Nolla voittoa vieraspeleistä on todella surkea suoritus, mikä tämän homman sitten lopulta ratkaisi. Alkoi jo tilastollisesti olla selvää, että jossain vaiheessa se kotitaika murtuu. Raannalta kaksijakoiset playoffit, paljon hyvää ja paljon heikohkoakin. Carolinan kannattaa miettiä mitä aspekteja tuohon vauhtilätkään ja rosteriin voisi tuoda mukaan. Pientä viilausta kun harrastaa, niin kenties sieltä se palkintokin tulee. Mitään pakan räjäytystä ei tarvitse edes miettiä. Hyvä runkosarja jälleen kerran ja seiskapeliin venyminen toisella kierroksella osoittaa sen, että tuossa on paljon hyviä aihiota. Varsinkin kun Carolina on vakiinnuttanut tasonsa selvänä playoff-joukkueena viime vuosina. Mistään tähdenlennosta ei tässä ole kyse.
Verkkolehden uusimmat jutut
-
HIFK:n mestarimaalivahti Kiia Lahtisen ura jatkuu YhdysvalloissaLue lisää »
-
Kärpät osallistuu tämän vuoden Spengler CupiinLue lisää »
-
Ulkomaanoptio jää käyttämättä − Eemil Erholtz pelaa ensi kaudellakin patapaidassaLue lisää »
-
Avalanche ja Hurricanes raivasivat tiensä jatkoon, Predators ei taipunut kesälomalleLue lisää »
-
Suomalaistaustainen norjalaispuolustaja myönsi Slovakian paremmuuden: "He pelasivat nopeaa peliä"Lue lisää »
-
Zürich Lions voitti Sveitsin mestaruuden – Juho Lammikko kotijoukkueen sankarinaLue lisää »
Carolina Hurricanes 2021–2022
- Viestiketjun aloittaja Jaageri68
- Alkaa
- 91 076
- 264
Stevie Why
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kärpät, Red Wings, Rams, Blue Jays
Tää on mun mielestä Canesilla se avainkysymys. Pelaajat selvästi pitää Brind'Amourista ja kyllä lätkää voi valmentaa monella tapaa menestyksekkäästi, mutta pelaajien itsensä kuvailema melko löyhän rakenteen pelitapa taisi olla loppuviimeksi Canesin akilleenkantapää tällä kertaa.
Brunette on saanut tästä keväästä paljon rapaa Floridassa, ja väittäisin että vähintään tämä sama keskustelu olisi syytä käydä myös Raleigh'ssa.
Mä uskon, että RBA:lla on vielä paljon annettavaa Canesille. Pelitapa on kuluttava, mutta myös vastustajalle hankala. Mun mielestä tuo voisi olla jopa voittava pelitapa, mutta materiaali ei vaan riitä sen viemiseen päätyyn asti. Jos mennään asioiden edelle ja kuvitellaan, että ensi kaudella on pykälää vahvempi rosteri, RBA:n taktinen osaaminen laitetaan kovempaan testiin. Esim. Brunolla ei osaaminen riittanyt Cooperin Boltsia vastaan. Materiaali olisi riittänyt kyllä.
Erityisesti tykkään siitä, miten RBA antaa nuorille mahdollisuuden kehittyä, vrt. Stars ja Bones noin niin kuin vastakkaisena esimerkkinä.
Erityisesti tykkään siitä, miten RBA antaa nuorille mahdollisuuden kehittyä, vrt. Stars ja Bones noin niin kuin vastakkaisena esimerkkinä.
Toby Dammit
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- New Jersey Devils
Samaa mieltä. Itsekin pidän Brind'Amouria hyvänä valmentajana, joka on saanut kaivettua Hurricanesin nipusta paljon irti. Tällä hetkellä kokoonpanosta ei vaan löydy riittävästi huippuyksilöitä (vrt. esim. Rangers) ja kovia/taitavia maalineduspelaajia. Toki RBA:n eräänä heikkoutena voi pitää sitä, että joukkueella on vain yksi pelityyli, jolla tehdä tulosta. Mutta NHL:stä löytyy Tampan lisäksi aika vähän joukkueita, jotka pystyvät napsimaan voittoja useilla eri pelityyleillä.
