No niin, ne neljä pistettä otettiin sitten näistä back-2-back peleistä ja paletti on jälleen proverbiaalisesti omissa hyppysissä. Näitä tiukkoja pelejä kun onnistutaan voittamaan, niin luotto omaan tekemiseen pysyy hyvällä tasolla. Täytyy myöntää, että allekirjoittanut lähti eilen nukkumaan ekan erän jälkeen (aikainen herätys tosin), kun meitin pojilta oli jalat jäänyt pukukoppiin ja taululla ei niin rohkaisevat 2-0. Aamulla menikin naama pienehköön virneeseen, kun huomasin Hawksien kääntäneen tuon pelin itselleen. Captain Serious oli pitänyt jonkun sortin turhautumisen vallassa pojille pienen älämölön ja kas kummaa, sehän toimi.
Sharp on kyllä huikeassa viimeistelytahdissa ja tuo kunnioitettava 40 maalia saattaa hyvinkin tulla täyteen. Oikeastaan koko KTS-vitja toimii tappavasti ja mainita täytyy varsinkin Kanen uskallus haastaa enemmän one-on-one tilanteissa vihulaisia. Sekä Pens-, että Blues-otteluissa nähtiin nättejä muuveja vesipostilta. Onnistumiset tietysti vielä ruokkivat itseluottamusta ja toivoa sopii, että tämä aspekti säilyisi loppukauden.
Tapaus Frolik: Nämä muutama ottelua mitä herraa nyt on päässyt todistamaan antavat varovaisen positiivisen kuvan. Fyysisyyttä ei juurikaan ole, mutta käsiä näyttää kivasti löytyvän, peliäly hyvällä mallilla ja erikoismaininta tuollaisesta Hossamaisesta periksiantamattomuudesta ja backchecking kyvystä.
Edit: Tänään pamahti postiluukkuun Chicago Tribunen porukan kirjoittama/ kuvittama "Hawkeytown" opus. 128 sivua viimekautta käsittelevää kuvamateriaalia, pelaaja-profiileja, sun muuta. Reilun kympin taisi maksaa, joten suosittelen lämpimästi.
