Chicago Blackhawks 2014–2015

[lunde]

23.10.2014 Chicago @ Nashville: 2-3

10 Sharp - 19 Toews - 81 Hossa
23 Versteeg - 65 Shaw - 88 Kane
29 Bickell - 91 Richards - 20 Saad
13 Carcillo - 16 Krüger - 28 Smith

2 Keith - 7 Seabrook
27 Oduya - 4 Hjalmarsson
57 Van Riemsdyk - 32 Rozsival

31 Raanta 24/27 - 88,9%
(33 Darling)

Predators osoittautui tosiaan jälleen hankalaksi vastustajaksi. Matsi oli tiukka, mutta totuuden nimissä on todettava, että kotijoukkue oli parempi ja voitto meni oikeaan osoitteeseen. Siitä piti erityisesti huolen hattutempun viimeistellyt Neal sekä Hawksin pyristelyt lopettanut Rinne.

Nealin ensimmäisessä maalissa tarkka laukaus upposi harmittavasti hieman helposti Raannan patjan päältä takakulmaan. Toisessa maalissa Richards ja Saad petasivat harhasyötöillään Nealille paikan pommittaa sektorista ihan yläkulmaan. Pahasti heti päätöserän alkuun syntyneessä kolmannessa maalissa Raannan rebound kimposi suoraan tyhjälle takakulmalle Nealin lapaan, eikä Seabrook ehtinyt estää osumaa.

Ottelun avausmaali syntyi hieman varkain Ben Smithin lavasta, kun nelosketju taisteli hienosti kiekon Rinteen taakse. Kolmannen erä kavennusosumassa Shaw taisteli niin ikään loppuun asti tilanteen. Enempää isännät eivät kuitenkaan antaneet liekaa ja Hawks joutui poistumaan Music Citystä tyhjin käsin, kun kolmannen erän näennäinen painostus sekoitetuilla ketjuilla ei tuottanut tulosta.

En valitettavasti ehdi kirjoittamaan tällä kertaa ottelun tapahtumista seikkaperäisemmin, mutta ainakin Blackhawksin sivuston virallinen recap sekä thethirdmanin.comin raportti valaisevat ottelun kulkua paremmin.

 

[Ben Marco]

Aamulla jälleen tärkeitä Centralin pojoja jaossa, kun vedetään vieraissa rampaa Bluesia vastaan..

http://www.stltoday.com/sports/hock...cle_0463edef-fa5a-5c07-b082-2f23dda30ed5.html

Tässä pelissä mennään taas jällleen vauhdikkaasti ja palataan voittosarakkeeseen, varsinkin jos Blues joutuu pelaamaan puolivaloilla. No excuses, win is a win. Corey sivussa vielä tovin, joten toivottavasti Antti vetää tänään hyvän matsin.

Screw the Blues!

 

[Lico]

Screw the Blues!

Näin juuri!

Muutamia tunteja niin mennään, lämmitellään El Clasicolla ja käydään ottamassa muutamat oluet kuppilassa, jonka jälkeen alkaa show, joka herättää viimeisetkin kesäloman rippeet pois kropasta. Rivalry näiden kahden organisaation välillä.

 

[Mikael Pelzfuss]

Miksiköhän Teräväiselle ei oikein kerry tehoja Rockfordissa? Kuuteen peliin 1+2 ja -3. Ei tarvitse odotella kutsua ylös. Sopeutumisvaikeuksia, väärä rooli, huonot ketjukaverit? Myös Ville Pokan tilanne ihmetyttää vähän. Onko kaveri pahemminkin loukkaantuneena, kun ei ole vielä yhtään starttia takana?

 

[Artturenos]

Miksiköhän Teräväiselle ei oikein kerry tehoja Rockfordissa? Kuuteen peliin 1+2 ja -3. Ei tarvitse odotella kutsua ylös. Sopeutumisvaikeuksia, väärä rooli, huonot ketjukaverit? Myös Ville Pokan tilanne ihmetyttää vähän. Onko kaveri pahemminkin loukkaantuneena, kun ei ole vielä yhtään starttia takana?

Teräväisellä varmaan kaikki mitä mainitsit. Teuvon pisteet on aika riippuvainen tutkaparista, ja Rockfordista näköjään semmoista vaikea löytää. Teuvon liito viime kaudella perustui vahvoihin tutkapareihin(Mäenalanen ja Nagy). Valmantajan komenttien mukaan joukkueella menee myös aikaa tottua Teuvoon, valmentaja Ted Tendt kuvailee tilannetta näin haastellussa tällä viikolla:

“He’s shifty, he’s quick with the puck and he has those no-look passes,” said Dent. “As a teammate as well for our players are just getting used to him. Sometimes you’re going to get the puck from him, you just never know, he might not be looking at you directly. That’s what stands out for me, just his ability to go side-to-side and shift.”

Pokan tilanne ihmetyttää myös minua, enkä hänen tilanteesta tiedä tarkkaan.

