Nyt oltiin kauden toistaiseksi jännimmän äärellä, ja jatkoaikavoitto! Aika fyysinen peli, jossa Flames jaksoi painaa enemmän taklauksia ja ottaa blokkeja, ja lopulta sitten 2p plakkariin. Lopputulokseen voi olla tyytyväinen, vaikka vähän ristiriitaisia, vuoristoratamaisia tunteita pelin seuraaminen herätti. Toisaalta Kings meinasi n. 10 sek ennen varsinaisen peliajan päätöstä mennä johtoon. Pelkästään tuo tilannekin oli hidastuksen perusteella erittäin "ailahteleva", sillä itse veto lähti aika kaukaa, vaarattomalta paikalta. Vaaralliseksi sen teki se, että kiekko otti pahan kimmokkeen Giordanon jalasta, josta se muutti suuntaa maalia kohti, ja Elliott ei ehtinyt reagoimaan. Tuohon saakka oli Flamesin näkökulmasta epäonnea, mutta tuuri kävi sitten vastaavasti siinä kohtaa, kun kiekko oli menossa Elliottin selän takaa maaliin, mutta osui lopulta Elliottin mailan varteen ja lirui oikean tolpan eteen. Myös Kingsin ainoa maali herätti pahoja tunteita, kun ainakin omasta mielestäni maalin hyväksyminen oli kyseenalainen päätös. Pearson työnsi Elliottin patjan ja samalla kiekon maalin sisään - ei se muuten olisi maaliin asti mennyt. Jostain helvetin kummallisesta syystä se kuitenkin hyväksyttiin.
Pearsonin maalin myötä tämä oli taas kerran yksi monesta pelistä, jossa vastustaja päästetään alussa johtoon. Eka erä oli jälleen alun osalta Flamesin kannalta heikko, mutta noin viimeistä vitosta Flames alkoi hallitsemaan. Ja kuten tyypillistä aikaisempiin Flamesin peleihin, toisessa erässä otettiin jälleen selkeä kuskin paikka. Ansaittu tasoitus oli Micheal Ferlandin dominointia. Jake Muzzin kovalla niitillä paskaksi Kings-päädyn kulmaan. Kings yrittää kiekkoa pihalle toiselta puolelta ränniä, ja Giordano tulee sieltä vastaan ja pelaa maalin eteen. Siellä odottaa Micheal Ferland ilman vartiointia, kun Ferlyn vartija ei toipunut yli ajaneesta rekasta kyllin nopeasti. Ferland jatkaa suoraan Gion tarjoilusta vasempaan yläpesään. Teki gutaa. Monahan-Gaudreau -kaksikko oli 2vs1:ssä tokan lopussa, mutta Bishop pysäytti Johnnyn.
Kolmas erä alkoi Flamesin näkökulmasta ihan hyvin. Pelin ehdoton highlight näki kolmannen alussa päivänvalon, kun Mark Giordano ajeli keskialueella Dustin Brownin ihan pystyyn. Tuli lämpimät muistot muutaman vuoden takaa:
Mark Giordano dominates Dustin Brown - YouTube Erän viimeistä vitosta Kings hallitsi jonkin verran, ja jotenkin varovaiseksi meni kotijoukkueen pelaaminen. Oikeastaan ainoa läheltä piti -tilanne oli tuo ekan kappaleen tilanne, ja siitä selvittiin jatkoille. Jatkoajalla sitten TJ Brodie jatkoi siitä, mihin MG64 jäi edellisenä yönä Kingsiä vastaan. Läpiajoon Kopitar-Carter-Doughty -kolmikon ollessa jäällä (TJ tosin ei itse mennyt koko kentän läpi kuten #64, vaan Backlundilta näppärä läpisyöttö), kiekko kämmeneltä rystylle ja etyläseen, ja kädet kattoon Ring of Firen soidessa!
Tkachuk on edelleen hieno mies. Hankki yhden jäähyn vastustajalle, olisi voinut viheltää pari muutakin lisäksi, ja sai Doughtyn pari kertaa raivon partaalle. Elliott jatkaa todella vankkoja otteita maalilla, ja oikeastaan tuo viisikkopuolustaminen on muutenkin suurelta osin kaikkien kohdalla hyvää.
Voittoputki on nyt viiden matsin mittainen, ja seuraavaksi pitäisi pelata perjantaina Red Wingsiä vastaan, joka on deadlinen lähestyessä alkanut heikentyä. Odotusarvona tietenkin voitto, ja se pelin avausmaali olisi myös kiva vaihteeksi saada. Tällä hetkellä keikutaan sijalla 7., ja pesäeroa saatiin esim. St. Louisiin, kun Blues on ajautunut neljän matsin tappioputkeen. Predatorsiin olisi matkaa piste ja Ducksiin kaksi (näillä molemmilla 1 peli vähemmän pelattuna) sekä Oilersiin neljä.