varataan. Scouttien ja analyytikoiden mielestä hän ei ole franchise quarterback tason prospekti, kun taas mediassa hänelle annetaan varmasti arvostusta noiden tärkeissä otteluissa onnistumisten vuoksi. Vaikken Watsonilta olekaan nähnyt muuta kuin joitain highlighteja YouTubesta, niin sanoisin hänen olevan hieman samantyyppisessä tilanteessa kuin Jameis Winston omana draftvuotenaan. Winstonia ei pidetty minään varmana ykkösvarauksena paria kuukautta ennen draftia, vaikka takana olikin hohdokas collegeura. Mutta niin vain kun combinet ja pro dayt ja muut pre-draft kuviot oli takana, oli Winston noussut draft boardien kärkeen ja hänet lopulta otettiin ykkösenä. En tiedä tuleeko Watson lopulta olemaan ykkösvaraus, mutta uskaltaisin melkein lyödä vetoa, että hänet tullaan kuitenkin vähintään top 10:ssa varaamaan. Hän on kuitenkin juuri sen tyyppinen ison profiilin college-QB, jonka avulla vaikeita aikoja kokenut NFL-organisaatio voi myydä omille faneilleen toivoa paremmasta huomisesta. Watsonin omalta kannalta parempi vaihtoehto lienee olisi kuitenkin päästä Dak Prescott -tyyppiseen tilanteeseen, jossa häneltä ei odotettaisi ihmetekoja ensimmäisestä päivästä alkaen.

 

[Peltinen]

Mielenkiintoista seurata millä varausnumerolla DeShaun Watsonin lopulta varataan. Scouttien ja analyytikoiden mielestä hän ei ole franchise quarterback tason prospekti, kun taas mediassa hänelle annetaan varmasti arvostusta noiden tärkeissä otteluissa onnistumisten vuoksi.

Median arvostus ei paina draftissa mitään (paitsi jos jokin omistaja rakastuu pelaajaan a la Manziel) eikä pelaajia varata college-joukkueen voittojen mukaan. Eiköhän Watsonin numero nouse aikaisintaan jossain ensimmäisen kierroksen loppupuolella kun joku QB:tä tarvitseva joukkue treidaa ylöspäin tai viimeistään kakkoskierroksen alkupäässä. Mutta ei varmasti ennen sitä.

 

[Rocco]

Watsonia ei ihan kärkeen rankata, koska hänellä on muistaakseni kahden viimeisen kauden ajalta eniten heitettyjä syötönkatkoja FBS:ssä. Watson on lahjakas ja hyvä urheilija, mutta ei aivan sitä tasoa mitä selkeältä pelipaikkansa ykkösvaraukselta odotetaan. Watsonin kannalta Clemsonin menestys on vähän kaksiteräinen miekka. Menestyikö koulu Watsonin takia, vai Watsonista huolimatta? Pelinrakentaja on kuitenkin paikka, missä parhaat pelaajat eivät aina tule isoista kouluista. Esim. Joe Flacco ja Carson Wentz tulivat alemmalta divaritasolta, Ben Roethlisberger pienestä MAC-konferenssin koulusta yms. Dak Prescott taasen tuli pienestä koulusta, isossa ja kovassa SEC:n konferenssissa, ja nosti tappiollisen koulun aivan kärkitasolle, ja olihan Dakin johdolla koulu ensimmäistä kertaa ikinä rankattu valtakunnan ykköseksi. Pelinrakentajia löytyy siis tasolta kuin tasolta, jos osaa etsiä.

Lisäksi kesän 2018 pelinrakentajatilanne on draftissa paljon parempi, niin moni joukkue ei halua nyt uhrata korkeaa varausvuoroa pelinrakentajaan, kenestä ei välttämättä tule tähteä.

DeShone Kizer on mitä todennäköisimmin ykkös-QB kenen nimi kesällä huudetaan. Iso, kookas, rauhallinen, tarkka heitto, kaikkea mitä perinteiseltä QB:lta odotetaan.

 

[Fawkes]

Median arvostus ei paina draftissa mitään (paitsi jos jokin omistaja rakastuu pelaajaan a la Manziel) eikä pelaajia varata college-joukkueen voittojen mukaan. Eiköhän Watsonin numero nouse aikaisintaan jossain ensimmäisen kierroksen loppupuolella kun joku QB:tä tarvitseva joukkue treidaa ylöspäin tai viimeistään kakkoskierroksen alkupäässä. Mutta ei varmasti ennen sitä.

