Burman tilanne ja katastrofi

[jester]

Enpä löytänyt ketjua Burman taikka Myanmarin haulla ollenkaan, joten avataanpa ketju tälle monen suomalaisen suosikkilomakohteen eli Thaimaan läntiselle naapurille.

Jos ajatellaan Burmaa maana kulttuurillisesti, niin Burma ei juurikaan poikkea Thaimaasta vaikka sitä sotilasjuntta tällä hetkellä vielä hallitseekin. Maa on historiallisesti varsin samankaltainen buddhalainen kulttuuri kuin Thaimaa ja ihmiset hyvin samankaltaisia. Monet omatoimiset reppuselkämatkailijat kehuvatkin että matkailijalle Burma (hallituksen sorrosta ja ohjailusta huolimatta) on sellainen maa kuin Thaimaa oli joskus aikoinaan ja on vielä nykyisine harvoine paikkoineen - paikka jossa ihmiset jaksavat vielä turistille aidosti hymyillä ilman dollarin kiiltoa silmäkulmassa.

Itse asiaan eli tähän Burmassa yli satatuhatta ihmistä vaatineeseen katastrofiin. Mielestäni yleiset sympatiat esim. kotimaassamme kertovat raadollisella tavalla mistä on kyse: jos katastrofin kohteena ollut maa ei ole juuri millään tavalla empiirisesti tuttu (esim. ollut matkailukohteena joskus) tai ollut kulttuurillisesti edes mediasta jollain tavalla esillä, ei sen hätä jaksa kiinnostaa arkiaskareiden keskellä kovinkaan pitkään.

Konkreettisesti minusta tästä puhuu Suomen naurettavan pieni tuki Burmalle hätätilanteessa ja ihmisten vähäinen kiinnostus asiaan. Jos indikaattorina pidetään normaalia keskustelupalstavilkkautta niin hyvin alhaista se ollut.

Toivoisinkin ihmisiltä solidaarisuutta ja sympatiaa lahjoituksien muodossa. Toimikaa niinkuin teitte edellisenkin Kaakkois-Aasiaa kohdanneen katastrofin aikoihin, vaikka nyt suomalaiset eivät itse olekkaan hätää kärsimässä!

 

[Freddie Freeloader]

Samaa ajattelin itsekin uutisia seuratessani, mutta tässä tapauksessa niin ihmisten avunanto- kuin keskusteluhalukkuuskin on kytköksissä kahteen asiaan.

Ensinnäkin onnettomuudessa ei ainakaan tiedetä menehtyneen laajalti suomalaisia tai ylipäänsä länsieurooppalaisia, kuten Thaimaan katastrofissa. Moraalisessa mielessä universaalisti tietenkin jokainen ihmishenki on yhtä arvokas, mutta suomalaiselle naapuri, naapurikylässä tai vaikka naapurimaassakin asuva on ainakin henkisellä tasolla tutumpi kuin toisella puolen maapalloa asuva ja niinollen hänen kohtalonsa koskettaa henkisellä tasolla enemmän kuin tuntemattomamman ihmisen. Tätä lienee pidettävä normaalina humaanina reaktiona. Puolustamme läheisiämme heitä uhkaavilta vaaroilta.

Toiseksi Burman sotilasjuntan haluttomuus ottaa vastaan ulkopuolista apua on synnyttänyt käytännöllisen esteen avun perillesaamiseen ja sitä kautta myös henkisen esteen avun antamisen halulle ylipäänsä.

 

[Osmo Rapeli]

Toivoisinkin ihmisiltä solidaarisuutta ja sympatiaa lahjoituksien muodossa. Toimikaa niinkuin teitte edellisenkin Kaakkois-Aasiaa kohdanneen katastrofin aikoihin, vaikka nyt suomalaiset eivät itse olekkaan hätää kärsimässä!

Eli laitetaan rahaa keräyksiin jotka eivät koskaan pääse konkreettisena hyötynä perille vaan jäävät Punaiselle Ristille tai saapuvat kyseiseen maahan mutteivät käytännössä auta ketään?

