Coldplay

[kesätyttö69]

Vuodesta 1996 kasassa ollut bändi julkaisi uusimman albuminsa Mylo Xyloto vuonna 2011. Kuten aiemmatkin levyt, tämäkin kasvaa kuunnellessa ja ensi kuulemalta keskivertobiisit nousevat huipuiksi useiden kuuntelukertojen jälkeen.

Itselleni kyseessä on maailman paras bändi, joka on tehnyt urallaan useita "klassikoita". Enkä varmasti ole yksin mm. 7 Grammyn ja lähes 60 miljoonan myydyn levyn jälkeen. Kuten monen muunkin kohdalla, bändi nousi omalle kuuntelulistalleni Yellow-sinkulla ja sitä seuranneella upealla Parachutes -albumilla. Siitä lähtien olen fanittanut Coldplayta ihan kympillä.

Tuli mieleeni avata tämä ketju lähinnä turhautuessani, ettei kyseistä orkesteria tänäkään vuonna nähdä suomessa. Aivan käsittämätöntä, että jälleen maailmankiertueella Suomi jätetään väliin kuitenkin käyden esim Köpiksessä ja Tukholmassa. Syitä on kyselty ja ihmetelty, ongelma oli kuulemma tänäkin vuonna "aikatauluissa" ja bändi omien sanojensa mukaan odottaa että pääsisi joskus keikalle Suomeen.

Viime vuonna oli tarkoitus mennä Tukholmaan keikalle, ja nyt harkitsen vakaasti tuota Köpiksen keikkaa, joka on elokuussa, kerta eivät tänne pääse.

Onko bändin livenä nähneitä? Tai muita faneja?

 

[Freddie Freeloader]

Kuka se olikaan, joka tällä palstalla aikoinaan totesi, että "Coldplay on musiikkia miehille, jotka runkkaavat suihkussa ja itkevät samaan aikaan"? Tai jotain sinnepäin.

Allekirjoitan.

 

[Huerzo]

Onko bändin livenä nähneitä? Tai muita faneja?

Tukholmassa pari vuotta sitten livenä ja nyt menossa Varsovaan syyskuussa katsomaan uuden kiertueen osalta mikä on muuttunut. Sinne oli melko mukavasti lippuja saatavana vielä huhtikuussa hyville paikoille ja Tukholma oli nähty, joten Varsova oli hyvä vaihtoehto kaupunkilomakohteeksi.

Coldplayn musiikillinen kehitys ei ole etenkään viimeisimmän levyn osalta sellaista, mitä itse haluaisin kuulla. Enon syntikkasäksätys särähtää korvaan pahemman kerran ja toivottavasti bändi vielä julkaisee perinteisemmin elementein tehdyn levyn. No, tämä on makuasia jos mikä. Levyprojektit taitavat vain olla kerta kerran jälkeen yhä vaikeampia. Viimeisimmänkin levyn piti olla alkujaan tuplakiekko, mutta lopulta materiaalia riitti vain yhteen kiekkoon.

Toivottavasti yhtye jatkaa levyjen tekemistä niin pitkään kuin luovuutta vain piisaa. Mikään ei ole surullisempaa kuin Brian Mayn tyyppiset hasbeen-rokkarit, joiden toivo uusista hittikappaleista on jäänyt jo menneille vuosikymmenille.

 

[Footless]

Parachutes on helvetin kova levy, sitä tuli jossain välissä kuunneltua paljonkin. X&Y on itseasiassa viimeisin levy jota Coldplaylta olen kuullut, jotenkin se ei sitten niin kovaa iskenyt. Jotain satunnaisia radiobiisejä toki on tullut kuultua, mutta eipä niitä sillä lailla tule kuunneltua. Pitääkin jossain välissä tsekata nuo X&Y:n jälkeiset levyt.

Suihkussa runkkaajille on omakin ketjunsa.