Mun mielestä Carolinalla vaikuttaisi olevan melko tiukka pelitapa ja tiukka pelikuri toteuttaa sitä. Sitten jos ja kun joku löytää lääkkeet horjuttaa sitä, niin Brind'Amourin tiimillä vaikutti loppuvan vastalääkkeet. Jos joukkueen motivaatio, pelikuri ja yritys ovat tapissa ja silti lyödään päätä seinään, niin näkisin syyllisen löytyvän pelitavasta ja siitä vastaa päävalmentaja.
Jotenkin tulee mieleen Julienin Bruins. Siellä löytyi sitten enemmän sitä kärkiosaamista jokaiselle pelipaikalle, mutta samalla tavalla se joukkue oli kone, joka jauhoi ja jauhoi vähän mielikuvituksetonta prosenttikiekkoa. Ei samanlaista kiekkoa kuin nyky Carolina, mutta taktisesti joustamatonta yhtä kaikki.
No Brind'Amour ei ole lähdössä minnekään. Kuten ei ollut viime kesänäkään, vaikka yllättävän monet kaiketi luulivat niin. Jos nykyisen sopimuksen jälkeen näkee, ettei ole enää annettavaa, niin sitten se voi olla ajankohtaista. Tim Gleason hyppäsi myös syksyllä suoraan NHL:ään apukoutsiksi. Ja on ensi kaudella vuoden kokeneempi.
Pelaajistoon tulee muutoksia. Mitään räjäytystä ei tietenkään tarvita, hienosäätöä kyllä. Osa tästä hienosäädöstä löytyy jo omista nuorista ja joukkueen prospect- ja varausvuorotilanne on edelleen todella hyvä. Sellaiselle hemmetin pätevälle maalintekijälle olisi tarvetta. Mielenkiintoinen kesä kuitenkin tulossa.
On toki muutamia pelaajia, joiden osalta herää isomipia kysymysmerkkejä. Martin Necas oli kuin varjo edellisen kauden Necasista. Ethan Bearin taso laski järkyttävän paljon pitkän koronasairastelun jälkeen. Onko Jesperi Kotkaniemi koskaan sopimuksen arvoinen?
Pelaajistoon tulee muutoksia. Mitään räjäytystä ei tietenkään tarvita, hienosäätöä kyllä. Osa tästä hienosäädöstä löytyy jo omista nuorista ja joukkueen prospect- ja varausvuorotilanne on edelleen todella hyvä. Sellaiselle hemmetin pätevälle maalintekijälle olisi tarvetta. Mielenkiintoinen kesä kuitenkin tulossa.
On toki muutamia pelaajia, joiden osalta herää isomipia kysymysmerkkejä. Martin Necas oli kuin varjo edellisen kauden Necasista. Ethan Bearin taso laski järkyttävän paljon pitkän koronasairastelun jälkeen. Onko Jesperi Kotkaniemi koskaan sopimuksen arvoinen?
Tosin Julien oli aika lailla maalattu nurkkaan, kun hirvittävän kädettömän puolustusmateriaalin takia oli hyvin vaikea nähdäkään muita väyliä menestykseen kuin tiivis keskusta ja maalipaikkojen luominen pääosin kulmapelin kautta. Taktiikka luotiin niille pelaajille, ja toisaalta kun pakistoon alkoi ilmestyä Julienin loppuaikoina käsiä, niin hän ryhtyi esim. aktivoimaan puolustusta. Valitettavasti sitä ei koskaan nähty, mihin tuo olisi johtanut, koska siinä oli se alavireinen välivaihe menossa ja herra sai monoa.