 

[secord]

Pokan tilanne ihmetyttää myös minua, enkä hänen tilanteesta tiedä tarkkaan.

En minäkään sen enempää kuin mitä kauden avauksen yhteydessä mainittiin, että Pokalla olisi ns. minor upper body -vamma ja tämä olisi tullut tuliaisina jo New Yorkista asti. Harjoituksiin oli osallistunut, mutta kontaktia ei saanut ottaa. Haiskahtaa aivotärähdykseltä?

 

[lunde]

25.10.2014 Chicago @ St Louis: 2-3

Harmillinen tappio, josta Hawks saa syyttää itseään monin paikoin. Tappiota enemmän harmittaa kyllä loukkaantumiset, joita saa aina pelätä, kun Hawks pelaa tuota sinipaitaista roskajoukkoa vastaan. Entinen päärivalry Detroitia vastaan harmitti enimmäkseen siksi, kun punakone oli pitkään niin ärsyttävän hyvä ja ylivoimainen. Bluesin kohdalla sen sijaan halveksunnan nostaa pintaan tuo hemmetin telominen ja muita otteluita korkeampi loukkaantumisriski. Hieman samat ainekset siis kuin nyt hieman laantuneessa Canucks-rivalryssä. Onneksi seuraava Blues-ottelu on vasta joulukuun alussa.

29 Bickell - 19 Toews - 88 Kane
10 Sharp - 65 Shaw - 81 Hossa
13 Carcillo - 91 Richards - 23 Versteeg
20 Saad - 16 Krüger - 28 Smith

2 Keith - 7 Seabrook
27 Oduya - 4 Hjalmarsson
57 Van Riemsdyk - 32 Rozsival

31 Raanta 28/31 - 90,3%
(33 Darling)

Quenneville kokeili hieman uusia ketjuja tähän otteluun ja pelin aikanakin Hawksin ketjut elivät todella paljon. Suurin piirtein näillä kuitenkin aloitettiin. Ensimmäisessäkin erässä Quenneville käytti paljon kahta aloittamaan kykenevää hyökkääjää etenkin puolustusalueen aloituksissa, mikä sotki hieman ketjukoostumuksia. Lisäksi Bluesin fyysisyyden ja koiruudet tietäen jokaisesta ketjusta näytti löytyvän tavallista enemmän santapaperia.

Ensimmäinen erä alkoi hyvin, kun puupää-Jackman hankki isännille alivoimalla kahden miehen alivoiman leipomalla Shaw'ta Blues-maalin takana jäähän kiekon oltua jo keskialueella. Kanen terävä poikkisyöttö maalivahdin ja Blues-pakkien välistä meni kuin menikin perille takakulmalle, josta Sharp laukoi limpun maaliin: 0–1. Isäntien tasoitus syntyi 12 minuutin jälkeen, kun kiekko kimpoili Hawksin puolustusalueella suoraan Schwartzille. Hieman epäonnistuneeltakin näyttänyt laukaus yllätti helpon näköisesti Raannan. Toki Backes oli maalin edessä maskissa, mutta luvattoman helposti kiekko kuitenkin upposi patjan alta: 1–1.

Toisen erän puolivälissä Blues näytti tuttua luonnettaan, kun Jackman rusikoi poikittaisella Richardsin pää edellä laitaa päin. Päätuomari Marc Joannette katsoi kolmen metrin päässä samaan suuntaan, mutta suunnitteli mielessään varmaan kauppalistaa sillä hetkellä. Hieman myöhemmin Pietrangelo huitaisi Hawks-maalin edessä toiseen suuntaan katsonutta Hjalmarssonia pohkeeseen. Tilanteesta syntyi torikokous poiki lopulta tasavajaan. Liekö pelottelu tuottanut sitten tulosta, kun 18 minuutin kohdalla muutenkin synkän ottelun pelannut Rozsival lähti viemään kohtalokkaasti kiekkoa siniviivan yli ja törmäsi ensimmäiseen Blues-karvaajaan. Pakkipari Van Riemsdyk ei pystynyt pelastamaan tilannetta ja seuranneesta pyörityksestä syntyi isäntien 2–1-maali. Aluksi betonijalkaista Rozsivalia oltiin viemässä koukkaamisesta jäähylle, mutta videotarkastelu osoitti Raannan torjuneen kiekon patjallaan juuri ja juuri maaliviivan väärältä puolelta, vaikka tuomarit eivät aluksi edes näyttäneet maalia. Ensimmäisissä uusinnoissa tilanne näkyi huonosti Raannan kilven peitettyä ylhäältä kuvatun näkymän kiekkoon, mutta paremmasta kulmasta kuvatun hidastuksen valossa maalituomio oli oikea. Toewsin ketju jäi harmillisesti erän viimeisellä minuutilla alakynteen puolustusalueella. Raanta torjui muutaman kerran pahan laukauksen, mutta lopulta Jaskin ehti ensimmäisenä herkulliseen paluukiekkoon ja siirsi isännät pukukoppimaalilla jo kahden maalin johtoon: 3–1.