 

[Rod Weary]

Bändi on ihan jees, parhaimmillaan kohtuullisen viihdyttävää musiikkia. Mutta olivat kyllä viimeisenä jonossa, kun karismaa ja lavapreesensiä jaettiin. Keanekin pääsi ennen tiskille. En olisi ennen Coldplayta uskonut, että anti-karismaa olisi olemassa.

Coldplay: pysykää studiossa, mutta jättäkää lavat ja stadionit niille, jotka eivät aiheuta myötähäpeää koikkelehtimisellaan.

 

[Evil]

bändi omien sanojensa mukaan odottaa että pääsisi joskus keikalle Suomeen.

Niinhän ne kaikki odottaa, palavasti. Sanojensa mukaan.

 

[Schadowan]

Coldplay on ihan ok. Yhtäkään tajunnan räjäyttävää biisiä en ole bändiltä kuullut, mutta monia ihanjees/hyviä biisejä löytyy. Bändin kitaristi on tehnyt parit oikeen simppelit ja toimivat kitarariffit (talk, charlie brown...).

Jossain vaiheessa bändi vitutti, mutta nyt on sellainen kohtuu neutraali fiilis ja olen jopa Mylo Xylotoa jonkin verran kuunnellut.

 

[pehtoori]

Coldplay on ihan ok. Yhtäkään tajunnan räjäyttävää biisiä en ole bändiltä kuullut, mutta monia ihanjees/hyviä biisejä löytyy. Bändin kitaristi on tehnyt parit oikeen simppelit ja toimivat kitarariffit (talk, charlie brown...).

Jossain vaiheessa bändi vitutti, mutta nyt on sellainen kohtuu neutraali fiilis

Vihantunteita herätti aikanaan täälläkin, kunnes joskus jollain hääkeikalla tuli pyynti Coldpalyta vetää, ja pakkohan se oli, kun ei kuulunut soittokieltäytymislistalle (kaikki porilaiset + suurlähettiläät). Moneen muuhunkin pumppuun on suhtautuminen jos ei nyt täysin muuttunut, niin ainakin neutralisoitunut samalla kaavalla. Ehkä ikäkin tekee tehtävänsä, ei sitä koko ikäänsä jaksa mättöä myllyttää.

Martinin ääni oli varmaan se suurin syy, miksi bändin aukeamisessa kesti suht kauan, mutta nykyään se ei häiritse. Coldplayltä en edelleenkään omista levyjä, mutta tietyin väliäjoin soi koneella, hyvää taustamusaa, sopivan rauhallista vaikka kortinpeluun ja tissuttelun taustalle. Parachutes ja X&Y on toimivia levyjä. Uudempi on jäänyt vähemmälle, pitääkin joku päivä paneutua ja tsekata onko taso laskemaan vai nousemaan päin.

 

[Heimo Hauis]

Varsin hyvää musiikkia esittää Coldplay. Tutustuin yhtyeeseen X&Y albumin ilmestyttyä ja siitä sitten kaikki teokset sen jälkeen ovat tulleet tutuiksi.
Paha mennä sanomaan, mikä on iskenyt koviten tuotannosta. Kaikissa löytyy helppoa kuunneltavaa ja vähän haastavampaa tavaraa. Balladit, joissa piano vie biisejä, ovat pääasiassa erinomaista laatua..
Olen aina pitänyt Martinin laulannasta, eikä bändi jää jalkoihin kuin joissain biiseissä, missä melutaso taustalla on aika korvia hajottavaa...

Yksi keikka on tullut nähtyä. Syyskuussa 2009 Wembleyn jälkimmäinen sessio 70000:nen muun kanssa oli melkoinen keikka. Yellow keltaisine palloineen ja Viva la Vida kaikkien laulaessa mukana, oli veret seisauttava kokemus. Bändi toimi ja porukka messissä. Ihmismassan mukana soljuessa stadionilta juna-asemalle, kun tuhannet ihmiset vaan hoilaa Viva la Vidaa.