Onko Canesilla materiaalin puolesta vastaavia esteitä? En ole paras arvioimaan, mutta mutulla ei nähdäkseni samassa määrin.
Stevie Why
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kärpät, Red Wings, Rams, Blue Jays
Joo, tää on kyllä huomattavasti lähempänä totuutta & paremmin sanottu kuin omat mutuilut.
Ja samaan hengenvetoon on kyllä sanottava että Brind'Amour on ilmiselvästi lahjakas ja erinomainen koutsi - paljon puhutaan siitä oppirahojen maksamisesta ja NHL:ssä voittaminen on oikeesti niin vaikeata että myös pelitavallisesti joukkueen tulis pystyä kameleontin lailla mukautumaan tarvittaessa erilaisiin tilanteisiin (tietystä pelinojallisesta selkärangasta tinkimättä).
Sanon edelleen että se keskustelu valmennuksen tulevaisuudesta on syytä Raleigh'ssa käydä ainakin jonkun piirin kesken - mutta todennäköisintä lienee että Brind'Amour on se ukko jolla jatketaan ja annetaan hänen staffilleen mahdollisuus kehittää joukkueen pelaamista tulevina vuosina. Liigan melko nuorista valmentajista Rod kumminkin taitaa olla sieltä ihan parhaasta päästä.
On. En kuitenkaan tiedä onko siellä montaakaan parempaa vaihtoehtoa saatavilla. Brind'Amour on kuitenkin saanut aikaan selkeästi menestyvän reseptin ja varmaan kehittyy vielä valmentajana paremmaksi. Hänellä kun on loppujen lopuksi aika lyhyt historia tuossa pestissä. Samoin fanien suosikki niin sitäkin kannattaa miettiä. Voi toki miettiä pitäisikö apulaisiin saada jotain vaihtelua, mutta ei tuo joukkue todennäköisesti muutu mysteerisesti paremmaksi vaikka sinne saataisiin uusi valmentaja.
Seuraavat ovat toki vain omaa mutua kaikesta siitä, mitä on vuosien aikana lukenut, kuullut ja nähnyt seuraa kohtalaisen (tai kuulemma liiankin) tarkasti ja tiiviisti seuraavana. Brind'Amourin asema Carolinassa on todella, todella vahva. Omistajan ja valmentajan suhde on todella vahva. Tämän hetkinen Carolina Hurricanes on tavallaan yhtä kuin Rod Brind'Amour.
Brind'Amour ei tullut valmiiseen pöytään, vaan rakensi oikeastaan kokonaan uusiksi koko Carolinan identiteetin. Arvostusta löytyy runsaasti niin Carolinasta kuin ympäri NHL:ää. Pelaajat haluavat myös nykyään tulla pelaamaan Carolinaan, ja suurin tekijä tuohon löytyy penkin takaa.
Alla RBA:n omat sanomiset Canesin kotisivuilta, kun teki viime kesänä kolme vuoden jatkosopimuksen:
"I would have a hard time thinking I could do the same job I'm doing here somewhere else because this is a part of me. This place, I've been here forever. It's more about the people I get to come to work with every day, and that wouldn't be the case somewhere else. It just wouldn't be. It's special to me," Brind'Amour said. "We have a special group of players here, and that's something I didn't want to leave. It just didn't ever really enter my mind that I would leave because of what we have going on here. I want to see it through, and we still have another level to get to. That's the mission."
Vaikka Carolina tällä kaudella runkosarjassa pystyikin nousemaan lähes tuon yhden tason ylemmäs, niin putoaminen toisella kierroksella jätti kuitenkin vielä mukavasti tekemistä ja kehitettävää. Hyvä huomioida myös, että tämä oli kuitenkin vasta Roddyn neljäs kausi päävalmentajana kaikki sarjatasot huomioiden. Ja vaikka NHL:ssä tilanteet muuttuvatkin nopeasti, niin aika turvallisesti voisi ajatella, että eiköhän siellä mennä ainakin seuraavat kaksi kautta normaalisti eteenpäin tutulla päävalmentajalla.