Kolmannen erän alussa Hawks sai onneksi nopeasti kavennusmaalin, kun reilun kahden minuutin jälkeen vasemmasta laidasta kiekon sisään vienyt löysi toisesta aallosta hienosti Versteegin. Köyhän miehen Eminemille jäi runsaasti tilaa laukoa kiekko takakulmaan, kun kolme Blues-pelaajaa keskittyi keskeltä maalille viilettäneeseen Richardsiin: 3–2. Hawks hallitsi kavennuksen jälkeen kiekkoa hieman enemmän, mutta Blues-maalille rynnistäminen poiki myös isännille ylivoimahyökkäyksiä, jotka yksinäiset Hawks-puolustajat katkoivat isolla prosentilla, Hjalmarsson ja Seabrook etunenässä. Päätöserässäkin nähtiin isäntien koiruuksia, kun Oshie taklasi Carcilloa. Osuma tuli kyllä suurin piirtein olkapäällä, mutta kohteena oli pommikoneen oikea polvi eli kyseessä oli pelaajien suuresti halveksima leikkaus. Carcillo poistui oikeaa jalkaa varoen pukukoppiin, eikä palannut kentälle, kuten ei taida palata vähään aikaan muutenkaan. 12 minuutin jälkeen Versteegillä ja Ottilla oli jotain vääntöä ja lopulta pelin jo pysähtyessä Ott huitaisi viikateiskulla Versteegin nilkkaan. Ott luisteli jäähylle ja Versteeg nilkutti pukukoppiin. Onneksi Kris pystyi palaamaan kaukaloon hieman myöhemmin. Hawksin ylivoima pyöri koko kaksiminuuttisen kohtalaisen hyvin, mutta kiekko ei kuitenkaan lävistänyt Blues-lihamuuria, jonka viimeisimpänä lukkona Elliott varmisti isäntien johdon. Tämän ylivoiman jälkeen Hawksin suurin rynnistyskin näytti laantuvan ja isännät saivat varjeltua maalin johtonsa loppuun asti.

Huomioita

Jo toinen varsinaisella peliajalla tullut maalin tappio putkeen. Harmillisesti molemmat oman divisioonan joukkeita vastaan ja vielä peleissä, joiden avausmaalin Hawks teki. Näitä kahta ottelua ennen Hawks ei ollut jäänyt pisteittä yhdessäkään ottelussa ja neljä ottelun avausmaalia oli tuottanut neljä voittoa.

Oma mielenkiintoinen tilastonsa on Hawksin otteluissa syntyneet maalit erittäin:

CHI-OPP (seitsemän ottelun jälkeen)
1st 9-5
2nd 0-6
3rd 9-1
OT 1-1
TOT 19-13

Toinen erä näyttäisi olevan järkyttävän vaikea 20-minuuttinen pitkän vaihtomatkansa kanssa. Hawks ei ole tehnyt vielä yhtään maalia noiden 140 minuutin aikana, kun toisia eriä pelattu. Hawks on laukonut ottelua kohden keskimäärin 37,0 laukausta vastustajan maalia kohti. Kirkaasti eniten NHL:ssä, kun toisella sijalla olevat Canucks ja Minnesota laukovat 33,7 kertaa ottelussa. Sen sijaan vastustaja on päässyt laukomaan Hawks-maalia kohden 26,4 kertaa ottelussa, millä joukkue on tilastossa jaetulla viidennellä sijalla. Jostain syystä maalinteko on tällä hetkellä kuitenkin hirveän vaikeaa ja kohtalokkaat kiekonmenetykset tulevat kalliiksi tai ainakin vaikeuttavat urakkaa huomattavasti.

Hawks pelaa jo ensiyönä Senatorsia vastaan, joka hävisi eilen jatkoajalla kotonaan Devilsille. Kuuden ottelun jälkeen niin ikään yhdeksässä pisteessä oleva Senators on oman divisioonansa viidentenä ja kiinni itäisen konferenssin viimeisessä villin kortin pudotuspelipaikassa. Viime kaudella viidellä pisteellä pudotuspelien ulkopuolelle jäänyt joukkue on siis aloittanut tämän syksyn vähintäänkin lupaavasti.

 

[Mikael Pelzfuss]

En minäkään sen enempää kuin mitä kauden avauksen yhteydessä mainittiin, että Pokalla olisi ns. minor upper body -vamma ja tämä olisi tullut tuliaisina jo New Yorkista asti. Harjoituksiin oli osallistunut, mutta kontaktia ei saanut ottaa. Haiskahtaa aivotärähdykseltä?

Näyttää olevan kokoonpanossa parhaillaan käytävässä kamppailussa. Ehkä se siitä.

 

[Lico]

Hawks win! Hawks win! Hawks win!

