Carpe diem - Tartu hetkeen

[Shane]

Viestin lähetti Mazza
Onko nyt siis hörkkö näin, että carppediimmistä voi nauttia vain yhtämittaisella alkoholin kanssa pelehtimisellä? Tällaisen melko yksiselitteisen kuvan ylläolevasta viestistäsi saa.

Kiinnitin huomiota ihan samaan. Mikäpä minä olen toisten elämistä arvostelemaan, mutta jos useat mökkiryypiskelyt, erinäiset bileet ja baari-illat monta kertaa viikossa ovat sitä "hetkeen tarttumista", elämästä täysin rinnoin nauttimista ja sen parasta aikaa, niin aika huonosti taitaa kuitenkin loppujen lopuksi mennä.. No, kukin tyylillään..

 

[hörkkö]

Joo, teinpä itseni taas hyvin selväksi...

En suinkaan ryypännyt koko kesääni. Usein viikonloppu-illat tuli vietettyä yökerhossa leijaillen tai kaverien mökillä saunoen, uiden ja räyhäten, ja totta toki alkomahoolia kului, kohtuullisissa määrissä tietenkin. Kuitenkin, iso osa ajasta kului johonkin aivan muuhun kuin ryyppäämiseen, siis osaan todellakin pitää hauskaa ilman viinaakin.

Tämä oli itseasiassa hyvä, sillä halusinkin tuoda keskustelua siitä, että kuuluuko ryypiskely nautintoa antaviin elämä osa-alueisiin. En tiedä teistä, mutta ainakin omasta mielestäni esim. tällaista päivää ei juuri voita mikään: Aamulla herää auringon paisteeseen, porukalla yyteriin, lämmintä ja hauskaa riittää. Illalla porukalla syömään ja kenties siinä muutama huurteinen. Ravintolasta jonnekin ottamaan hieman kaljaa, illalla pienissä sievissä kaverien kanssa yökerhoon, siellä tuttuja morjestaen ja naisia pyörittäen, hyvä meno ja kaikilla hauskaa. Kuulostaako huonolta? Joo, ei se sitä olekaan.

Alkoholi on lyhyellä tähtäimellä erittäin hyvä nautintoaine. Hetken (eli yhden illan) huuman sillä saa. Lisäsin tekstini loppuun kuitenkin, että olen löytänyt naisen, jonka kanssa pystyn tätä huumaa jatkamaan päivästä toiseen, tämä siis pitkäkestoista nautinnon takaamista, aivan kuten kaverit ja heidän kanssaan vietetty aika.

Niin, tykkään humaltua silloin tällöin, se antaa hyvää oloa ja harmoniaa, seurajuoma kun on. Mielestäni kalja ja kesä kuuluvat yhteen siinä missä makkara ja sinaappi tai mökki ja sauna. Jep, ja minähän muuten viihdyn yökerhoissa selvänäkin...

 

[Fläppis]

Olen näköjään hörkön kanssa lähes identtinen tässä asiassa. Paitsi, että minä en juurikaan viihdy yökerhossa selvinpäin. Pystyn täydellisesti eläytymään tuohon hörkön kuvaamaan "täydelliseen" päivään.

Muut saa toki olla asiasta mitä mieltä tahansa. Yllätyin kyllä kuitenkin noista Hörkön tekstiä vastaan suunnatuista kommenteista.

Kesä on kyllä aivan uskomattoman helmiaikaa!!!

 

[Corkscrew]

No en minä nyt mitenkään noussut hörkköä vastaan tai halunnut moralisoida alkoholista, siihen hommaan olisin kyllä aivan väärä mies. Eikä kenenkään toisen ihmisen alkoholinkäyttö pääsääntöisesti kuulu edes kenellekään muulle. Alkoholista hyvänä seurajuomana olen täysin samaa mieltä.

Luulin vain että tässä oltiin ajautumassa ikäänkuin sivuraiteille ketjun varsinaisesta aiheesta, miten asia ei ollutkaan kiitos hörkön selventävän viestin.

 

[hörkkö]

Armeijan harmaata

On hetkiä, jolloin on tuntunut, että päivä tai jopa viikko on mennyt täysin hukkaan. On ollut iltoja jolloin on itsekseen harmitellut asioiden tekemättä jättämistä, on aikoja jolloin elämä ei ole maistunut miltään, kaikki on ollut pelkkää rutiinia ja elämistä laput silmillä.

Mietiskelin omia inttiaikojani tänään. Hajanaisia muistoja leireiltä, vekosilta, urheilutalon punttikselta jne. on jäänyt päähän. Päällimäisenä tunteena on kuitenkin harmistus: mihin se puolivuotta oikein katosi? Hyvällä omallatunnolla voin sanoa, että armeijassa vietetty elämä meni kutakuinkin kankkulan kaivoon.

