On tämä kyllä käsittämättömän synkkää pelistä toiseen. Ajoittain näkee pieniä toivon pilkahduksia ja heti ajattelee lapsenomaisesti ”voi pojat lähitisiköhän nyt peli nousukiitoon” ja sitten heti märkä rätti naamalle.
Kauas on tultu siitä, kun innolla odotti Chelsean pelejä ihailevasti katsellen pelaajien suorituksia. Seura on täysin hajuton, mauton ja väritön nykyään. Ei aiheuta muuta kuin harmitusta ja se on kyllä surullista.
Chelsean pelejä aloin seuraamaan vuonna 1999, kun olin 13v. Nyt tuntuu tosissaan, että tarvitsee taukoa.
Kauas on tultu siitä, kun innolla odotti Chelsean pelejä ihailevasti katsellen pelaajien suorituksia. Seura on täysin hajuton, mauton ja väritön nykyään. Ei aiheuta muuta kuin harmitusta ja se on kyllä surullista.
Chelsean pelejä aloin seuraamaan vuonna 1999, kun olin 13v. Nyt tuntuu tosissaan, että tarvitsee taukoa.