Tim Gleason tosiaan valmensi apulaisena vasta ensimmäisen kautensa. Ja Gleasonin päävastuulla taisi olla mm. puolustus ja alivoima. Carolina päästi vähiten maaleja ja alivoima oli runkosarjan parasta. Ei huonot saavutukset tulokkaalle. Toki playoffit toivat varmasti paljon kokemusta ja opittavaa tuleville kausille myös Gleasonille.
Haluaisiko sitten esim. Justin Williams hypätä jossain vaiheessa apuvalmentajaksi vai kiinnostaako Mr. Game Seveniä enemmän toimistohommat.
Niin ja tämäkin kannattaa muistaa:
Brind'Amour ei tullut valmiiseen pöytään, vaan rakensi oikeastaan kokonaan uusiksi koko Carolinan identiteetin. Arvostusta löytyy runsaasti niin Carolinasta kuin ympäri NHL:ää. Pelaajat haluavat myös nykyään tulla pelaamaan Carolinaan, ja suurin tekijä tuohon löytyy penkin takaa.
Alla RBA:n omat sanomiset Canesin kotisivuilta, kun teki viime kesänä kolme vuoden jatkosopimuksen:
"I would have a hard time thinking I could do the same job I'm doing here somewhere else because this is a part of me. This place, I've been here forever. It's more about the people I get to come to work with every day, and that wouldn't be the case somewhere else. It just wouldn't be. It's special to me," Brind'Amour said. "We have a special group of players here, and that's something I didn't want to leave. It just didn't ever really enter my mind that I would leave because of what we have going on here. I want to see it through, and we still have another level to get to. That's the mission."
Vaikka Carolina tällä kaudella runkosarjassa pystyikin nousemaan lähes tuon yhden tason ylemmäs, niin putoaminen toisella kierroksella jätti kuitenkin vielä mukavasti tekemistä ja kehitettävää. Hyvä huomioida myös, että tämä oli kuitenkin vasta Roddyn neljäs kausi päävalmentajana kaikki sarjatasot huomioiden. Ja vaikka NHL:ssä tilanteet muuttuvatkin nopeasti, niin aika turvallisesti voisi ajatella, että eiköhän siellä mennä ainakin seuraavat kaksi kautta normaalisti eteenpäin tutulla päävalmentajalla.
Tim Gleason tosiaan valmensi apulaisena vasta ensimmäisen kautensa. Ja Gleasonin päävastuulla taisi olla mm. puolustus ja alivoima. Carolina päästi vähiten maaleja ja alivoima oli runkosarjan parasta. Ei huonot saavutukset tulokkaalle. Toki playoffit toivat varmasti paljon kokemusta ja opittavaa tuleville kausille myös Gleasonille.
Haluaisiko sitten esim. Justin Williams hypätä jossain vaiheessa apuvalmentajaksi vai kiinnostaako Mr. Game Seveniä enemmän toimistohommat.
Niin ja tämäkin kannattaa muistaa:
Siinä on taas joku englannin koulussa reputtanut toimittaja asialla.
""I'm going to ride out this contract," --> hienosti kääntynyt muotoon että Staal on purkamassa sopimuksensa (tuokin toteamus puolestaan osoittaa hienoa tietämystä NHL-säännöistä).
Tässä nyt Staalin kauden jälkeiset kommentit englantia osaaville luettavaksi ja sieltä jokainen voi sitten katsoa mitä Staal on oikeasti sanonut.
Staal not seeking contract extension with Hurricanes | NHL.com
Center plans to 'ride out' final season of 10-year deal before deciding on future
www.nhl.com
NakkiFakiiri
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- New York Rangers, Charlestown Chiefs
Nämä paskasaitit kannattaa kyllä jättää omaan arvoonsa ja täysin huomioimatta. Pelkkää klikkihuorausta vailla mitään kunnon sisältöä.
