Jääkiekon suolaa...
Tässä on Nhl:än ottelupari, josta minä pidän. Tosin sekä Carolina Hurricanes että Montreal Canadiens eivät viime kädessä ole vahvoja ehdokkaita nostamaan Stanley Cupia. Tai mistä sitä koskaan tietää...
Vähän kertausta: Muutamaa viikkoa ennen playoffsien alkua en olisi ikinä uskonut Montrealin nousevan viimeiselle eloonjäämispaikalle ja vielä nousevan siitä jatkoon. Saku Koivun pelaaminenkin tuntui utopialta. Ja silti lähes tuhkimotarinan veroisesti uskomattoman maalivahdipelin avulla playoffseihin, sen jälkeen kapteeni Koivun avulla ja hänen luomallaan taisteluhengellä voitto Bostonista ja taistelu jatkuu nyt Carolinaa vastaan. Tämänkaltaiset otteet saavat aina täyden mielenkiintoni ja sympatiani.
Tässä puhutaan jääkiekon yllätyksellisyydestä, lajin hienoudesta, siis siitä, että välillä hienoja episodeja voi tapahtua. Vaikka kuinka olen seurannut Sami Kapasen hienoja otteita Hurricanesin paidassa ja mieltynytkin Carolinan joukkueeseen, niin silti Montrealin otteet ovat saaneet minun sydämeni syttymään Koivun ja kumppaneiden puolesta tässä otteluparissa.
Jos kuitenkin käy niin, että Montrealin tähti - niin aikaisemmin esim. tässä viestiketjussa on todettu, että Canadiensin materiaali on ehkä turhan kapea - osoittautuu pieneksi tähdenlennoksi, otteluparista jatkaa minulle aina mielenkiintoinen Carolina. Ja ehkä siinä vaiheessa Sami Kapanen on päässyt pudotuspelien makuun, eikä jää varjoon. Se olisi harmillista.
Ja vielä Koivusta: Todelliset pelaajat syttyvät myös pudotuspeleissä. Tämä on minun ja ehkä monen muunkin allekirjoittama väite. Saku Koivu on osoittanut, että miehen pelitaidot suorastaan pääsevät oikeuksiinsa playoffotteluissa.