Tai noh, en laittanut silloinkaan penniäkään Punaiselle Ristille. Suurin osa keräyksistä on lähinnä turhauttavia.

PS. Ehdin kyllä itse onnettomuutta jo kauhistella toiseen ketjuun pari päivää sitten, eli olen sittenkin ihminen?

 

[Rafael]

Eli laitetaan rahaa keräyksiin jotka eivät koskaan pääse konkreettisena hyötynä perille vaan jäävät Punaiselle Ristille tai saapuvat kyseiseen maahan mutteivät käytännössä auta ketään?

Tai noh, en laittanut silloinkaan penniäkään Punaiselle Ristille. Suurin osa keräyksistä on lähinnä turhauttavia.

Niin mihin tämä fakta oikeastaan perustuu? Välttämättä Suomesta tulleet massit eivät mene suoranaisesti juuri tuolle paikalle. Kuitenkin Punainen Risti toimittaa apua ihmisen ja luonnon aiheuttamiin katastrofeihin ympäri maailman. Tuskin Kansainvälinen Punainen Risti kykenee kohdentamaan jotain tiettyä lahjoitusta tiettyyn paikkaan. Lahjoituksen karttaminen Punaiselle Ristille tässä vaiheessa on kuitenkin aika puusilmäisyyttä. Ellei ole jotain Burmaa vastaan.

 

[Trenchtown]

Toimikaa niinkuin teitte edellisenkin Kaakkois-Aasiaa kohdanneen katastrofin aikoihin, vaikka nyt suomalaiset eivät itse olekkaan hätää kärsimässä!

Henkilökohtaisesti tuntuu ihan yhtä pahalta kuin sen tsunamin aikaankin. Burmaan vaan on todella vaikeaa saada apua perille, kun juntta haistattaa paskat YK:lle ja muille, jotka jeesaisivat. Tänään luin Metrosta kommentin jonka joku YK- herra oli antanut. Apua on tarjottu, mutta maahan ei päästetä. Raha kelpaisi juntallekin, jonka sitten auliisti lupasivat jakaa sitä tarvitseville. Tai jotenkin noin se oli.

*edit* taisin lukea omiani: http://www.aamulehti.fi/uutiset/ulkomaat/83519.shtml

 

[Osmo Rapeli]

Rafael:

Jos seurasit tiedonvälitystä Thaimaan tsunamikatastrofin jälkeen näit varmasti myös uutiset siitä kuinka apu ei löytänyt perille.

Toisekseen, Punainen Risti toimittaa edelleen vain osan rahoista itse kohteisiin, osa menee kuluihin ja palkkoihin.

Kolmanneksi, JOS ei välitä minne raha menee/löytääkö se perille, tekee lahjoituksen ennenkaikkea "ollakseen hyvä", niin onko loppupeleissä sitten selkeästi "parempi ihminen" kuin se joka keskittyy pelkästään näihin aiempien kirjoittajien mainitsemiin lähimmäisiin, heidän hyvään oloonsa ja turvallisuuteen, ja jättää keräykset väliin?

Neljänneksi, valtioilla on kuin onkin enemmän massia kuin minulla. No hieman.

 

[kiwipilot]

Juu, itse lopetin SPR:lle rahan jakamisen kun kuulin osan lahjoituksista menevän mm. sijoitustoimintaan. Suoraan sanottuna vituttaa nämä "Pennillä kilo riisiä, markalla huopa ja huntilla rokote" -tyyppiset selvitykset, varsinkin kun totuus taitaa olla aivan toinen, siis rahojen jakamisen suhteen.

 

[Tombe76]

Henkilökohtaisesti ei kiinnosta/kosketa juuri laisinkaan Burman tilanne ja katastrofi. Olen kyllä hyvin kartalla siitä mitä on tapahtunut (seuraan uutisia, luen lehtiä), mutta vaikka uutisissa juuri mainittiin, että uhriluku saattaa nousta päälle 100 tuhannen, niin se on samantekevää itselleni, koska siteitä tuohon maailmankolkkaan ei ole.