Uusin Mylo Xyloto vaati aluksi muutaman kuuntelukerran, mutta loppujen lopuksi sieltäkin löytyi helmiä. Up in Flames ja Us against the World, Paradisen lisäksi, ovat jääneet soimaan päähän.

Kaikenkaikkiaan kelpo yhtye.

 

[obi-wan]

Kuka se olikaan, joka tällä palstalla aikoinaan totesi, että "Coldplay on musiikkia miehille, jotka runkkaavat suihkussa ja itkevät samaan aikaan"? Tai jotain sinnepäin.

Allekirjoitan.

"Coldplay - miehille jotka itkevät runkatessaan"

Se oli noin

edit: Versioita on miljoonia mutta iänkaikkisen vanhassa t-paidassani lukee noin lontooksi. Paita varmaan vuodelta "Coldplayn Clocks" eli jotain 2002-2003

edit 2: "Coldplay is music for men who cry when they masturbate". Jerk off oliskin ollut hassu muoto

 

[Freddie Freeloader]

"Coldplay - miehille jotka itkevät runkatessaan"

Se oli noin

Thx. Vielä kun muistaisi, kuka sen sanoi.

 

[obi-wan]

Thx. Vielä kun muistaisi, kuka sen sanoi.

Tässä

Eli täällä se on ilmennyt tuossa muistamassasi muodossa

 

[Uleåborgir]

Coldplay herättää vastenmielisyyden tunteita. Laulaja on ämmämäinen määkyjä ja lavaesiintyminen on typerän näköistä. Lisäksi yhtyeen suosituin laulu Viva La Vida on plagiaatti Annie Lennoxin Walking On Broken Glassista.

 

[Huerzo]

Tukholmassa pari vuotta sitten livenä ja nyt menossa Varsovaan syyskuussa katsomaan uuden kiertueen osalta mikä on muuttunut.

Coldplay nähty ja kuultu. Ensiksi pitääkin haukkua stadion - futiksen EM-kisoista tuttu Puolan kansallisstadion - joka ei sovellu akustiikan osalta laisinkaan rock/pop-keikoille. Päätyrakenteista tuleva kova jälkikaiku puurouttaa musiikin tehokkaasti. Ehkä nykyään tehdään jykevämpiä/suljetumpia rakenteita kuin aiemmin, sillä vanhemmilla areenoilla tällaista ongelmaa ei ole tullut vastaan? Tai suljettavan katon mahdollistava rakenne sulkee äänet stadionin sisään?

Musiikin osalta keikkasetti piti sisällään valtaosin ne (hitti)kipaleet, joita odottaa sopiikin, painotukset ollessa uusimman Mylo Xyloto -levyn materiaalissa. Suurimmista hiteistä "Talk" oli jäänyt pois - toki Coldplay on jo tehnyt uransa aikana useamman levyn, joten uran tässä vaiheessa vanhemman pään materiaalia korvataan uusimman levyn tuotoksilla. Vaikka laatu ei samanlaista olisikaan. Akustista settiä nähtiin taasen parin kipaleen verran, muutoin vedot olivat samanlaisia kuin levyilläkin. Ehkä erikoisin veto oli Princess of China, jossa Rihannan osuudet tulivat playbackina ja Rihannan esitys näkyi isoilta videotauluilta.

Näkyvin ero aiempaan oli yleisölle portilla jaettu led-ranneke - Xyloband. Eri väriset rannekkeet vilkkuivat joidenkin kappaleiden aikana, esimerkkinä tämä YouTube-video. Kauas on tultu Queenin ajoista, jolloin jo Radio Ga-Gan taputukset oli uutta ja ihmeellistä yleisön mukaan ottamista esityksiin. Komean näköistähän loiste on - jollei satu olemaan epileptikko...

