Eli jatkoonhan sieltä mentiin, jee! Voisi tässä vähän niputtaa sarjaa, yli viiden pelin verran tuli nähtyä matseja. Ensimmäiset neljä peliä kokonaan, viides puoleenväliin (Bruinsin peli oli silloin sen näköistä ettei 3-0:sta nousu näyttänyt realistiselta, joten parempi nukkua), ja kuudes lukuunottamatta muutamaa nettiongelmien takia missattua minuuttia sieltä täältä.
Bruinsin peli-ilme oli kyllä aika eri tasolla kuin monin paikoin runkosarjassa. Runkosarjan kaltaiselta aaltoliikkeeltä (hyvää peliä, hyvänolontunne vai mikä lie, huonoa peliä) myös enimmäkseen vältyttiin - mitenkään vaisua pelaamista ei oikeastaan näkynyt kuin viitospelissä. Ehkäpä joukkueellakin oli siinä sellainen olo, että sarja on ohi.
Ongelmiakin silti oli. Suurimmassa osassa peleistä Bruins jäi jyrän alle ottelun alussa. Osasyynä varmasti oli Sabresin vahva rynnistys, mutta silti olisi pitänyt pystyä vastaamaan paremmin. Usein oli sellainen olo, että ensimmäiselle erätauolle tulo maalin tappioasemassa oli onnistunut suoritus, kun pahempikin tilanne tuntui mahdolliselta.
Joukkuepuolustus pysyi kasassa oikeastaan viime vuoden malliin - luulen, että kovempi intensiteetti tiukensi rivejä tavallaan itsestään. Toki yksittäisiä virheitä tuli liikaa. Intensiteettiähän sarjassa oli erittäin mukavasti. Todella hyvää katsottavaa, kiitos siitä kummallekin joukkueelle. Periksiantamaton tilanteisiin meno luo sellaista mukavaa playoff-henkeä.
Vaikka joskus tuntui, että Sabres sai hyökkäyksiään aukeamaan paremmin, loi Bruins todellisia maalipaikkoja mielestäni vastustajaansa enemmän. Viimeistely sitten vaihteli - joskus tehtiin Milleristä sankaria, joskus viimeisteltiin aika viileästi. Pienet syötöt syvyyssuunnassa saivat Millerin pakettia auki joskus aika helposti, mutta kyllähän tuo suorissa laukauksissa ja hallituissa ruuhkissa lienee maailman paras veskari tällä hetkellä. Toivottavasti herran lyöminen tuo Bostonin parjatulle hyökkäyskalustolle itseluottamusta.
Jos Vanek olisi pelannut koko sarjan, olisivat tasaiset pelit voineet kääntyä toisin. Todella tärkeä mies Buffalon hyökkäyspelissä ja YV:ssä. Pominville ja Roy olivat aikamoisia pettymyksiä (Connollylle annettakoon jotain anteeksi kun ei ilmeisesti ollut kunnossa) - Vanekin poissaollessa nuo nuoret pikkumiehet olivat Sabresin hyökkääjistä ne, joiden hyökkäykset pelottivat Bruins-kannattajana eniten. Kaikki kunnia heille, mutta kyllä pudotuspeleissä tarvitaan parempi panos staroilta. McCormickille myös propsit. Koko joukkue sai virtaa varmasti osin hänen ansiostaan.
Boston tarvitsee jatkossa Wheeleriltä, Ferenceltä, Thorntonilta ja varsinkin Sturmilta vahvempaa panosta. Wheelerin ja Sturmin olisi kummankin tarkoitus olla niitä Bruinseja, jotka osaavat vähän paremmin laittaa kiekon maaliin, eikä tätä todellakaan nähty. Wheeler toki on yleensäkin välillä ihme surffailija, mutta normaalisti ne välähdykset johtavat tehoihin. Nyt ei tätä nähty. Sturmilla taas tehottomuuden tuska näyttää sumentaneen pelisilmän. Parhaimmillaan mies on hyvä työntekijä ja pelaa mukavasti kahteen suuntaan, mutta nyt nähtiin tehottomuuden lisäksi huolimattomuutta. Vähintään yleispelaamisen pitää parantua, tai viltin pitäisi kutsua. Mielellään toki tehotkin saisivat samalla löytyä. Ferencellä taas ei välttämättä ole edes rahkeita sen kummempaan, mutta tulevan palkkaluvun vuoksi olisi kiva saada jotain näyttöä siitä, miksi Ference on top 4 -palkattu veteraani ja McQuaid hätävara farmista. Kaikki kunnia McQuaidille - ihan kelvollisesti hän tuli vaikeaan tilanteeseen, ja jopa yllättävän asiallista avauspelaamista - mutta Ferencen kaltaisella pelaajalla, jolla ei ole varsinaisia vahvuuksia, ei ole varaa kämmäilyyn. Thorntonin taas täytyisi alkaa näyttää taas jääkiekkoilijalta, tai hänet täytyy korvata. Parhaimmillaan aliarvostettu puolustava hyökkääjä ja cyclen osa, nyt ei onnistu yhtään mikään kumpaankaan suuntaan.