Lukemiin 2-1 päättyi ottelu United Centerissä, kun Ottawa Senators saapui vierailulle. Avausmaalin iski Jonathan Toews loistavalla vanhanaikaisella heti toisen erän alkuun, Patrick Kanelle syöttö sekä uran 500:s piste. Minuutti ja sekunteja päälle avausmaalista, Andrew Shaw läpiajoon ja häntä rikotaan rangaistuslaukauksen arvoisesti. Uran ensimmäisen rangaistuslaukaus, mutta Craig Anderson ottaa torjunnan. Neljä minuuttia tästä, Blackhawks ylivoimalle. Ykkösviisikko ei saa mitään aikaan ja uransa tuhannetta pistettä edelleen metsästävän Hossan johdolla saapuu kakkosviisikko yrittämään.

Brandon Saad laukoo kiekon ränniin tavoitellen toiselta puolelta Brad Richardsia, kun ottelun päätuomari (en muista nimeä, mutta hoiti tehtäviä tänään yksin sairastapauksen vuoksi) laskeskelee Ottawan pelaajien määrää vaihdon ollessa heillä kesken. Silmiä kun ei jokaseen kropan osaan ole suotu, katse on täysin poissa kiekosta ja se osuu häntä, josta pomppaa ohi hölmistyneen Richardsin. Senators 3vs1-ylivoimahyökkäykseen alivoimalla, eivätkä pojat erehdy. Milan Michalekille osuma. Maalissa potuttaa eniten se, että Richards olisi voinut edes yrittää luistella omaa päätyä kohti, mutta jäi täysin paikoilleen kertomaan tuomarille oman mielipiteensä kyseisestä tilanteesta. Ei voi mitään, tilanne 1-1.

Minuutteja tasoituksesta pääsee jälleen kotijoukkue ylivoimalle, ja tällä kertaa se tuottaa tulosta kakkosviisikolla. Hossalle number 998 syöttöpisteen muodossa, Richards jakaa viivalla Seabrookille, joka tällää kiekon ohi Andersonin. Bickelliltä loistava screen maalin edessä. Se jäikin ottelun viimeiseksi sekä voittomaaliksi.

Scott Darlingille uran avausvoitto ensimmäisessä pelissään ja hänen panoksellaan Chicago Blackhawks onnistui katkaisemaan kahden ottelun tappioputken. Loistava esitys, varsinkin ottelun alussa muutama huikea torjunta. Antaa kovan vastuksen Raannalle kakkosvahdin paikasta, sillä Rockfordissakin on tarttunut kiekko mukavasti ja oli training campillakin lukemani perusteella loistava. Kapteenilla oli mielestäni tänään selkeästi parempi ilta kuin monina muina, luistin liikkui ja sai kauden toisen maalinsakin iskettyä. Patrick Kanella tuntuu olevan hiljaisempi vaihe meneillään nyt. En pysty olla pitämättä Brandon Saadista enkä Trevor van Riemsdykista. Monista muistakaan tietysti. Rundblad pelasi tänään Rozsivalin tilalla ollen erittäin näkymätön omaan silmään, joten kaippa hän pelasi hyvän ottelun.

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä huikea ottelu tiedossa Madhousessa, kun läntisen konferenssin yksi kärkijoukkueista, Anaheim Ducks saapuu Chicagoon. Ei pysty missata, vaikka luento aamulla. Itseasiassa on tänäänkin, painunpa siis pehkuihin. Odotellaan lunden raporttia, niitä on aina huikea lukea!

Hyvää yötä.

 

[reme]

Nihkeä voitto tuli mutta jollain tapaa tämäkin matsi oli sellaista muniin puhaltelua kuin pari edellistäkin Chicagon ottelua. Miten tuo maalinteko onkaan voinut mennä nyt noin vaikeaksi. Tasakentällisin Chicagon aikaansaamat laukaukset ovat enimmäkseen toivotaan toivotaan tyyppisiä kaukoroikkuja.

Illan ehdoton hahmo ja koko kiekkotapahtuman elävöittäjä oli kotiyleisönsä sekä perheensä edessä ensimmäisen NHL-ottelunsa torjunut Illinoisin oma poika illan ykköstähti Scott Darling. Tämä 2007 varaustilaisuudessa 6. kierroksella #153 numerolla Arizona Coyotesin varaama 25-vuotias kumiukko. Hienoa että maalivahtiosastolle on löytynyt uusi haastaja.

 

[reme]

Scott Darling jatkaa maalilla myös Anaheim matsissa. Eipä ole ehtinyt tulla Crawfordia ikävä hänen pienen loukkinsa aikana sen verran hyvin ovat varamiehet hoitaneet tonttinsa. Crawfordin pelikunto lähenee myös kovaa vauhtia.

 

[lunde]

26.10.2014 Ottawa @ Chicago: 1-2

29 Bickell - 19 Toews - 81 Hossa
20 Saad - 65 Shaw - 88 Kane
10 Sharp - 91 Richards - 23 Versteeg
11 Morin - 16 Krüger - 28 Smith

2 Keith - 7 Seabrook
27 Oduya - 4 Hjalmarsson
57 Van Riemsdyk - 5 Rundblad

33 Darling 32/33 - 97,0%
(31 Raanta)

@Lico kirjoittikin ottelusta jo aika kattavasti, joten näin parin päivän viiveellä ei ole hirveästi lisättävää. Jotain kuitenkin.