Hyvä show ja esitys oli ammattitaidolla vedetty. Jos ja kun bändi vielä jatkaa seuraavan levyn merkeissä - ja lähtee uudelle (Euroopan) rundille - niin mikseipä sitä taas yhdistäisi kaupunkiloman ja keikan samaan reissuun. Puolan keikan osalta ei ollut valittamista - akustiikkaa lukuun ottamatta.

EDIT: Ja jos Xyloband-rannekkeen twitter-tagista #coldplaymovie voi päätellä jotain, seuraava Coldplayn tuotos on jonkinlainen elokuva.

 

[Huerzo]

Uusi levy, uudet sävyt. "Ghost Stories" on siis se uusin lätty, jonka 9 raitaa Chris Martin kumppaneineen ovat hioneet.

Lopputulos on odotuksiin nähden erikoinen. Jos kaksi edellistä levyä oli suunniteltu tuottamaan suureellista singalong-kamaa stadion-konserttien tarpeisiin, on mahtipontisuusruuvi käännetty toiseen asentoon. Äänimaailmaan on eksynyt moderneja ambient- ja EDM-sävyjä, joten tuotannon osalta yhtye roikkuu viimeisimmissä käänteissä mukana. "Rehellisempää" soundia etsivälle levyn härpäkkeillä ja säksätyksillä koristeltu tunnelma maistuu kuin Nissan Sunnyn kojelauta.

Suurin erikoisuus löytyykin teemasta: jos Mylo Xyloto oli - ainakin nimellisesti - teemalevy, on sitä edellistä selvemmin myös kummitustarinointi. Tällä kertaa ollaan rakkauden haudalla ja tuskin tarvitsee olla kummoinen meedio, jos arvelee vokalisti Chris Martinin parisuhteen kariutumisen olleen syy teemalevyn aiheeseen. Toki aihepiiri ei ole tavaton - viimeisin erokriisistä ponnahtanut menestyslevy lienee Adelen 21.

Rakkauden lakastunutta kukkaa tarkastellaan useasta näkökulmasta, mutta muovilla kuorrutetun äänimaailman vuoksi ote on etäinen ja kylmä. Itsesäälille ja sydänsuruille märehtimiselle naurava ote puuttuu täysin. Levy on siis melko melankolinen ja synkkä, mutta toisaalta tunteissaan velloessaan myös rehellinen. Paska fiilis ei strösseleillä parane. Joukossa toki on (kai) pakolliseksi single-nostatukseksi leivottu "A Sky Full Of Stars", jonka ruotsalainen tuottaja AVICII on puristanut EDM-prosessorinsa läpi arvattavine tehokeinoineen. Tuttua kamaa 90-luvulla nuoruutensa viettäneille, onneksi sähköiset instumentit ovat tuosta ajasta kehittyneet.

Levyn koskettavin kappale lienee "True Love", joka on samalla levyn kokonaisudessaan onnistunein. Pienimuotoinen kappaleen läpi toistuva "pizzicato"-tyyppinen koukku toimii hyvin, sointukulkukin onnistuu yllättämään. Erityisen osuva on kitaristi Bucklandin kitarasoolo, joka maalaa harkitulla epävireisyydellä tuskaa paremmin kuin sametintarkka tiluttelu nuotista toiseen. Jos ette levyltä muuta kuuntele, niin kuunnelkaa edes tämä.

En tätä kummoisempaa track-by-track-analyysia tee. Varmoja hittibiisejä levyltä ei nouse - ehkä mainittu täsmätuotettu "A Sky Full Of Stars" pois luettuna. Kokonaisuutena levyn uppoaminen tai unohtaminen on kiinni kuuntelijan mielentilasta ja elämäntilanteesta. Parisuhteen päättymisen tuskaa potevalle materiaali toiminee hyvänä vertaistukena. EDM-allergiasta kärsiville levyn sulattelu vaatii useamman kuuntelukerran. Jos siihen vain kykenee "raskauden" vuoksi.

