Kas, perna on kaivanut esiin vanhan ketjun Bukowskista. Kyllähän tuo Postitoimisto tuli luettua näin postinkantajan perusopuksena. Tietää vähän paremmin miten suhtautua esimiehiin, vaikka ihan samanlaista menoa en ole Suomen Postissa havainnut näin vuosituhannen vaihteessa.
Muita Bukowskin kirjoja en ole lukenut, mutta ehkä joskus. Jos nyt saan kuitenkin puhua off-topic, niin hieman samaan tyyliin sopii myös Irvine Welsh, jonka kaikki tuntenevat Trainspottingista. Welshin teoksista parhaiten on kuitenkin uponnut meikäläiselle Paska (Filth). Myös Liima on tullut luettua ja se on myös varsin hyvä. Welsh taitaa mielenkiintoiset juonenkäänteet renttuelämän lisäksi ja Liiman rakenne on myös mielenkiintoinen. Ehkä hieman haastavampi versio Bukowskista.
Sitten on toki vielä huomattavasti inhorealistisempi (tai oikeastaan jo surrealistinen) Stewart Home, jonka luokkatietoinen vasemmistolainen provosoiva kirjoitustyyli on tippunut ihan kohtuullisesti. Jossain vaiheessa novellikokoelmaan lukiessa tajusin kuitenkin lopettaa, kun kirjan siteeraaminen ja sen läpät saivat juttelutovereille varsin pelokkaita ilmeitä. Uhoan voimaa toimii kuitenkin hyvin romaanina. Novelleista upposi ainakin Luokkasota.
Homehan oli Suomessakin tuossa jossain välissä keväällä. Soitteli kait levyjä Helsingissä ja luennoi Tampereella. Liittyi kait uuden romaanin (69 tapaa käyttää kuollutta prinsessaa) promootioon.
Muita Bukowskin kirjoja en ole lukenut, mutta ehkä joskus. Jos nyt saan kuitenkin puhua off-topic, niin hieman samaan tyyliin sopii myös Irvine Welsh, jonka kaikki tuntenevat Trainspottingista. Welshin teoksista parhaiten on kuitenkin uponnut meikäläiselle Paska (Filth). Myös Liima on tullut luettua ja se on myös varsin hyvä. Welsh taitaa mielenkiintoiset juonenkäänteet renttuelämän lisäksi ja Liiman rakenne on myös mielenkiintoinen. Ehkä hieman haastavampi versio Bukowskista.
Sitten on toki vielä huomattavasti inhorealistisempi (tai oikeastaan jo surrealistinen) Stewart Home, jonka luokkatietoinen vasemmistolainen provosoiva kirjoitustyyli on tippunut ihan kohtuullisesti. Jossain vaiheessa novellikokoelmaan lukiessa tajusin kuitenkin lopettaa, kun kirjan siteeraaminen ja sen läpät saivat juttelutovereille varsin pelokkaita ilmeitä. Uhoan voimaa toimii kuitenkin hyvin romaanina. Novelleista upposi ainakin Luokkasota.
Homehan oli Suomessakin tuossa jossain välissä keväällä. Soitteli kait levyjä Helsingissä ja luennoi Tampereella. Liittyi kait uuden romaanin (69 tapaa käyttää kuollutta prinsessaa) promootioon.