Kolme maalia on aika vähän siihen nähden, kuinka paljon kummankin joukkueen maalivahdit saivat kiekkoa torjua. Kun Senatorsin maalilla pelasi ex-Hawks vahti Anderson, molempien joukkueiden maalivahdit pelasivat sukulaisten ja ystävien edessä. Sekä Anderson että Darling ovat kotoisin Chicagon alueelta. Hawksin maalilla pelasi tosiaan uransa ensimmäistä NHL-otteluaan 25-vuotias Scott Darling. Hänen mielenkiintoisesta taustastaan tuli kirjoitettua enemmän syyskuun lopulla.

198-senttinen jätti pitikin Hawksia ottelun alussa pystyssä tyylikkäiden punaisten patjojensa kanssa. Avoimesta avauserästä huolimatta ensimmäiset 20 minuuttia päättyivät maalittomina. Bickell sai kyllä kerran kiekon maaliin, mutta peli oli vihelletty jo poikki ennen sitä.

Toisen erän alussa alkoikin sitten tapahtua. Ties kuinka monta kertaa Toewsilta on nähty kiepautus vanhanaikaisella maalivahdin patjaan. Nyt Andersson ei kuitenkaan ehtinyt venymään etutolpalta takatolpalle ja kapteenilla oli helppo työ siirtää isännät johtoon: 1–0. Minuutti myöhemmin Shaw tosiaan kaadettiin läpiajossa, mutta laukaus nousi ylänurkan yli. Senatorsin 1–1-tasoitus oli jokseenkin erikoinen, kun Licon kuvaamalla tavalla tuomari oli tiellä ja edesauttoi vastahyökkäyksen syntymistä. Lisäksi alivoimalla pelannut Senators olisi ehkä jopa ansainnut rangaistuksen vaihtovirheestä muutama sekunti ennen maalia. No, kaukalossa oli tosiaan yksi tuomari vähemmän kuin normaalisti, joten tällaista sattuu. Hawks sai runsaasti ylivoimaa, mutta pakkopeliä vaivasi jälleen ongelmat kiekon sisäänviemisessä. Lopulta illan kuudesta yrityksestä neljäs tuotti kuitenkin tulosta ja isännät saivat kuitattua ikävän alivoimamaalin, kun Seabrookin laukaus upposi Sens-maaliin Bickellin muodostaman maskin takaa: 2–1. Ykkösparin puolustajalle kauden ensimmäinen maali.

Ottelussa ei nähty enää maaleja, vaikka vieraat puskivatkin päätöserässä kovasti päälle. Kokenut rookie-vahti (voiko noin kirjoittaa?) ei kuitenkaan turhia jännittänyt, vaan teki kaikki Sens-yritykset tyhjiksi ja sai noustaa kädet pystyyn päätössummerin soidessa.

Huomioita

Hawks onnistui vihdoinkin tekemään maalin toisessa erässä. Niitä tulikin heti kerralla kaksi ja erityisesti Darlingin maalivahtipelin ansioista osumat riittivät voittoon.

Darling pelasi tosiaan vakuuttavan NHL-debyytin. Jos otteet jatkuvat samanlaisina, niin Raanta saa ihan toden teolla taistella paikastaan, vaikka raumalainenkin on ollut mies paikallaan. Blackhawksin kannalta tilanne on tietysti hyvä. Toisaalta yhden pelin perusteella ei vielä kannata vetää liian pitkälle johtopäätöksiä Darlingin suhteenkaan. Joka tapauksessa ilmaiseksi organisaatioon haalittuna erittäin hyvä lisä. Etenkin kun markkinointiakin helpottaa vielä oman kylän pojan -leima.

Pisterajapyykit ovat nyt ajankohtaisia. Kanelle avausmaalin syötön myötä uran 500. piste ja voittomaalin syötöstä Hossalle uran 998. piste. Slovakki on ollut tunnollisen puolustuspelin lisäksi monessa pelissä liekeissä, mutta pisteitä on karttunut yllättävän tahmeasti. Kahdeksan pelin jälkeen 1+2=3 ja hieman yllättävästi tehopörssissä -1. Toivottavasti 1000. pisteen raja menee pian rikki, kun tuollaisten rikkomisen odottaminen tuntuu monesti tyrehdyttävän pelaajien pistetehtailun. Sharpilla on kasassa 491 pistettä, Toewsilla on 197 maalia tilillään ja Seabrookilla 290 pistettä tehtynä. Shaw'lla on kasassa 81 ja Saadilla 80 pistettä. Näiden lisäksi Richardsilla on kasassa 990 runkosarjaottelua, joten Rocky, McDonough ja Bowman pääsevät taas kohta ojentamaan yhden hopeisen mailan.