Ei tästä Coldplayn katalogin parhaaksi tekeleeksi ole, mutta onpa jotain erilaista. Väkisinkin toivoo, että Martin löytäisi uuden heilan. Kuten jokainen tietää, on rasittavaa kuunnella kaverin vollotusta elämänsä rakkauden menettämisestä. Totuus kun on, että kulman takaa löytyy hetken päästä jo uusia ja parempia.

 

[Huerzo]

Enon syntikkasäksätys särähtää korvaan pahemman kerran ja toivottavasti bändi vielä julkaisee perinteisemmin elementein tehdyn levyn.

Toive toteutui, tavallaan. Uutta levyä pukkaa "Everyday Lifen" muodossa. Tupla-CD, jonka aikana bändi kastaa varovasti varpaansa erilaisiin musikkigenreihin. Jos parin aiemman levyn aikana on roikuttu virtauksien mukana, on nupit käännetty maailmanmusiikin ja kantaa ottavuuden suuntaan. Huoli ilmastonmuutoksesta on laittanut stopin laajoille kiertueille - irvileuat voivat sanoa jokaisella pilvellä olevan hopeareunuksensa. Sitä se vanhemmuus ja hiipivä keski-ikä teettää. Bono-kompleksista tai Paul Simonin "Gracelandista" ei voida puhua, mutta jotain siihen suuntaan.

Lopputulos on virkistävän sekalainen ja Coldplay-tuotokseksi (hyvällä tavalla) hiomaton. Esimerkiksi "Arabesque" sisältää n. kahden minuutin mittaisen saksofonisoolon. Bändin tuoreimmille faneille äänimaailman karheus voi olla liikaa, etenkin kun hittimateriaalia on epätavallisen vähän. "Champion of the World" on ehkä ainoa kipale, jonka voisi kuvitella löytävän paikkansa perinteiseltä Coldplay-tuotokselta. Muuten päähän soimaan jäävät kertosäkeet puuttuvat täysin.

Levy on konseptina mielenkiintoinen poikkeus bändin katalogissa, mutta ei riittävän uniikki jättääkseen syvää jälkeä. Tämän muusikkojen työhyvinvointilevyn jälkeen sopiikin odottaa paluuta tutumpien teemojen pariin.

 

[Huerzo]

Tämän muusikkojen työhyvinvointilevyn jälkeen sopiikin odottaa paluuta tutumpien teemojen pariin.

Ja näinhän siinä kävi. Jos Everyday Life oli hyppy rustiikkisuuteen A Head Full of Dreamsin dingelidongelipopista, on poppisruuvia käännetty vaihteeksi pari pykälä isommalle. Uusin levy kantaa nimeä Music of the Spheres. Nimellisesti teemana on avaruus, mutta toteutuksessa ei ole päästy nimilistaa ja grafiikoita pidemmälle.

Jos bändiin aiemmin liitettiin sana indierock, on uusin platta täsmäsuunniteltu kaupallisen popin ehdoilla. Tuotantopuikkoja heiluttavat popjeesus Max Martinin kädet, joten lopputulos ei voi tuottaa kuulijalle isoa yllätystä.

Ykkössingle Higher Power viitoitti tietä ja sai jatkoa k-popparipoikabändin BTS:n kanssa väsätystä kipleesta My Universe, josta tulee levyn striimatuin tuotos. Säästään kuuntelun vaivan ja avaan kappaleen teemaa: Universumi on rajaton, rakkaus on rajatonta, rakastan sinua, rakkauteni on suurempaa kuin universumi. Parachutesin tai vielä Viva la Vidan... kautta yhtyeeseen tutustuneet katsovat jalkojaan nolona - eikö tuo ole jo liian kornia? Vähättelemättä teinityttöjen tunnemaailmaa, on tuotos kuin designhuumetta ostokykyisten nuorten fanien suuntaan.

