Viestin lähetti CMX
Kolmikärkeä ja Veljeskuntaa taas ei jaksa kuunnella yhtä kuuntelukertaa enemmän.
Kylläpähän Kolmikärki minusta on kovin hc-punk-lp, mitä Suomessa on koskaan tehty. Ulkomailla Jello Biafra on joskus päässyt raivokkuudessa samalla asteelle, mitä Kolmikärki on, mutta kyllä kotimaan mittakaavassa tuo levy on ykkönen. Synkkää, raivokasta ja sopivasti sävyjä muista musiikkityyleistä - pelkkä tyylipuhdas hc:han on perin tylsää musiikkia.
Veljeskunta on parhaimmillaan yhtä hyvä levy, mutta epätasaisempi. Kokonaisuus ei ole yhtä ehjä kuin Kolmikärjellä.
Aurinko on CMX-levyistä huonoin. Biisit paria poikkeusta lukuun ottamatta kehnoja, soundit inhottavan kuivakkaat. "Ylituotettua heviä", kuten taannoin eräässä pienlehtiarviossa todettiin. Ei tule juuri koskaan enää kuunneltua.
Aura on Kolmikärjen ohella se CMX:n toinen mestariteos. Uusi, seesteisempi tyylilaji on viety lähelle täydellisyyttä. Tosin Sametinpehmeän miehen olisi voinut jättää singlen b-puoleksi tai unohtaa kokonaan.
Rautakantele ja Vainajala ovat mainioita rokkilevyjä, jotka ovat omassa sarjassaan erinomaisia. Ehkä kuitenkin hieman yllätyksettömiä minun makuuni.
Niiden välissä ilmestynyt Discopolis sen sijaan on välityö. Hyviä biisejä siinäkin on, mutta CMX-asteikolla tuo on huono levy.
Dinosaurus Stereophonicuksen ostin vasta hiljattain, joten siitä on vaikea sanoa mitään lopullista. Hyvältä tuo levy kuitenkin kuulostaa, kaivattu musiikillinen uudistuminen on tapahtunut. Kokonaisuutena mainio tupla, vaikka mukana on myös ei-niin-hyviä biisejä, kuten tupla-ceedeillä lähes aina.