Carcillon loukkaantuminen avasi Morinille paikan pelaavaan kokoonpanoon ja AHL-maalitykki toikin ketjuun lisää vauhtia. Toistaiseksi potentiaali ei ole kuitenkaan vielä puhjennut kukkaan NHL-kaukaloissa ja tämäkään ottelu ei kartuttanut pistetiliä. Karmean ottelun St. Louis'ssa pelannut Rozsival teki tilaa Rundbladille. Quenneville ei kuitenkaan näyttänyt täysin luottavan kokemattomaan kolmospariin, jonka peliaika jäikin alle kahdeksan minuutin.

Nyt tiistaiyönä United Centeriin saapuu tosiaan Ducks, jonka seitsemän ottelun voittoputki katkesi sunnuntaina Sharksia vastaan. Hawks-ottelu on heille neljän ottelun vieraskiertueen ensimmäinen. Kaikki ottelut ovat Central-divisioonan joukkueita vastaan.

 

[Lico]

28.10.2014 Anaheim @ Chicago 1-0

Lyhyt tiivistelmä ottelusta ja ajatuksia ranskalaisilla viivoilla:

- Scott Darling 2 päästettyä maalia 120 minuuttiin, oli eleettömän varma tänään, alivoimamaali oli tietysti otettavissa, mutta pistän itse alivoimamaalit lähes poikkeuksetta pelaajien piikkiin
- Seabrook ei saanut pomppivaa kiekkoa kiinni viivalla, kompuroi ensin kerran ja heti perään toisen kerran, jolloin Devante Smith-Pelly pääsi karkuun ja kylmän viileästi Darlingin puikoista kiekko sisään, alivoimamaali ja Eddie Olczykin sanoin: jo neljäs läpiajo vastustajalle, kun kakkosylivoimaviisikko on jäällä
- ottelun paras paikka siunaantui Jonathan Toewsille, joka sai ampua suoraan syötöstä loistavan Bryan Bickellin alustuksen jälkeen, mutta Gibson otti huikean torjunnan, Ankkojen maalivahti oli koko ottelun myös hyvä, ei unohdeta häntäkään maalivahtien kehuissa
- Brad Richards oli tänään ihan hyvä, muutama kiva syöttö ja osoitti suoraviivaisuuttakin muutamaan otteeseen
- Jeremy Morin pelasi loistavasti ja ansaitsikin coach Q:lta hieman luottoa
- ottelu alkoi erittäin vauhdikkaasti, mutta molemmat joukkueet selkeästi pelasivat tarkkaa puolustuspeliä, siitä kertoo myös oikeasti hyvien maalintekopaikkojen vähäinen määrä

Tuo Chicagon ylivoima. En osaa sen kummemmin analysoida, mutta varsinkin ykkösylivoimassa ukot seisovat, kiekko käytetään viivassa Sharpilla ja Keithillä, jotka syöttelevät keskenään muutaman kerran. Välillä kiekkoa käytetään oikeassa laidassa, kun Kane ja Toews pyörivät ja vaihtavat paikkaa. Äärimmäistä seisoskelua, puuttuu liike aivan täysin. Edes niitä vetoja viivasta olisi mukava nähdä, katsojalle näyttäisi edes siltä, että kiinnostaisi. Vaikea uskoa, että tuolla hyökkäysarsenaalilla tuo on noin vaikeaa.

Eipä siinä, päätä tyynyyn ja heräillään taas iltapäivän luennolle. Torstaina haalarikastajaiset ja sieltä kotikonnuille Helsinkiin, joten odotan lundelta massiivista raporttia Ottawa-ottelusta, sillä tuskin löytyy aikaa katsoa ottelua jälkikäteen!

 

[mutina]

En (onneksi, pahimmat henkilökohtaiset nukkumisongelmat ehkä selätetty!) ole katsonut kuin muutaman erän Hawks-kiekkoa tänä syksynä, joten ihmeitä en mistään tiedä. Tuloksia katsellessani huolestuttaa kuitenkin maalien määrä. Missä maalit?? Joukkueessa NHL:n terävintä kärkeä, mutta kun vertaa muiden joukkueiden maalintekijöihin, niin aikamoinen ero. Kolme maalia löytynee Sharpilta ja Kanelta - pääseekö tällä määrällä edes 50 parhaan joukkoon tällä hetkellä?

Alkukauttahan tässä eletään, mutta tunnen kyllä huolta rinnassa.

 

[Lico]

Tuloksia katsellessani huolestuttaa kuitenkin maalien määrä. Missä maalit??

Yhdeksään otteluun 22 maalia, eli noin 2,44 maalia ottelua kohden. Auttamattomasti liian vähän.

En ole mikään asiantuntija, mutta näkisin itse syynä maalien vähäisyyteen sen, että Chicago on mielestäni pelannut erittäin kurinalaisesti ja keskittynyt puolustamiseen, joka automaattisesti on pois maalimäärästä (kaiketi?). Päästettyjä maaleja on tosin 15 kappaletta, eli alle kaksi ottelua kohti, ja niistäkin suurin osa on tullut henkilökohtaisten virheiden ja turn-overeiden kautta (tilastoa ei ole, mutta mutulla väitän näin).