Recchi on mainittujen hyvän viimeistelyn ja fyysisen pelin lisäksi pelannut myös todella fiksusti ja varmasti. Todella hieno ura miehellä, ja luulen, että Julienin systeemi on auttanut hänen iän myötä rakoillutta yleispelaamistaan. Ryder ja Wideman nostivat selvästi tasoaan runkosarjasta, vaikka virheitä nähtiinkin. Satanille täytyy ennen kaikkea antaa kyllä kunniaa. Ensimmäisessä pelissä oli mennä hermo miehen varovaiseen peliin - hän näytti, niin kuin myös olympialaisissa ja pääosassa runkosarjaa, juuri sellaiselta täytemieheltä, jollaiseksi hänet hankinnan yhteydessä tuomittiin - mutta jostain löytyi loppua kohti ylimääräinen kipinä. Satanhan jopa taklasi sarjassa pari kertaa, mikä jo kertoo että kaveri vetää sata lasissa. Tehot kaikki huomaavat, mutta pelasi myös järkevästi. Hän sijoittui mukavasti ja pienet fiksut siirrot veivät painetta oikeaan kenttäpäätyyn. Järkevimmästä päästä pelaamista mitä olen mieheltä vuosien varrella nähnyt vaikka tähti on toki vankasti laskussa.
Hieno sarja oli! Bruins saa runkosarjan rämpimistään anteeksi, Sabres herättää kysymyksiä, joista toki osaan voidaan vastata loukkaantumisilla. Jotain vahvistuksia Buffalo toki tarvitsisi, mutta huippumaalivahti ja lupaavat junnut saavat tilanteen näyttämään hyvältä. Bruins jatkaa sitten Savardia vahvempana, hienoa! Vastustajaa odotellessa.
EDIT: Allekirjoittaako muuten kukaan Bruins-kirjoittajista - tai muistakin katselijoista - väitettäni, että Recchi oli sarjan paras yksittäinen pelaaja?
Tasaisin varmasti oli ja paras omaan nykyiseen tasoonsa nähden. Järkkymätöntä pelaamista. Kun tähtipakit eivät näyttäneet ihan parastaan ja parhaat hyökkääjät olivat sivussa, niin vaikea sieltä on ketään muutakaan nostaa. Toki Bergeron pelasi myös tasaisen mukavasti ja johti Bruinsin aloitushallintaa, mutta hänellä toki huiput vähemmässä kuin Recchillä. Molemmat veskarit toki myös mainittava, vaikka oikein duelia ei saatukaan aikaan kuin ajoittain.
Eiköhän niitä värilaseja ole esiintynyt ihan molemmin puolin? Todella hienoa kuitenkin että kävit ilmaisemassa oman mielipiteesi asiaan, kommenttiasi todella tarvittiin, hyvä Kental!
Jos pidät selvän asiavirheen korjaamista tarpeettomana - värilaseja tai ei - niin siitä vain. Itse en pidä.
EDIT:
Ja sellaista ennakoitua maalivahtijuhlaa ei tosiaan nähty, mutta voi toki olla, että odotukset olivat kaikilla vähän turhan korkealla. Kuitenkin Game 4 oli mielestäni juuri tätä juhlaa ja tuon ottelun tulen muistamaan vielä pitkään.
Mutta yhtä hyvin molemmat veskarit oikeastaan pelasivat. Rask oli suunnilleen tuon Game 4:n tupla-jatkoajan verran parempi.
Tämän voin allekirjoittaa sanasta sanaan.