Mitä tulee avustuksiin niin osallistun kyllä, mutta lähinnä sellaisiin kohteisiin, jotka koskettavat itseäni enemmän kuin toisella puolella maailmaa olevien ongelmat. Sotainvaliidit, Lastenklinikoiden kummit yms. saavat kyllä tukea. Ehkä silloin, jos kalakavereihini kuuluisi joku burmalainen, voisin jokusen roposen antaa. Ehkä silloin tilanne voisi koskettaakin. Tällä hetkellä tuo surullinen tapahtuma menee itselläni suurinpiirtein samaan sarjaan esim. Sudanin Darfurin tapahtumien kanssa. Ikäviä juttuja, mutta ei sen enempää.

 

[Rafael]

Rafael:

Jos seurasit tiedonvälitystä Thaimaan tsunamikatastrofin jälkeen näit varmasti myös uutiset siitä kuinka apu ei löytänyt perille.

Toisekseen, Punainen Risti toimittaa edelleen vain osan rahoista itse kohteisiin, osa menee kuluihin ja palkkoihin.

Kolmanneksi, JOS ei välitä minne raha menee/löytääkö se perille, tekee lahjoituksen ennenkaikkea "ollakseen hyvä", niin onko loppupeleissä sitten selkeästi "parempi ihminen" kuin se joka keskittyy pelkästään näihin aiempien kirjoittajien mainitsemiin lähimmäisiin, heidän hyvään oloonsa ja turvallisuuteen, ja jättää keräykset väliin?

Tuskin noissa lahjoituksissa on kyse mistään ihmisten välisestä paremmuudesta. Ymmärrän täysin kyllä mistä kenkä puristaa näissä lahjoitusten kohdentamisissa. Punainen Risti ymmärtääkseni toimi myös tsunamikatastrofissa aivan normaalisti. Kaikkea lahjoitettua rahaa on kuitenkin toiminnan rajallisuuden parissa aika vaikea käyttää. Varsinkin kun lahjoitukset olivat tuolloin todella suuria.

Kuitenkin tuossa lahjoituksen "kohdentamisessa" on se mutta, että mitä jos Punainen Risti aloittaisi aina alusta uuden projektin? Tähänkin avustusprojektiin oltaisiin aloitettu täysin uusi organisaatio ja mitään ei olisi ollut valmiina? Ei taitaisi tapahtua sormia napsauttamalla. Kyllä Kansainvälinen Punainen Risti, Punainen Puolikuu ja Punainen Kristalli joutuvat harrastamaan tätä lahjoitusten "väärin kohdentamista", jotta uuden katastrofin koittaessa apu olisi nopeasti valmiina lähtemään kriisipaikalle.

 

[Freddie Freeloader]

Juu, itse lopetin SPR:lle rahan jakamisen kun kuulin osan lahjoituksista menevän mm. sijoitustoimintaan.

No tuossa nyt ei mitään ihmeellistä tai moraalisesti paheksuttavaa pitäisi olla. Sijoitustoiminta on normaalia varojenhoitoa kaikilla talouden alueilla joilla suuria rahasummia on pidettävä tallessa "pahojen päivien varalle", jollaisesta erilaisissa rahastoissakin nimenomaan on kyse. SPR:n katastrofirahaston säännöissä sanotaan, että rahaston varoja on hoidettava turvaavalla tavalla, ts. riskittöminä sijoituksina.

 

[Osmo Rapeli]

Tuskin noissa lahjoituksissa on kyse mistään ihmisten välisestä paremmuudesta.

Käytännössä on. Ihminen ei koskaan näe kuinka se 10 euroa auttaa jotakuta tuolla jossain. Ihminen vain yleensä saa levollisemman, tyydytetymmän olon siitä että on sisimmässään askeleen lähempänä taivaspaikkaa.