Tulipahan mieleen että vanha kunnon hockey trade jossa Necas ja Puljujärvi vaihdettaisiin päittäin, voisi toimia. Kaksi maisemanvaihtoa kaipaavaa suurin piirtein samanikäistä pelajaa, joilla lähes identtiset statsit tältä kaudelta. Jesse on lonely wolf tuolla Edmontonissa ja kaivannee kovasti suomalaista seuraa kun taas Necas voisi hyötyä siitä että pääsee pelaamaan taitavampien pelaajien kanssa. Win-win. En tiedä mahtuvatko uusine sopimuksineen enää capin alle joukkueissaan mutta GM:nä voisin yrittää nykäistä tuollaista narua.
Aiemmin tuli jo kerrottua lyhyesti Chicago Wolvesin kaudesta playoffien toiseen kierrokseen saakka, joten viedään homma loppuun nyt edes jollain tavalla...
Carolinan organisaation kausi sai siis lopulta kuitenkin ihan mukavan lopun, kun AHL:n runkosarjan ykkönen Chicago Wolves hoiti yllättävänkin helposti Calder Cupin Chicagoon. Stockton antoi odotetusti kovimman vastuksen konferenssifinaaleissa, vaikka sarja oli todella lähellä myös mennä suoraan neljässä ottelussa.
3-0 vs. Rockford (6-2, 4-1, 4-1)
3-1 vs. Milwaukee (6-2, 8-2, 2-4, 5-1)
4-2 vs. Stockton (5-4 OT, 3-2, 3-0, 3-4 OT, 2-3 OT, 3-0)
4-1 vs. Springfield (4-5 OT, 6-2, 4-0, 4-2, 4-0)
Maalit 18 ottelussa siis aika tyrmäävästi 76-35. Ainoastaan yksi tappio varsinaisella peliajalalla ja kaksi noista kolmesta jatkoaikatappiostakin olisi vähän huolellisemmalla toiminnalla päättynyt voittoon jo varsinaisella peliajalla. Yhdistelmä kokemusta ja nuoruutta toimi kuin se kuuluisa unelma.
Carolinan farmijoukkue oli myös hallitseva mestari, joten nyt tavallaan tuli organisaatioon back-to-back Calder Cupit. Toki se aiempi mestaruus on koronan takia vuodelta 2019, kun silloinen Carolina farmikumppani Charlotte Checkers voitti nykyisen Carolinan farmikumppani Wolvesin. Tuosta Checkers-joukkueesta on kuitenkin jäljellä Wolves-mestareissa enää silloinen apuvalmentaja ja nykyinen päävalmentaja Ryan Warsofsky, välissä nuo pari kautta Ducks-organisaatiossa ollut kapteeni Andrew Poturalski, edelliset pari kautta Ruotsissa pelannut Jesper Sellgren sekä Stelio Mattheos. Ja kaksi viimeistäkin liittyivät Checkersiin vasta tuolloin mestaruuskeväänä. Eli Sellgren on pelannut nyt AHL:ssä yhden kokonaisen kauden ja yhden playoffit, saldona kaksi mestaruutta. Eikä lisää ole ainakaan heti tulossa, koska Sellgren ehti jo tehdä 3 vuoden sopimuksen Ruotsiin.
Alex Lyon pelasi maalilla kaksi ensimmäistä kierrosta, mutta Pyotr Kochetkovin saavuttua takaisin Carolinasta konferenssifinaaleissa pelaamiset menivät vuorotellen. Finaaleissa Lyon aloitti (ja hävisi), minkä jälkeen Kochetkov oli kuin muuri voittaen seuraavat kolme peliä. Lyon palasi maalille ja pelasi nollapelin kauden viimeisessä ottelussa. Peluutuksessa oli siis jotain samaa kuin aiemmassa mestarijoukkueessa Alex Nedeljkovicin ja Dustin Tokarskin kanssa.
Koochie on oppinut jo vähän englantiakin...