Kurinalainen puolustus verottaa selkeästi esimerkiksi Patrick Kanen ja etunimikaima Sharpin pistetilastoa, varsinkin ensin mainittu ei ole mielestäni pelannut lähelläkään omaa tasoaan. Ylivoima on myös ollut varsin heikon näköistä, vaikka tilastojen puolesta se taisi olla ennen viime yön ottelua mallia keskitasoa parempaa.

Tuntuu myös siltä nähdyn perusteella (kahdeksan ottelua), että vastustajat puolustavat erittäin hyvin Chicagoa vastaan. Hawks kuuluu varmasti niihin joukkueisiin, jonka jokainen haluaa voittaa.

Alkukauttahan tässä eletään, mutta tunnen kyllä huolta rinnassa.

En olisi huolissani vielä, mutta ymmärrän huolesi. Uskon ja toivon, että parempi huominen on tuloillaan ja peli kehittyy ottelusta toiseen. Coach Q ja joukkueen johtavat pelaajat nauttivat täydellistä luottoa, ainakin täällä.

 

[reme]

Kyllähän tulevat yli kympin miehet saisivat nostaa profiiliaan.

Anaheim matsista muutama + - näillä laseilla.

+ Richards olisikohan ollut hänen paras matsinsa tähän saakka Chicago nutussa
+ Bickell on ollut näkyvämpi viime peleissä
+ Morin ja nelosketju jälleen hyvä matsi
+ maalivahtipeli toimii, voi jopa heiketä kun Crawford palaa
+ TVR suoriutuu tehtävistään hyvin (muokattu hiukan kirjaimia :) )

- YV-liian puhditonta ja ennalta arvattavaa, Sharpille jauhetaan laukaisupaikkaa jatkuvasti
- nimimiesten ruuti on märkää
- alakentistä ei ole löytynyt apua maalien merkeissä

 

[Largo]

+ JVR suoriutuu tehtävistään hyvin

Ei perhana, ei kai nyt JVR teillä pelaa? TVR varmaan kyseessä, tai sit täs tarkoitetaan jotain ihan muuta.

 

[Lico]

Ei perhana, ei kai nyt JVR teillä pelaa? TVR varmaan kyseessä, tai sit täs tarkoitetaan jotain ihan muuta.

Olisko Junior van Riemsdyk. ;)

Tai sitten itsekin missaan täysin!

 

[Artturenos]

Richards on parantanut esityksiään huimasti! Pakko vetää sanojaan hieman takaisin, ja haluan nähdä jos hän viellä parantaisi.

Muuten kokonaisuudessa jengin esityksille iso lammas, Chicagon pelit ovat todella tylsää puolustus neppailua. Mikä mättää? Mihin katosi viime kauden pelirohkeus, jossa riskien ottaminen kuului työkalupakkiin. Eikai vaan Q:n mielessä ole kesällä pyörinyt ottaa Los Angelesista mallia ja alkaa peluuttamaan erittäin kurinalaista viisikko peliä, jos on niin metsään menee ei tuo Chicagon materiaali ole rakenteeltaan yhtään Los Angelesin kaltainen. Tuolla jengillä jos lähdetään pelaamaan peliä kumpi puolustaa viisikkona tiiviimmin esimerkiksi nyt Kingsiä vastaan, niin olen melko varma että Kings vie ja Chicago vikisee.

 

[reme]

Olisko Junior van Riemsdyk. ;)

Tai sitten itsekin missaan täysin!

Heh juurikin näin Junior ...., typo fiksattu kiitoksia tarkkaavaisuudesta Largo.

 

[mutina]

Kovasti näkyy nyt spekulaatiota maalivahtivalinnoista. Darling ilmeisesti maalissa tänäiltana. Mutta kuka lähtee farmiin? Hienostihan Kultanen on pelannut, mutta nouseeko kahden ottelun näytöillä kakkoseksi? Mitäs arvelette?

Mulle on sinänsä ihan yksi ja sama kuka siellä seisoo, kunhan nappaa kaiken mahdollisen ja mielellään osan mahdottomistakin, mutta kyllähän suomalaisena on ollut ihan makeeta katsoa Raantaa suosikkijoukkueessani.

 

[Flinck]

Erittäin paljon samaa mieltä natinan kanssa. Ihan sama kaksikolle joka homman hoitaa kunhan homma hoituu. Raannallekaan ei välttämättä edes tekis pahaa päästä AHL:ään saamaan paljon pelejä alle. Capgeek twiittali näin:

@capgeek: Antti Raanta is waiver exempt, for those asking. #NHL #Blackhawks

Eli Raanta voitaisi tiputtaa AHL:ään ilman waivereita? Termit itsellä ihan hukassa enkä oikein ymmärrä. Tunnustan tyhmyyteni.

