Nyt kun syyskausi on niin sanotusti taputeltu, on aika kirjoittaa hieman tästä yhdestä sankarista, kavereiden kesken Mo'. Kun aikanaan Straka lähti Lukosta, ajattelin että tuskin tuollaista taitoa tullaan enää Lukossa näkemään. Mielessä on kuva äärimmäisestä taituruudesta yhdistettynä itsensä likoon laittamiseen ja show-mieheen. Ihmiset tulivat katsomaan jo pelkästään Strakaa, vaikka joukkueella olisi mennyt kehnosti. Päällimmäisenä muistuu mieleen piiskat ylivoimalla ja jalalla ilmasta kiinni otettu syöttö, jonka laittoi vielä ilmasta maaliin.
Ei kuitenkaan montaa kautta kulunut, kun nähtiin spektaakkeli part 2. Lukkoon liitettiin 1+1 vuotisella pahvilla mies, joka ei jätä ketään kylmäksi. Jäälle luisteli edelliseltä visiitiltään kuntoaan parantanut monsteri, joka dominoi kaukaloa paitsi Strakamaisella taidollaan, myös fyysisellä pelillään. Eilisen Kärppäpelin viimeinen maali tyhjiin ikäänkuin summaa Morrisonin esitykset tällä kaudella. Kaveri suorastaan jyrää purkukiekkoa kohti suunnistavan kärppäpakin puhtaalla olkapää-olkapää-taklauksella, ja tuikkaa sen jälkeen laatan reppuun. Mietin vähän väliä, miten Suomessa voi pelata tämän tason pelaaja? Miksi ei mies pelaa taalaliigassa? Miten sama kaveri voi olla samalla liigan ehkä taitavin, ja ehkä paras, puhtain taklaaja?
Yhden säväyksen antoi tilanne, Lukko-Jyp pelin loppuhetkillä, kun Keränen oli juuri viimeisellä minuutilla tehnyt sekä voittomaalin että yhden tyhjiin, ja kyyristyttiin viimeiseen aloitukseen. Keränen pörräsi hymy korvissa aloitukseen omalle paikalleen voittoa tuuletellen. Silloin Morrison näytti nuorelle pojalle että hys hys, pistäs takin napit takas kiinni ja ole hiljaa, peli on vielä kesken. Hienoa.
Tällä hetkellä tuntuu että näistä kahdesta aikamme sankarista ottaisin mieluummin joukkueeseeni Mo'n. Molemmat ratkoivat pelejä, Morrison on vaikeampi pysäyttää vaikka useampi mies siinä roikkuisi.