Hyökkäyksessä playoffien MVP:ksi valittu Josh Leivo iski 18 otteluun 29 pistettä (15+14) ja kaksi muuta konkaria Stefan Noesen (25 pistettä) ja Andrew Poturalski (23 pistettä) säestivät mukavasti. Hieno kolmikko niin pelillisesti kuin johtajuuden puolesta. Ja tuntuu se AHL-mestaruuskin aika mukavalta...
Mutta suurimman vaikutuksen teki kuitenkin tulokas Jack Drury, joka huiman kokonaisvaltaisen pelaamisen lisäksi teki playoffeissa 24 pistettä.
Wolves otti playoffeissa paljon jäähyjä, eli kuin Canes, mutta päihitti täysin vastustajansa erikoistilanteissa, eli aivan toisin kuin Canes. Ykkösylivoima Poturalski-Noesen-Leivo-Drury-Keane oli totutun tehokas (finaaleissa jopa 9/19) ja ykkösnelikko Drury-Smallman-Lajoie-Chatfield selkäranka upeasti toimineessa alivoimassa.
Alla listattuna vielä kaikki playoffeissa peliaikaa saaneet pisteineen, sekä suluissa muutamat ei-kokoonpanoon mahtuneet ja loukkaantumisten takia sivussa olleet.
Maalivahdit:
Pyotr Kochetkov, 6 ottelua, 5-1, 95.0%, 2 nollapeliä
Alex Lyon, 12 ottelua, 9-3, 92.3%, 2 nollapeliä
Dylan Wells (AHL), ei pelattuja otteluja
(Jack LaFontaine, Eetu Mäkiniemi, Beck Warm)
Puolustajat:
Jalen Chatfield, 18 ottelua, 2+6=8, +10
Cavan Fitzgerald, 17 ottelua, 1+5=6, +11
Josh Jacobs, 18 ottelua, 1+1=2, +11
Joey Keane, 18 ottelua, 1+11=12, +6
Max Lajoie, 18 ottelua, 4+4=8, +9
Griffin Mendel (AHL), 1 ottelu, 0+0=0, +2
Jesper Sellgren, 18 ottelua, 0+3=3, +7
(Chris Bigras (AHL), Tarmo Reunanen)
Hyökkääjät:
Jack Drury, 18 ottelua, 9+15=24, +9
Noel Gunler, 10 ottelua, 1+1=1, 0
David Gust (AHL), 18 ottelua, 5+7=12, +12
Josh Leivo, 18 ottelua, 15+14=29, +12, Playoffien MVP
Ivan Lodnia (AHL), 11 ottelua, 4+1=5, +4
Kyle Marino (AHL), 2 ottelua, 0+0=0, 0
Stelio Mattheos, 18 ottelua, 2+2=4, +4
Stefan Noesen, 18 ottelua, 9+16=25, +10
Richard Panik (AHL, NYI), 16 ottelua, 6+5=11, +7
Vasili Ponomarev, 18 ottelua, 1+5=6, +7
Andrew Poturalski, 18 ottelua, 8+15=23, +15
Jamieson Rees, 17 ottelua, 2+4=6, +5
Spencer Smallman, 18 ottelua, 2+4=6, -3
C.J. Smith, 16 ottelua, 3+6=9, +6
(David Cotton, Ryan Suzuki, Sam Miletic)
Ensi kaudeksi joukkue tulee taas muuttumaan paljon ja lähes koko miehistön tilanne on täynnä kysymysmerkkejä. Druryn pitäisi olla varma tapaus Carolinan hyökkäykseen ja Chatfield ottanee todennäköisesti paikan 6.-7. pakkina. Riittääkö Keanen tai Lajoien hyvät kaudet samaan? Pelaako yhden kevään aikana jo aikamoiseen “kulttimaineeseen” noussut Kochetkov vielä ensi kauden pääosin AHL:ssä, kun Andersenin ja Raannan sopimukset kuitenkin jatkuvat (vaan kuinka pysyvät terveenä)? Miten sitten käy kokeneempien pelaajien kohdalla, saavatko esim. Poturalski, Noesen ja Leivo jostain tämän kauden esitysten avulla NHL-paikan? Warsofsky toivottavasti jatkaa vielä Wolves-päävalmentajana, mutta ymmärtää kyllä jos kiinnostusta löytyy NHL:n puoleltakin ainakin nyt apuvalmentajan hommiin.
