Tässä on päivä sulateltu asiaa. Kuunneltu podcasteja ja katseltu highlighteja. Varmaan kaikki mahdollinen on jo sanottu, mitä Kaneen tulee pelaajana. Blackhawksin historian ensimmäinen ykkösvuoro osui niin nappiin kuin vain olla ja voi. Hieman omaa aiempaa argumentointia vastaan näytti kaikki etukäteisarviot vuoden 2007 kärkipickistä menneen metsään. Draftia ei hehkutettu mitenkään erityisen kovana ja kärjen osaltakaan ei tarjottu mitään tähtisumua. Kyle Turris tai James Van Riemsdyk haastoivat Kanea ykköspaikalla ja saattoipa jokunen fani toivoa Turrisia. Vaan miten sitten kävikään.
Aivan alkuun en täysin varauksettomasti Kaneen suhtautunut itsekään, vaikka mielestäni varaus meni oikein. Olin kovin skeptinen hänen kyvystään olla palanen, joka omalla tekemisellään auttaa joukkuetta päätyyn asti. Väärässä olin minäkin ja pahasti. Joku aiemmin nosti esiin Kanen flekuilun jäällä ja ehkä se oli sellainen yksittäinen tekijä, joka sai suhtautumaan häneen hieman epäluuloisesti. Sitten oli alkuun niitä jään ulkopuolisia sekoiluja, jotka jättivät hänestä kuvan epäkypsänä ihmisenä. Tuollakin puolella Kane kypsyi kunnon veroja maksavaksi ihimiseksi. Pelaajana hän teki useampia mieleen painuvia temppuja ja mikä parasta, useimmat näistä osuivat ajankohtaan, jolloin panokset olivat korkeimmillaan.
Tässä nyt muutamia nostoja omakohtaisesti, jotka ovat piirtyneet lähtemättömästi mieleeni. Kevään 2009 pudotuspelisarja Vancouveria vastaan ja kuudes ottelu. Roberto Luongo oli antanut mediaan Kanea vähätteleviä kommentteja liittyen tasaviisikoin tehoilussa. Kane pisti kuudennessa pelissä shown pystyyn ja Luongolle jauhot suuhun tehden hattutempun eikä yksikään maali tullut ylivoimalla.
Sitten vuoden 2013 konferenssin finaalit Kingsiä vastaan. Game 5 ja toinen jatkoerä. Kaksi maalia jo tehty ja toisessa jatkoerässä Toews ja Kane pääsevät kaksiykköseen, kapu tarjoaa loistavan poikittaisyötön Kanelle ja booom! Ai että, yksi suosikeistani.
Saman vuoden finaalit Bostonia vastaan. Tämän tilanteen päättivät Toews ja Bickell, mutta Kanen kiekontuonti hyökkäysalueelle mahdollisti tuon ottelun tasoittavan maalin. Olin jo varma, että nyt mennään seitsemänteen peliin, mutta mitä vielä ja loppu onkin historiaa.
Ja tietenkin se ikonisin kaikista. 49 vuoden odotus päättyi Kanen lavasta lähteneeseen sutaisuun kohti maalia. Olisihan näitä vaikka kuinka ja paljon muitakin, mutta tässä nyt omat nostot päällimäisenä.
Patrick Kane on varmasti yksi suurimmista urheilijoista Chicagossa. Michael Jordania ei ohita varmasti koskaan kukaan, mutta Kane on siellä legendojen joukossa. Jokseenkin epätodelliselta tuntuu kaikki. Se, että on saanut seurata tälläisen uran sieltä varauksesta alkaen, mutta sekin että nyt tuo aikakausi on päättynyt Blackhawksissa. Kenties Jeremy Roenickin myynti tuntui pahemmalta, mutta silloin oli nuori ilman isompaa elämänkokemusta ja suurimmat murheet liittyivät nenänpäähän ilmaantuvista finneistä. Nyt osaa asioita laittaa jo perspektiiviin ja tiedostaa kyseessä olevan vain jääkiekkoa, mutta kyllä tässä silti aika sentimentaaliseksi vanhemman miehen Kanen poistuminen kuitenkin vetää.
