Siihen päälle surkeat valmentajavalinnat. Davidsonilla on iso kesä edessä tämän sotkun siivoamisessa.
Tämä. Tärkein tehtävä on löytää uusi ja pätevä päävalmentaja. Täältä käsin on vaikea sanoa, kuka se voisi olla, mutta joku joka osaa ohjata laivan oikealle kurssille ja mielellään sen jälkeen kärkikahinoihin. Tietenkin se vaatii myös rosterilta laatua, mutta jos nuoret pelaajat ottavat sopivasti samanaikaisia kehitysloikkia, niin se olisi jo hyvä alku.
Aina sitä vähän väkisinkin tulee vertailukohta sieltä 2000-luvun lopulta, kun nuoret pelaajat hyppäsivät samanaikaisesti esiin ja siihen tietenkin pätevällä valmentajalla oli osansa. Tällä hetkellä mitään samankaltaista ei ole nähtävissä, mutta mitenkään poissuljettua ei ole nuorten pelaajien yhtäaikainen esiinmarssi. Toisaalta tämän joukkueen tilanne näyttää kyllä pahasti siltä, että tässä ei nyt olla tyyliin Mikko Rantasen ja Mitch Marnerin mitalla ulkona pudotuspeleistä. Vähän skeptinen olen sen suhteen, että Chicagoon kukaan kunnianhimoinen pelaaja edes haluaa tällä hetkellä tulla. Kesällä 2009 tilanne oli täysin erinlainen, kun Hossa valitsi Chicagon. Nyt näyttää liikesuunta oleva toinen.
Kipeästi joukkue kaipaisi kärkipelaajia, jolloin Bertuzzit ja kumppanit tippuisivat kokoonpanossa heille sopivampiin rooleihin. Toisaalta yksi Rantanen tai Marner, jos nyt ihan vaan esimerkkinä heitä tässä käytän, ei tässä tilanteessa isoa kuvaa muuttaisi ilman muutaman nuoren selkeää esiinmarssia eturiviin. Ensi kesän kärkivaraus on tulevaisuuden kannalta todella tärkeä saada osumaan maaliin, mutta olkoon se sitten kuka tahansa, niin heidän varaansa ei voi kyllä ensi kaudeksi laskea vielä mitään.
Davidsonilla on varmasti vielä omistajaportaan tuki taustalla, mutta tämä kausi tuo siihen jo todennäköisesti ensimmäisiä säröjä. Siinäkin on sitten vaaransa, jos painetila alkaa Kylen pöksyissä pakottamaan tekemään jo epätoivoisia siirtoja pikavoittojen toivossa, joita ei tässä tilanteessa kyllä ole näköpiirissä. Seuraavan valmentajan kanssa ei kyllä enää voi tehdä hutivalintaa ja siihen nyt panostaisin kaikki mahdolliset resurssit taustatöineen yms. Pitkä ja kivinen tie on edessä.
e. Huvittavaa tämä omankin mielialan muuttuminen tasaisin väliajoin. Välillä sitä on hyvinkin optimistinen tulevaisuuden suhteen ja luotto parempiin aikoihin on vahva. Sitten taas hetkessä sitä vaipuu epätoivoon ja usko mihinkään parempaan on pahasti koetuksella. Kenties tämä tauko vielä alleviivasi ahdinkoa, kun sitä toivoi joukkueen painaneen reset-nappulaa ja tulleen tauolta uudella ilmeellä askiin, mutta samaa paskaa samassa paketissa sieltä tarjoillaan. Olen siis oman toiveikkuuteni uhri. Mitäs läksin.