Carolinan organisaation kausi sai siis lopulta kuitenkin ihan mukavan lopun, kun AHL:n runkosarjan ykkönen Chicago Wolves hoiti yllättävänkin helposti Calder Cupin Chicagoon. Stockton antoi odotetusti kovimman vastuksen konferenssifinaaleissa, vaikka sarja oli todella lähellä myös mennä suoraan neljässä ottelussa.
3-0 vs. Rockford (6-2, 4-1, 4-1)
3-1 vs. Milwaukee (6-2, 8-2, 2-4, 5-1)
4-2 vs. Stockton (5-4 OT, 3-2, 3-0, 3-4 OT, 2-3 OT, 3-0)
4-1 vs. Springfield (4-5 OT, 6-2, 4-0, 4-2, 4-0)
Maalit 18 ottelussa siis aika tyrmäävästi 76-35. Ainoastaan yksi tappio varsinaisella peliajalalla ja kaksi noista kolmesta jatkoaikatappiostakin olisi vähän huolellisemmalla toiminnalla päättynyt voittoon jo varsinaisella peliajalla. Yhdistelmä kokemusta ja nuoruutta toimi kuin se kuuluisa unelma.
Carolinan farmijoukkue oli myös hallitseva mestari, joten nyt tavallaan tuli organisaatioon back-to-back Calder Cupit. Toki se aiempi mestaruus on koronan takia vuodelta 2019, kun silloinen Carolina farmikumppani Charlotte Checkers voitti nykyisen Carolinan farmikumppani Wolvesin. Tuosta Checkers-joukkueesta on kuitenkin jäljellä Wolves-mestareissa enää silloinen apuvalmentaja ja nykyinen päävalmentaja Ryan Warsofsky, välissä nuo pari kautta Ducks-organisaatiossa ollut kapteeni Andrew Poturalski, edelliset pari kautta Ruotsissa pelannut Jesper Sellgren sekä Stelio Mattheos. Ja kaksi viimeistäkin liittyivät Checkersiin vasta tuolloin mestaruuskeväänä. Eli Sellgren on pelannut nyt AHL:ssä yhden kokonaisen kauden ja yhden playoffit, saldona kaksi mestaruutta. Eikä lisää ole ainakaan heti tulossa, koska Sellgren ehti jo tehdä 3 vuoden sopimuksen Ruotsiin.
Alex Lyon pelasi maalilla kaksi ensimmäistä kierrosta, mutta Pyotr Kochetkovin saavuttua takaisin Carolinasta konferenssifinaaleissa pelaamiset menivät vuorotellen. Finaaleissa Lyon aloitti (ja hävisi), minkä jälkeen Kochetkov oli kuin muuri voittaen seuraavat kolme peliä. Lyon palasi maalille ja pelasi nollapelin kauden viimeisessä ottelussa. Peluutuksessa oli siis jotain samaa kuin aiemmassa mestarijoukkueessa Alex Nedeljkovicin ja Dustin Tokarskin kanssa.
Koochie on oppinut jo vähän englantiakin...
Hyökkäyksessä playoffien MVP:ksi valittu Josh Leivo iski 18 otteluun 29 pistettä (15+14) ja kaksi muuta konkaria Stefan Noesen (25 pistettä) ja Andrew Poturalski (23 pistettä) säestivät mukavasti. Hieno kolmikko niin pelillisesti kuin johtajuuden puolesta. Ja tuntuu se AHL-mestaruuskin aika mukavalta...