Noh, eivät kaikki ajattele näin itsekkäästi, toivottavasti osa vain pistää hieman hyvään tarkoitukseen eikä edes alitajunnassaan lähde leijumaan.

 

[laredo]

Burman vesivahingolla on monitasoiset vaikutukset maapallon tilaan. Ensinnäkin arvioidut 100 000 kuollutta. Toiseksi riisin hinta kohoaa vesivahingon seurauksena, koska Burman sato tuhoutui (=nälkäkuolemia) ja tästä seuraa riisin hinnan nousu. Kallistuntut riisi kuristaa lisääntyvien ihmisten määrää ja tämä taas leikkaa tätä ihmisbiomassan määrää. Kolmanneksi, YK ja muut ekofasistijärjestöt suuntaavat rahansa Burmaan ja tällöin muualla maailmassa kuollaan nälkään.

Älykästä suunnittelua!

Synkkä tosiasia on se, että maailman tämänhetkinen ravinnontuotanto ei riitä ruokkimaan koko populaatiota vaikka se jostain kumman syystä tasan jaettaisiinkin. Ongelma on siis rakenteellinen. Jos autat toista, kuolee toinen nälkään. Ja tämä kaikki avustustoimien aiheuttama lisärasite luonnolle on vain ylimääräinen rasite kuormitusvaikutuksineen. Eikä siinä vielä kaikki. Jokainen käyrä menee vain pahempaan suuntaan ilman tätä ilmastonmuutostakin.

Täytyy myös muistaa että tämä nyt arvioitu uhrimäärä vastaa ainoastaan puolikasta maailman päivittäisen ihmismäärän nettolisäystä, joka on siis noin 350 000 syntynyttä miinus 150 00 kuollutta. Päivittäin nämä ihmisnisäkkäät siis lisääntyvät noin 200 000 uudella nisää ja leivänkyrsää etsivällä yksilöllä. Eipä siis ole tosiaankaan kyse mistään sapelihammastiikerin kuolemisesta sukupuuttoon. Jokaista tämänkaltaista katastrofia on riemuin ylistettävä. Niin pahassa jamassa on maapallon tila tällä hetkellä. Ylipopulaation on leikkaannuttava jotta laji voisi säilyä tulevaisuudessakin.

 

[Buccaneer]

Henkilökohtaisesti ei kiinnosta/kosketa juuri laisinkaan Burman tilanne ja katastrofi. Olen kyllä hyvin kartalla siitä mitä on tapahtunut (seuraan uutisia, luen lehtiä), mutta vaikka uutisissa juuri mainittiin, että uhriluku saattaa nousta päälle 100 tuhannen, niin se on samantekevää itselleni, koska siteitä tuohon maailmankolkkaan ei ole.

Mitä tulee avustuksiin niin osallistun kyllä, mutta lähinnä sellaisiin kohteisiin, jotka koskettavat itseäni enemmän kuin toisella puolella maailmaa olevien ongelmat. Sotainvaliidit, Lastenklinikoiden kummit yms. saavat kyllä tukea. Ehkä silloin, jos kalakavereihini kuuluisi joku burmalainen, voisin jokusen roposen antaa. Ehkä silloin tilanne voisi koskettaakin. Tällä hetkellä tuo surullinen tapahtuma menee itselläni suurinpiirtein samaan sarjaan esim. Sudanin Darfurin tapahtumien kanssa. Ikäviä juttuja, mutta ei sen enempää.

Harvoin jos koskaan voi sanoa olevansa täysin samaa mieltä HPK-kirjoittajan kanssa, mutta tässä on nyt sellainen tapaus. Burmalaiset ovat keittäneet itselleen sopan, joka heidän nyt on itse myös lusikoitava.
Kuten sananlaskukin sanoo, kyllä maailmassa aina burmalaisia riittää!

Loppukaneetiksi päädyn toteamaan, että eikös sen maan nimi sitä paitsi ole nykyisin Myanmar eikä mikään himputin Burma?