Näitä Manziel -keissejä on nähty ennenkin, joten ei se mitenkään ennen kuulumatonta ole, että omistaja haluaa osallistua ykköskierroksen varauksen valintaan. Toki hyvin hoidetuissa organisaatioissa omistaja jättää pelaajavalinnat GM:n ja muun front officen vastuulle, mutta kyllä noita poikkeuksiakin NFL:ssä on. En nyt muutenkaan tarkoittanut, että Watson median ansiosta menisi jotenkin erityisen korkealla varausvuorolla, vaan lähinnä vaan pohdiskelin hänen tilannettaan eri näkökulmista. Kyllä siellä muuan Tebow varattiin aikanaan myös odotettua korkeammalla, koska hän oli collegessa luonut itselleen maineen voittajatyyppinä. Ehkä NFL-seurat ovat noista virheistä sittemmin viisastuneet, ehkä eivät. Kyllähän Watson on ehdottomasti potentiaalinen NFL:n aloittava pelinrakentaja, mutta ei välttämättä vielä valmis starteriksi rookiena. Toisaalta ei Dak Prescottinkaan pitänyt sellainen olla, mutta toisin kävi.

Watsonia ei ihan kärkeen rankata, koska hänellä on muistaakseni kahden viimeisen kauden ajalta eniten heitettyjä syötönkatkoja FBS:ssä. Watson on lahjakas ja hyvä urheilija, mutta ei aivan sitä tasoa mitä selkeältä pelipaikkansa ykkösvaraukselta odotetaan.

Watsonilla on kahdelta viime kaudelta 26 syötönkatkoa, Winstonilla tilastot samalta aikaväliltä ennen draftia näyttävät 28 syötönkatkoa. Eli ei pelkät syötönkatkot tule olemaan esteenä sille, että Watson voisi mennä korkeallakin. Toki he ovat pelityyliltä erilaisia pelinrakentajia, eikä tarkoitus ole sen enempää käyttää Winstonia tässä vertailukohtana, mutta pre-draft prosessi on pitkä ja paljon ehtii tapahtua ennen draft päivää. Watson on ymmärtääkseni jalat maassa oleva tyyppi, ja pidetty joukkuekaverien keskuudessa, joten henkisistä ominaisuuksista hän varmasti saa hyvät arviot skouteilta, sillä ei nuo hyvät esitykset kauden tärkeimmissä otteluissa ihan sattumaa voi olla.

 

[Rocco]

Watsonilla on kahdelta viime kaudelta 26 syötönkatkoa, Winstonilla tilastot samalta aikaväliltä ennen draftia näyttävät 28 syötönkatkoa. Eli ei pelkät syötönkatkot tule olemaan esteenä sille, että Watson voisi mennä korkeallakin. Toki he ovat pelityyliltä erilaisia pelinrakentajia, eikä tarkoitus ole sen enempää käyttää Winstonia tässä vertailukohtana, mutta pre-draft prosessi on pitkä ja paljon ehtii tapahtua ennen draft päivää. Watson on ymmärtääkseni jalat maassa oleva tyyppi, ja pidetty joukkuekaverien keskuudessa, joten henkisistä ominaisuuksista hän varmasti saa hyvät arviot skouteilta, sillä ei nuo hyvät esitykset kauden tärkeimmissä otteluissa ihan sattumaa voi olla.

Kyllä Watsonille joukkue löytyy, ei pelkoa. Sen verran kova urheilija on kyseessä, että joku joukkue haluaa hänen potentiaalin käyttää, tavalla tai toisella. Vaikea sanoa mikä joukkue se on, ja monennellako kierroksella lopulta Watson huudetaan. Pelinrakentajien kohdalla usein valitaan pelaaja joko hyvin toimivaan kokonaisuuteen, milloin QB:n ominaisuudet katsotaan tarkasti läpi. Toinen vaihtoehto on, että otetaan QB ja rakennetaan joukkuetta hänen ominaisuuksien ympärille. Watson tuskin on sellainen, kenen mukaan lähdetään muuta joukkuetta hirveästi muokkaamaan, mutta ainahan muutoksia tehdään sen mukaan kuka on QB.