Mutta suurimman vaikutuksen teki kuitenkin tulokas Jack Drury, joka huiman kokonaisvaltaisen pelaamisen lisäksi teki playoffeissa 24 pistettä.
Wolves otti playoffeissa paljon jäähyjä, eli kuin Canes, mutta päihitti täysin vastustajansa erikoistilanteissa, eli aivan toisin kuin Canes. Ykkösylivoima Poturalski-Noesen-Leivo-Drury-Keane oli totutun tehokas (finaaleissa jopa 9/19) ja ykkösnelikko Drury-Smallman-Lajoie-Chatfield selkäranka upeasti toimineessa alivoimassa.
Alla listattuna vielä kaikki playoffeissa peliaikaa saaneet pisteineen, sekä suluissa muutamat ei-kokoonpanoon mahtuneet ja loukkaantumisten takia sivussa olleet.
Maalivahdit:
Pyotr Kochetkov, 6 ottelua, 5-1, 95.0%, 2 nollapeliä
Alex Lyon, 12 ottelua, 9-3, 92.3%, 2 nollapeliä
Dylan Wells (AHL), ei pelattuja otteluja
(Jack LaFontaine, Eetu Mäkiniemi, Beck Warm)
Puolustajat:
Jalen Chatfield, 18 ottelua, 2+6=8, +10
Cavan Fitzgerald, 17 ottelua, 1+5=6, +11
Josh Jacobs, 18 ottelua, 1+1=2, +11
Joey Keane, 18 ottelua, 1+11=12, +6
Max Lajoie, 18 ottelua, 4+4=8, +9
Griffin Mendel (AHL), 1 ottelu, 0+0=0, +2
Jesper Sellgren, 18 ottelua, 0+3=3, +7
(Chris Bigras (AHL), Tarmo Reunanen)
Hyökkääjät:
Jack Drury, 18 ottelua, 9+15=24, +9
Noel Gunler, 10 ottelua, 1+1=1, 0
David Gust (AHL), 18 ottelua, 5+7=12, +12
Josh Leivo, 18 ottelua, 15+14=29, +12, Playoffien MVP
Ivan Lodnia (AHL), 11 ottelua, 4+1=5, +4
Kyle Marino (AHL), 2 ottelua, 0+0=0, 0
Stelio Mattheos, 18 ottelua, 2+2=4, +4
Stefan Noesen, 18 ottelua, 9+16=25, +10
Richard Panik (AHL, NYI), 16 ottelua, 6+5=11, +7
Vasili Ponomarev, 18 ottelua, 1+5=6, +7
Andrew Poturalski, 18 ottelua, 8+15=23, +15
Jamieson Rees, 17 ottelua, 2+4=6, +5
Spencer Smallman, 18 ottelua, 2+4=6, -3
C.J. Smith, 16 ottelua, 3+6=9, +6
(David Cotton, Ryan Suzuki, Sam Miletic)
Ensi kaudeksi joukkue tulee taas muuttumaan paljon ja lähes koko miehistön tilanne on täynnä kysymysmerkkejä. Druryn pitäisi olla varma tapaus Carolinan hyökkäykseen ja Chatfield ottanee todennäköisesti paikan 6.-7. pakkina. Riittääkö Keanen tai Lajoien hyvät kaudet samaan? Pelaako yhden kevään aikana jo aikamoiseen “kulttimaineeseen” noussut Kochetkov vielä ensi kauden pääosin AHL:ssä, kun Andersenin ja Raannan sopimukset kuitenkin jatkuvat (vaan kuinka pysyvät terveenä)? Miten sitten käy kokeneempien pelaajien kohdalla, saavatko esim. Poturalski, Noesen ja Leivo jostain tämän kauden esitysten avulla NHL-paikan? Warsofsky toivottavasti jatkaa vielä Wolves-päävalmentajana, mutta ymmärtää kyllä jos kiinnostusta löytyy NHL:n puoleltakin ainakin nyt apuvalmentajan hommiin.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy