Niin, piti kirjoittaa jotain joukkueen alkukaudesta, mutta aina oli ikään kuin olevinaan niin pirun kiire, ettei ehtinyt tarttua toimeen. Muutenkin täytyy pahoitella etten ole ottanut osaa keskusteluun, vaikka etenkin tällä kaudella siihen olisi ollut aihetta enemmän kuin aikoihin. Olen nimittäin nähnyt Chelsean pelejä tällä kaudella kokonaisuudessaan enemmän kuin aikoihin. Nopeasti laskettuna väliin on jäänyt ainoastaan lauantainen WBA-matsi, vierasmatsi Donetskissa sekä joku liigamatsi ihan alkukaudesta. Jonkinlaista kosketuspintaa siis on.
Joukkueen peli on alkukaudesta sujunut tuloksellisesti ihan kohtalaisen hyvin. Ei missään nimessä erinomaisesti, mutta kohtalaisesti. Liigassa johdettiin pitkään ja nytkään eroa kärkeen ei ole kuin neljä pistettä ja 12 ottelusta vain kaksi tappiota. Tämä on ihan ok saldo kun melkein kolmannes on pelattu. Nyt nähdyillä otteilla mestaruudesta on silti turha haaveilla ja saman tahdin jatkuessa kauden ainoa tavoite tulee olemaan pääsy neljän sakkiin ja sitä kautta ensi kaudeksikin Mestarien liigaan. Europeleissä onkin ollut vaikeampaa, mutta Juventus ja Shakhtar ovat molemmat laatujoukkueita. Kaikki on kuitenkin ihan omissa käsissä eikä mitään ole tälläkään rintamalla vielä menetetty. Huominen vierasmatsi Torinossa on kuitenkin aivan helvetin tärkeä, sanomattakin selvää. Huominen on muuten YLEn tv-matsi. Huomenna vähintään tasuri, niin kotimatsiin tanskalaisia vastaan voi lähteä melko lailla levollisin mielin.
Kuten sanoin, niin peli ei ole ollut missään nimessä erinomaista kuin ihan alkukauden otteluissa. Joukkueen peli pyörii tällä hetkellä täysin kolmen pelaajan voimin. Nämä ovat tietenkin Mata, Hazard ja Oscar. Näissä huippuyksilöissä piilee joukkueen suurin vahvuus, mutta samalla heikkous. Nuo kolme kääpiötä ovat kaikki hiton vikkeliä, taitavia ja riittävän fyysisiäkin jätkiä, mutta välillä tuo iänikuinen neppailu ja pallon siirtely alkaa vituttamaan. Ja kuten sanoin, niin tuo neppailu kääntyy myös joukkueen pahimmaksi heikkoudeksi. Vaikka edellä mainitut miehet tekevät hitosti duunia pelistä toiseen, vaihtelevat paikkoja jatkuvasti ja liikkuvat laajalla säteellä, niin peli on liian tehotonta ja suoraviivaisuus puuttuu. Tuo on vastustajien aika helppo pelata pois jos/kun joukkueella ei ole muuta pelisuunnitelmaa kuin pelata pallo jollekin edellä mainituista ja toivoa, että hyviä asioita tapahtuu. Peli on ihan liian yksiulotteista. Keskitykset puuttuvat, laitapakkien nousut puuttuvat ja mikä surkeinta, keskikentän pohjan pelaajat alisuorittavat (tai ovat muuten vain huonoja) ottelu toisensa jälkeen. Lisäksi pakit tekevät jatkuvasti isoja virheitä. Torreskin menee kärjessä ihan hukkaan kun hänelle ei pelata palloa jalkaan niin paljon kuin hänen tasoinen ja tyylinen pelaaja tarvitsisi. Ei Torres mitään unelmakautta ole pelannut, mutta paljon paljon paremmin kuin viime kaudella, jolloin hänellä oli Big Benin kokoinen apina selässään. Silti yksi Didier Drogba toisi aika maukkaan vaihtoehdon tuonne nyky-Chelsean hyökkäyspeliin. Joo tiedän, ettei ole tulossa, mutta tuon tyyppinen pelaaja sieltä puuttuu.
