Olen jotenkin vakuuttunut siitä, että Davidson tekee kuten saarnaa. Se, että onnistuuko hän tässä apureineen jää tosiaan nähtäväksi. On helpompi julistella asioita, kuin sitten toteuttaa niitä ympäristössä, jossa kilpailu on erittäin kovaa ja muuttuvia tekijöitä/asioita joihin ei pysty vaikuttamaan on ihan riittävästi.
Palaan näköjään aina jälkiviisastelemaan aiheesta, mutta näen yhtenä suurena syypäänä ja menneisyyden haamuna John McDonoughin, joka otti todennäköisesti aivan liian isoa roolia kiekkopuolen päätöksissä. Egoisti toki osasi markkinoida ja teki Blackhawksin brändille hyvää, mutta mikäs siinä tehdessä kun joukkue menestyy. Ei kuitenkaan niin pahaa ettei jotain hyvääkin hänessä ollut.
Kolmannen mestaruuden jälkeen olisi pitänyt ymmärtää, että tuolla rungolla on maksimi saatu ulos ja riittävän nälän ylläpitämiseksi sekä tuoreiden pelaajienkin näkökulmasta muutokset olisivat olleet paikallaan. Tästä oli hyvä kirjoitus taannoin The Athleticillä muistaakseni Scott Powersin kynästä, koska Mark Lazerus tuskin olisi niin laadukkaaseen analyysiin kyennyt. Asian vierestä sanottakoon, että lopetan Athleticin kestotilauksen ihan puhtaasti Lazerusin vuoksi. Harmi, sillä Powers on laadukas toimittaja, mutta Lazin tulo pudotti laatua 50%. No se siitä. Olisi tietenkin vaatinut Bowmanilta cojonesia 2015 mestaruuden jälkeen laittaa vaikkapa Seabrook ja Sharp lihoiksi, mutta tässäkin olisi saattanut Mr.Markkinointi laittaa poikkiteloin ja kieltää moiset liikkeet. Toisaalta Bowmanin kauppoja kun katselee noilta ajoilta olisi noissakin kaupoissa varmaan haukattu kuraa isosti.
Se mistä Davidsonin johtamassa paatissa pidän on se, että Davidson uskaltaa tehdä epäsuosittuja liikkeitä. Hän ei kosiskele ketään vaan on ainakin tähän asti toiminut, kuten on luvannutkin. Siitä pidän tässä kovasti. Se on sitten tosiaan ajan kysymys, kuinka hän tavoitteessaan onnistuu. Onneakin tosiaan tarvitaan matkalla.