Armeijassahan rutiini ja laput silmillä eläminen ovat hyve. Mitä enemmän olet kaavoihin kangistunut, sitä parempi. Se ei vain valitettavasti ole hyvää elämää. Heräät aamulla 6.00. Lasket minuutteja, päästäksesi syömään aamupalaa. Aamupalan jälkeen lasket tunteja, koska pääsee syömään lounasta. Lounaan jälkeen lasket tunteja, koska pääsee syömään päivällistä...Pyörä pyörii ja ainoa, mikä saa sinut motivoituneeksi on TJ-lukujen laskeminen ja viikonlopun odottaminen. Nice!

Ei silti, oli armeija-ajoista jotain hyötyäkin. Arkipäiväisten asioiden arvostus on noussut arvoon arvaamattomaan. On upea tunne, kun voi töissä ihan oikeasti ajatella ja toteuttaa itseään. On hienoa, kun työpäivän jälkeen voi käpertyä kultansa kainaloon jne. Arki on upeaa, paitsi armeijassa.

 

[ervatsalo]

Ohjesäännönmukainen tapa viettää elonpäiviään

....Mitä enemmän olet kaavoihin kangistunut, sitä parempi. Se ei vain valitettavasti ole hyvää elämää. Heräät aamulla 6.00. Lasket minuutteja, päästäksesi syömään aamupalaa. Aamupalan jälkeen lasket tunteja, koska pääsee syömään lounasta. Lounaan jälkeen lasket tunteja, koska pääsee syömään päivällistä...Pyörä pyörii ja ainoa, mikä saa sinut motivoituneeksi on TJ-lukujen laskeminen ja viikonlopun odottaminen. Nice!.

Niin, kyllä ainakin itseäni kiinnostaa vielä tänä päivänäkin ehkä eniten se, koska syödään, koska työpäivä loppuu ja koska on taas perjantai. Mitäpä sitä muuta miettimään, jos vaan palkka juoksee ja tulee oikea-aikaisesti tilille.

Tietysti vittu ja viina pyörii mielessä siinä välissä.

Täältä tähän

 

[Troy]

Armeijassahan rutiini ja laput silmillä eläminen ovat hyve. Mitä enemmän olet kaavoihin kangistunut, sitä parempi.

Minä olen tästä kyllä eri mieltä, mutta valitettavasti moni tuntuu tajunneen intin samoin kuin sinä. Tietysti intissä toimitaan tiettyjen sääntöjen ja toimintatapojen mukaan, eihän sellainen sadan nuoren miehen poppoo onnistuisi saamaan muuten mitään aikaan vaikkapa sen aamupalan suhteen. Se niistä säännöistä. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että miksi intissä pitää olla laput silmillä? Ei se meillä ainakaan sellaista ollut. Kyllä siellä sai käyttää järkeään ja siitä palkittiinkin. Itse koin positiivisena sen, että itsestäänselvyyksistä kuten ruokailuajoista ei tarvinnut pitää itse kirjaa vaan pystyi keskittymään tärkeämpiin juttuihin. Koko intin olemassaolon tarpeellisuutta voi tietty kukin kyseenalaistaa. Itse katson sen tarpeelliseksi ja toimin aikoinani sen mukaan eli otin positiiviseb suhtautumisen asiaan. Sitä paitsi intistä jäi ainakin mulle todella paljon hyviä kavereita ja muistoja.

Mitä elämään muuten tulee niin Ervatsalo kiteytti tuossa asian aika hyvin omalla tyylillään. Ihmisen elämä tuppaa loppupeleistä pyörimään aika lailla niiden rutiinien ympärillä. Opiskeluista työelämään siirryttäessä elämä rutinoituu yleensä aika runsaasti saati sitten kun kuvioon tulee mukaan lapset ja perhe. Tietysti voi aina valita myös toisin ja lähteä intiaaniksi Amazonasille, mutta suurin osa taitaa kuitenkin edelleen valita ne rutiinit ja olla onnellisia valintojensa kanssa.

Minulla on ainakin töiden myötä kuvailemasi kaltaiset hetket (ne täydelliset päivät) vähentyneet huomattavasti, mutta toisaalta nuorempana taisi tulla mentyä sen verran, että en ainakaan sitä viinamäärää ja yökerhoja kaipaakaan. Ajanvietto kavereiden kanssa on tietty vieläkin mukavaa, mutta iän ja erilaisten vastuiden myötä ovat ne hetket vähentyneet. Toisaalta kuten joku jo totesikin niin sitä enemmän niistä hetkistä nykyään nauttii. Onneksi elämiseen saa hyvää mieltä muualtakin kuin niistä "täydellisistä" päivistä. Muuten kaikki työelämään siirtyneet ja perheensä perustaneet olisivat varmaankin melko onnettomia ihmisiä. :)