Täältä tähän.

 

[Individual]

Harvoin jos koskaan voi sanoa olevansa täysin samaa mieltä HPK-kirjoittajan kanssa, mutta tässä on nyt sellainen tapaus. Burmalaiset ovat keittäneet itselleen sopan, joka heidän nyt on itse myös lusikoitava.

Voitko vähän tarkentaa, että minkä sopan? Holtiton lisääntyminen ja siitä johtuva väestöräjähdys, köyhyys ja infrastruktuurin heikkous, jotka omalta osaltaan katastrofin sattuessa tuo paljon kuolonuhreja ja tuhoa? Vai se, ettei kansa vielä ole syössyt sotilasjunttaa vallasta?

 

[moby]

Mitä tulee avustuksiin niin osallistun kyllä, mutta lähinnä sellaisiin kohteisiin, jotka koskettavat itseäni enemmän kuin toisella puolella maailmaa olevien ongelmat. Sotainvaliidit, Lastenklinikoiden kummit yms. saavat kyllä tukea.

OT. Sotainvalidit eivät tarvitse enää tukeasi. Heidän järjestöillään on jo liikaa rahaa ja valtavia kiinteistöomistuksia. Kaikki varat ovat muutaman vuoden päästä turhan panttina.

 

[scholl]

Itse asiaan eli tähän Burmassa yli satatuhatta ihmistä vaatineeseen katastrofiin. Mielestäni yleiset sympatiat esim. kotimaassamme kertovat raadollisella tavalla mistä on kyse

Mietin yksi päivä ihan samaa. Sotilasjuntta toki vaikuttaa siihen, ettei informaatiota edes jaeta, eikä Kari Lumikero takuulla kierrä siellä ketään haastattelemassa, mutta toisaalta tässä on myös asenteista paljon kyse. Siinä missä tsunamin iskiessä vaimonhaku- tai seksilomakohteeseen, on se Suomessa mieletön uutinen niin nyt kun on samanlaisesta tapahtumasta kyse niin asiasta lähes vaietaan. On se aika erikoista. Itseäni toki kumpikaan ei koskettanut. En pidä noista maista ja pitää vähän katsoa, mitä sympatiseeraa, koska maailmassa on kuitenkin niin paljon murheita, ettei kaikkia pysty kuitenkaan ratkomaan. WTC-iskut sekä Katrina olivat sellaisia, mitkä itseäni koskettivat.

Off-topicina sanoisin saman kuin joku edellä, että sotainvalideja on ihan turha tukea. Järjestöillä on omaisuutta, mitä voi realisoida ja toisaalta se on muutenkin valtion tehtävä hoitaa nuo asiat kuntoon. Sodasta on yli 60v aikaa. On melko erikoista, jos ihmiset eivät pysty menemään eteenpäin.

 

[Alamummo]

Burmalaiset ovat keittäneet itselleen sopan, joka heidän nyt on itse myös lusikoitava.

Voitko vähän tarkentaa, että minkä sopan? Holtiton lisääntyminen ja siitä johtuva väestöräjähdys, köyhyys ja infrastruktuurin heikkous, jotka omalta osaltaan katastrofin sattuessa tuo paljon kuolonuhreja ja tuhoa? Vai se, ettei kansa vielä ole syössyt sotilasjunttaa vallasta?

Vai loivatko he peräti hirmumyrskyyn ja hyökyaallon itse?

En pidä noista maista ja pitää vähän katsoa, mitä sympatiseeraa, koska maailmassa on kuitenkin niin paljon murheita, ettei kaikkia pysty kuitenkaan ratkomaan. WTC-iskut sekä Katrina olivat sellaisia, mitkä itseäni koskettivat.

Mikä WTC:ssä tai Katrinassa oli koskettavampaa?

 

[scholl]

Mikä WTC:ssä tai Katrinassa oli koskettavampaa?