 

[chubster]

Erittäin paljon samaa mieltä natinan kanssa. Ihan sama kaksikolle joka homman hoitaa kunhan homma hoituu. Raannallekaan ei välttämättä edes tekis pahaa päästä AHL:ään saamaan paljon pelejä alle. Capgeek twiittali näin:

@capgeek: Antti Raanta is waiver exempt, for those asking. #NHL #Blackhawks

Eli Raanta voitaisi tiputtaa AHL:ään ilman waivereita? Termit itsellä ihan hukassa enkä oikein ymmärrä. Tunnustan tyhmyyteni.

Minun englannin taidoillani olisi juuri niin, että Raannan voi ahl:lään tiputtaa ilman Waivereita. Darling vaikuttaa kyllä hyvältä, mutta näytöt vielä kovin kevyet. Voittihan se Raantakin viime kaudella ensimmäisistä peleistään miltei kaikki. Toki ei voi vertailla, mutta silti. Paljon on Darlingilla todistettavaa, mutta mun puolesta nyt vaan miehelle pelejä alle ja toivottavasti lunastaa paikkansa ylhäältä!

Joteenki humoristisen näkönen kaveri kun on niin iso!

 

[lunde]

28.10.2014 Anaheim @ Chicago: 1–0

Laitetaanpa vielä viiveellä Ducks-ottelun kokoonpano ja muutama rivi ottelun tapahtumista.

29 Bickell - 19 Toews - 81 Hossa
20 Saad - 65 Shaw - 88 Kane
10 Sharp - 91 Richards - 23 Versteeg
11 Morin - 16 Krüger - 28 Smith

2 Keith - 7 Seabrook
27 Oduya - 4 Hjalmarsson
57 Van Riemsdyk - 32 Rozsival

33 Darling 25/26 - 96,0%
(31 Raanta)

Jalkapallolukemista huolimatta peli oli kahden lännen kärkijoukkueen viihdyttävä ottelu. Molemmat joukkueet puolustivat omaa maalia hyvin, mutta tokihan maalipaikkojakin aukesi näin taitaville joukkueille. Molemmissa päissä torjuneet tulokasmaalivahdit eli Scott Darling ja John Gibson pitivät kuitenkin jännityksen tiukalla loppuun asti. Gibson muun muassa ehti Toewsin tuhannen taalan paikan eteen ja Darling venyi myös muutamaan otteeseen näyttävästi

Harmillisesti ottelu ratkesi Ducksin alivoimamaaliin kolmannen erän puolivälissä. Hawks laukoi 38 kertaa Gibsonia päin, mutta vieraiden fyysinen puolustuspeli tuntui olevan myrkkyä isännille. Muun muassa Beauchemin taklasi Hawks-kapteenia niin kovaa, että kypärän pleksi hajosi. Myös Fistric lähetti Rozsivalin Ducks-vaihtoaitioon. Taklauspelistä huolimatta kalifornialaiset liikkuivat tuulennopean Coglianon johdolla erittäin liukkaasti ja tuo vauhti kesti ottelun loppuun asti. Boudreaun Ducks on jälleen kova joukkue. Ainakin runkosarjassa.

Tänä yönä Hawks pelaa Ottawassa ja antaa Senatorsille revanssimahdollisuuden viime sunnuntain ottelusta.

 

[lunde]

@capgeek: Antti Raanta is waiver exempt, for those asking. #NHL #Blackhawks

Eli Raanta voitaisi tiputtaa AHL:ään ilman waivereita? Termit itsellä ihan hukassa enkä oikein ymmärrä.

Minun englannin taidoillani olisi juuri niin, että Raannan voi ahl:lään tiputtaa ilman Waivereita.

Molemmat maalivahdit ovat tosiaan vapautettuja waivereista. Tämän ketjun toisessa viestissä on listattu prospektien waiver-tilanteita ja tähän kauteen lähdettäessä Raannalla oli jäljellä vielä joko 35 pelattua ottelua tai kausi 14-15. Kumpi raja tuleekin ensimmäiseksi vastaan, niin silloin raumalainen täytyy lähettää Rockfordiin waivereiden kautta. Ilman Crawfordin pitkää loukkaantumista Raanta ei todennäköisesti saavuta tällä kaudella 35 ottelua, joten käytännössä tuo waiver-vapaus kestää kauden loppuun asti.

Ennen kauden alkua nuo waiver-tilanteet näkyivät Capgeekissä jokaisen pelaajan kohdalla automaattisesti. Nyt ei toimi enää edes laskuri, jolla tuon waiver statuksen pystyi laskemaan manuaalisesti. Joka tapauksessa Darlingin tilanne on usean lähteen mukaan samanlainen kuin Raannalla, eikä hän joutunutkaan menemään training campin jälkeen Rockfordiin waivereiden kautta.

Näkisin, että Hawks ei kaadu maalivahtipeliin riippumatta siitä, kumpi molareista lähtee AHL:ään Crawfordin palatessa tositoimiin. Kumpikin on hieman eri luokan pelimies kuin Long Islandille lähetetty Kent Simpson. Kuten yllä onkin todettu, niin runsas torjuntavastuu saattaisi olla jopa hyväksi Raannan kehitykselle.