Coldplayn oma tyyli tuntuu hukkuneen pahan kerran. Kuin Queen silloin, kun Freddie Mercuryn ego kasvoi liian isoksi. Yksi slovari on kuin Bryan Adamsin kasarilevyltä ja se pakollinen raskaampi raita kevyt-Musea. Vierailijoita löytyy useammaltakin biisiltä. Sisällöltään levyn outolintu on lopun Coloratura. Yli kymmenen minuuttia pitkänä pop-progena se olisi ollut levylle parempaa suuntaa antava kappale. Nyt se jää erakoksi singlejen varaan kyhätyn poplevyn kulmille kiusaamaan kuulijaa.

En tiedä saako levy vuorostaan kokeilevamman jatko-osan, mutta tällaisena Music of the Spheres on yhtyeen musiikillisesti heikointa materiaalia koskaan. Avaruuden tyhjyyttä ei täytä edes ruotsalaisten korkeatasoinen tuotantofabriikki.

 

[oiler99]

Chris Martin vihjaili Göteborgissa, että saattaisivat olla Suomeen tulossa piakkoin.

Coldplayn solistilta yllättävä ulostulo – Suomalaisfanit sekosivat

Coldplay vihjaili Ruotsin-keikallaan saapuvansa tulevaisuudessa konsertoimaan Suomeen.

www.iltalehti.fi

 

[lainelaser]

Onhan tuota ootettu vasta reilu 20 vuotta..olisi jo aikakin!

 

[Bauer]

Tämä on kova! Olen Coldplayn nähnyt kerran ulkomailla vuonna 2016, ja oli kyllä sellaista tykittelyä se show, että aivan varmasti menen uudelleen jos vain saan lipun. Todella hyvä liveakti, yksi parhaita keikkoja joita olen ikinä nähnyt, vaikka en nyt mikään kovan luokan Coldplay-fani ole.

Ensi kesästähän on tulossa hyvä, kun stadionille tulee Metallica ja Coldplay. Tähän asti uudistetulla stadionilla on esiintynyt lähinnä sellaisia suomalaisakteja, joita en olisi todellakaan jaksanut lähteä katsomaan, mutta nyt on parempaa luvassa.

 

[Mediakuutio]

Chris Martin vihjaili Göteborgissa, että saattaisivat olla Suomeen tulossa piakkoin.

Coldplayn solistilta yllättävä ulostulo – Suomalaisfanit sekosivat

Coldplay vihjaili Ruotsin-keikallaan saapuvansa tulevaisuudessa konsertoimaan Suomeen.

www.iltalehti.fi

Taitavat nyt torstaina julkistaa ensi kesän keikat.

 

[Artyukhin]

Taitavat nyt torstaina julkistaa ensi kesän keikat.

Stadikalle.

Myös Itävaltaan, Ranskaan, Saksaan, Italiaan, Romaniaan yms. tulossa.

 

[Mediakuutio]

Stadikalle.

Myös Itävaltaan, Ranskaan, Saksaan, Italiaan, Romaniaan yms. tulossa.

Joo noita paikkoja taisi jollakin videolla jo vilahdella mutta huomenna sitten päivämäärät tiedotetaan.

 

[Purkan Jauhaja]

Vähän kahden vaiheilla menisikö sitä tsekkaamaan Coldplayn. Uusi tuotanto ei iske kyllä yhtään, mutta vanhat biisit helvetin hyviä.

 

[iRobot]

Vähän kahden vaiheilla menisikö sitä tsekkaamaan Coldplayn. Uusi tuotanto ei iske kyllä yhtään, mutta vanhat biisit helvetin hyviä.

Suosittelen ehdottomasti menemään, kyseessä yksi 2000-luvun isoimmista bändeistä. Huikea show ja aika siisti yhteisöllisyyden fiilis noilla keikoilla. Kyllä ne vanhat klassikot sieltä soitetaan, uutta tuotantoa unohtamatta. Nätisti toimii ne infrapunaohjatut led-rannekkeet, jotka yleisölle jaetaan sisäänkäynnin yhteydessä. Ite jo odottelen lipunmyynnin aukeamista.