Kohde. Minua ottaa päähän se, etten pääse enää käymään WTC:ssä katselemassa näköaloja. Samoin New Orleansissa oli kyse jossain määrin kulttuurihistoriallisesti merkittävistä asioista varsinkin ranskalaiskortteleissa. Ei toki puhuta samasta tuhosta, mitä esim. Britit tekivät Saksassa toisessa maailmansodassa tuhoten merkittäviä kaupunkeja, mutta kuitenkin. Jo pelkästään kaksoistornien puuttuminen siluetista on vakava asia ja erittäin surullista.

Toisekseen voidaan sitten ajatella niin, että nuo ihmiset olivat kuitenkin samanlaisia kuin me itse. Esim. WTC isku ei kohdistunut todellakaan mihinkään bambumajaporukkaan tai edes vasemmistolaisiin, vaan talouselämän merkittäviin toimijoihin, joten ihmiskuntaa harvennettiin sieltä, mistä sitä pitäisi viimeiseksi harventaa eli etevimpien parista. Sitä paitsi nuo iskut olivat kuitenkin kapitalismia vastaan.

Sen sijaan joku Aasia, jossa moraalikäsitykset ja kaikki muukin on vähän sinnepäin, infrastruktuuri puutteellista, piratismi rehottaa etc., herättää erittäin harvoin, jos koskaan mitään positiviisia ajatuksia. Enkä pidä kyllä minään näitä seksimatkailijoita, vaimonhakijoita, wincapita-porukkaa tai muita Thaimaan kävijöitä.

Ihminen on vain sellainen, ettei jaksa jokaisesta mururuoan atollista kantaa huolta. Se on koskettavaa silloin, kun tuhoa tulee merkittävissä kohteissa tai omien puolella.

 

[Buccaneer]

Voitko vähän tarkentaa, että minkä sopan? Holtiton lisääntyminen ja siitä johtuva väestöräjähdys, köyhyys ja infrastruktuurin heikkous, jotka omalta osaltaan katastrofin sattuessa tuo paljon kuolonuhreja ja tuhoa? Vai se, ettei kansa vielä ole syössyt sotilasjunttaa vallasta?

No siinähän noita tuli. Asiaa voi miettiä vaikka siltä kannalta, että jos tuo sama myrsky olisi Burman sijasta pätkähtänytkin vaikka Suomeen, niin mikä olisi ollut tilanne. Kutsutaan tätä nyt sitten vaikka hirmumyrskysopaksi.

Loppukaneetiksi päädyn toteamaan, että elämä on valintoja täynnä.

Täältä tähän.

 

[moby]

Asiaa voi miettiä vaikka siltä kannalta, että jos tuo sama myrsky olisi Burman sijasta pätkähtänytkin vaikka Suomeen, niin mikä olisi ollut tilanne. Kutsutaan tätä nyt sitten vaikka hirmumyrskysopaksi.

So? Kuolleita n. 10kpl, ei 100000.

Kun nyt tuli puheeksi nämä jenkkien katastrofit, niin pitää vaan ihmetellä, että miten tyhmä pitää olla, että rakentaa sen pyörremyrskyn hajottaman rimaröttelön aina uudestaan´ja kaivaa verta nenästään odottaen koska se taas katoaa taivaalle. Joskus pitäisi oppia jotain.

Katrina on sitten ihan oma lukunsa. Merenpinnan tason alapuolella oleva kaupunki ja vallit rakennettu kuin amerikkalaiset autot. Kaikki Bushin ihailijat voivat myös miettiä tuota jälkihoitoa alueella. Burman kanssa samaa tasoa.

 

[LuKi]

Laitoin tämän jutun tuonne leffa-osioon, mutta koska se koskee ajankohtaisena tätä ketjua, niin liitän sen myös tänne.