Tuo keskikentän pohjan ongelma on sellainen, josta voisi kirjoittaa vaikka loppupäivän, mutta en nyt jaksa. Mikel ja Ramires ovat hyviä pelaajia, mutta etenkin Mikelin kohdalla näkyy se, että kilpailua tälle pelipaikalle ei juuri ole. Ramires on taas ominaisuuksiltaan ehkä kuitenkin hyödyllisempi jossain toisessa roolissa, mutta sellaiseen ei ole tilaa hänelle. Mikel pelaa ottelusta toiseen ja sitä joko hänen fysiikkansa ei kestä tai sitten kilpailun puute ei pistä yrittämään rittävästi. Joka tapauksessa Mikelin tason ei tällä hetkellä missään nimessä tulisi riittää avaukseen. Niin vain mies siellä on eilen, tänään ja huomenna. Arvatkaa kenellä on isoimmat peliminuutit tämän kauden Chelseassa Cechin jälkeen? No parempi etten sano, arvaatte kuitenkin. Ja mitä tulee ongelmiin pelisuunnitelmassa ja peluutuksessa, niin syyttävä sormi osoittaa vain yhteen suuntaan. Alan olla sitä mieltä, että Di Matteo ei ole oikea mies koutsaamaan tätä joukkuetta. Roberto on seuralegenda ja varmasti mukava mies ja selvästi pelaajien kanssa hyvää pataa, mutta ei oikea miest johtamaan tätä porukkaa. Hänen jatkosopimus oli toki oikea ratkaisu viime kauden näyttöjen perusteella, mutta pitkässä juoksussa hän ei ole oikea mies. Di Matteon ongelmana on se, ettei hän osaa tai pysty reagoimaan pelin sisällä. Lisäksi hänen taktinen osaaminen on puutteellinen ollakseen managerina yhdessä Euroopan kärkiseuroista. Ei tarvitse olla suuri meedio sanoakseen, että ensi kauden alkaessa on jo uusi mies puikoissa.
Vaikka hankinnat (Hazard ja Oscar) ovat onnistuneet nappiin, niin joukkueen rakennuksessa on myös tehty virheitä. Jälkikäteen on sanottava, että loppukesästä tehdyt siirrot ulospäin olivat katastrofaalisia. Essien päästettiin koko kauden lainalle Real Madridiin ja Meireles myytiin Turkkiin. Tämän jälkeen oltiinkin siinä tilanteessa, että keskikentän pohjalle oli tarjolla Mikel, Ramires ja ikävä kyllä umpisurkea Romeu. Vielä kun Lampard meni loukkaantumaan ja lisäksi on nähtävästi päätetty, että hän siirtyy tammikuussa vähin äänin muualle ja siksi häntä ei kannata peluuttaa, niin ollaankin nykyisessä tilanteessa, jossa Mikel pelaa kaikki pelit. En tiedä miten Meireles on pelannut, mutta Essien on ollut Espanjassa vakuuttava. Toki on hienoa nähdä, että Essien on saanut itsensä taas kuntoon masentavan pitkän loukkaantumiskierteen jälkeen. Toivottavasti Essien palaa motivoituneena Lontooseen ensi kaudeksi ja pysyy siellä vielä pitkään. Näistä siirtorajalla tehdyistä liikkeistä on pakko syyttää jälleen Di Matteota. En tiedä miten hän perusteli esimerkiksi Meirelesin myynnin. No oli miten oli, selvää on, että tammikuussa joukkuetta vahvistetaan ja aivan varmasti keskikentän keskustan osalta. Onko Di Matteo tekemässä silloin hankintoja? Se onkin toinen juttu. Huhuja en jaksa tähän kerätä. Tammikuu lähenee päivä päivältä ja huhut kiihtyvät, kuten tavallista.
Huomiseen kulminoituu oikeastaan koko alkukausi. Kuten sanoin, niin tasurilla homma pysyy lapasessa ja tappiolla Di Matteon tontti alkaa rapista. Isossa kuvassa tärkeintä olisi kuitenkin saada peliin järkeä ja enemmän vaihtoehtoja. Mata, Hazard, Torres, Oscar tai jopa Sturridge ja Moses pystyvät ratkaisemaan pelejä, mutta Juventusta tai valioliigan kärkiseuroja vastaan hyvät yksilöt eivät yksistään riitä. Kunpa JT palaisi pian ja jämäköittäisi koko joukkueen pelin kertalaakista. Kumma juttu muuten, että Poolia vastaan ensimmäiset puoli tuntia olivat kauden tasapainoisinta peliä. Sitten meni polvi…
Lupaan vastedes olla aktiivisempi tässä ketjussa. Ja toivottavasti joku jaksoi lukea. Jos ei, niin sainpahan ainakin avauduttua. Sekin on aika vapauttavaa. Melkoista yksinpuhelua tämä ketju on ollutkin. Ja iso hatunnosto Axbor Nocturne, että olet pitänyt ketjua hengissä!