Uusin Rambo, totuus on tarua raaempaa.
Tapasin eilen pitkästä aikaa tutun brittimiehen. Vaihdoimme kuulumisia ja hän kertoi että hänet on "Myanmarin" (entinen Burma) hallitus julistanut ei toivotuksi henkilöksi. Tiesin, että hän tekee lastensuojeluprojekteja Thaimaan ja Burman rajalla, Burmasta saapuneille pakolaisille. Hänen kertomuksensa sotilasjuntan järjestelmällisestä tietyn kansanryhmän terrorista oli järkyttävää kuultavaa. Hän kertoi, että ainoa apu tuolle alueelle menee amerikkalaisten lähetystyöntekijöiden mukana, jotka rinkka selässä vaeltavat sinne henkensä kaupalla!!!

Hämmentävä keskustelu, joka palautti mieleen nostalgia-hengessä katsotun uusimman Rambon ja jätti miettimään maailman mielettömyyttä ja elämän suuria arvoja. Siis Rambo, totuus ja arvot samassa lauseessa?!

 

[sixtus]

Toisekseen voidaan sitten ajatella niin, että nuo ihmiset olivat kuitenkin samanlaisia kuin me itse. Esim. WTC isku ei kohdistunut todellakaan mihinkään bambumajaporukkaan tai edes vasemmistolaisiin, vaan talouselämän merkittäviin toimijoihin, joten ihmiskuntaa harvennettiin sieltä, mistä sitä pitäisi viimeiseksi harventaa eli etevimpien parista. Sitä paitsi nuo iskut olivat kuitenkin kapitalismia vastaan.

Niin näinhän voi tosiaan ajatella uutisoinnin päämedioiden perusteella. Totuus voi olla jotain ihan muuta, jos yhtään ns. salaliittoteorioihin uskoo. Tässä keississähän todisteita teorioita tukemaan on kuitenkin enemmän kuin niitä vastaan, joten voidaan aivan hyvin kuvitella, että iskut olivat yhden eliittiin kuuluvan ryhmittymän pyrkimys edistää omia kapitalistisia pyrkimyksiään. Mutta ei tästä tämän enempää tässä ketjussa.

Mitä itse aiheeseen tulee niin aika kyynisiäkin vastauksia osalta, mielenkiintoista kun vertaa mitä olisi tapahtunut jos myrsky olisikin koetellut suomalaisille niin rakasta Thaimaata. Paikallisille sitä apua kuitenkin lahjoitetaan.

 

[Individual]

Loppukaneetiksi päädyn toteamaan, että elämä on valintoja täynnä.

Joo-o. Onhan se. Jos viittasit siihen, että eläminen tuolla alueella ja elämänmeno yleensäkin on valintakysymys, niin voisi kai todeta sen verran, että ihan kaikille kun ei tässä maailmassa jaeta samanlaisia kortteja.

Mutta soppa, varsinkin makkara-jauheliha-kala-ja kesäkeitto on hyvää..

 

[Alamummo]

Kun nyt tuli puheeksi nämä jenkkien katastrofit, niin pitää vaan ihmetellä, että miten tyhmä pitää olla, että rakentaa sen pyörremyrskyn hajottaman rimaröttelön aina uudestaan´ja kaivaa verta nenästään odottaen koska se taas katoaa taivaalle. Joskus pitäisi oppia jotain.

Ehkä näillä köyhillä kädestä suuhun eläjillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin pystyttää se röttelö uudelleen ja toivoa, ettei sen kohtalo ole sama kuin edellisen.

 

[scholl]

Ehkä näillä köyhillä kädestä suuhun eläjillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin pystyttää se röttelö uudelleen ja toivoa, ettei sen kohtalo ole sama kuin edellisen.

Ei se ihan noinkaan ole. Ihmiskunta oppii vastoinkäymisistään. Niin on tapahtunut tuhansia vuosia. On huomattu, että tuossa se ei kestänyt niin rakennetaanpa kauemmaksi rannasta vähän vahvemmin. Noin karrikoiden. Eli kyllä kehitysmaissakin on mahdollista tehdä jatkossa paremmin, vaikka onhan se totta, että jos mitään ei ole aiemmin tapahtunut niin vallalla on helposti jonkinlainen turvallisuudentunne.