On aika pysähtyä hetkeksi.
Näin kolme vuotta sitten tärkeysjärjestyksessä:
- nykyiseen ammattiin erikoistuminen/pätevöityminen, sisältäen väikkärin ja jatko-opintojen yhdessä muodostaman tohtorintutkinnon, vielä vähintään kolme vuotta harjoittelua ja pikkasen muuta extraa
Edennyt hyvin. Harjoittelut ajallisesti kasassa, ja viimeinen, kesän yli kestävä pätkä alkaa kohta. Jatko-opinnot kurssien osalta kasassa (tai no sormet ristissä nyt vielä, ennen kuin viimeiset tenttitulokset tulevat). Lisäksi muutama muu erillinen kuulustelu on vielä edessä. Lopputyöstä runsaasti ideoita, vähän konkretiaa. Kuitenkin, kai se on lopulta myönnettävä itselleenkin, että taidan minä oikeasti joskus valmistua, vaikka 40-, 50- tai 60-tuntisten työviikkojen lomassa jatko-opintojen eteenpäin kihnuttaminen on usein aika toivottomalta tuntunutkin. Jos vaikka vuoden päästä tähän aikaan olisi homma paketissa (ainakin jatkotutkinnon ja ammattipätevyyden osalta, katsotaan väikkäriä sitten erikseen).
- yleiskunnon ja fyysisen olemuksen parantaminen tasolta "normaali suomalainen mies" tasolle "ei kaljamahaa ja jaksaa juostakin joskus"
Kai tämän voisi kuitata. Lenkkeily on maistunut, keskivartalo on nykyään lähempänä sixpäkkiä kuin kaljamahaa. Jee. En nyt sitten tiedä ansaitsiko tämä loppujen lopuksi paikan toiseksi tärkeimpänä tavoitteena. Toisaalta
mens sana in corpore sano.
- parisuhdetilanteen parantaminen tasolta "ei ole, tai ei ainakaan enää ensi kuussa" tasolle "pysyvä" löytämällä sopiva elämänkumppani
Satunnaisia tuikahduksia, ei edistystä. Voi perse.
- asumistilanteen parantaminen tasolta "vuokralla opiskelijakämpässä" tasolle "omistusasunto Helsingissä ja järjettömän suuri asuntolaina"
Tilanne parantunut tasolle "vuokralla kummisedän kämpässä". Neliöt tuplaantuneet, melkein kaikki pyörät mahtuu sisälle. Ei kiirettä mihinkään.
- ainakin muutaman viikon pyöräilymatka manner-Euroopassa
Ei ole toteutunut, yksi pidempi matka Suomessa osuu jaksolle. Vuoden päästä saattaisi olla piiitkä kesäloma, lähtis poljeskeleen vaikka jenkkeihin...
- ainakin yhden, mieluummin kahden uuden mantereen "valloittaminen" (nyk. löytyy Eurooppa, Afrikka & Aasia)
Ei ole toteutunut. Suunnitelmissa, kts. edellinen kohta. Sentään uusia Euroopan maita on korkattu, mm. Kärppien pelit Wienissä ja Bratislavassa. Ja kai Legoland lasketaan kanssa!
Summa summarum: eteenpäin on menty. Materialistiset tavoitteet (asunto) ja matkailuhommat ei tunnu enää niin tärkeiltä, hoituuhan nuo joka tapauksessa aikanaan.
Opinnot ja ura tuntuu entistä tärkeämmiltä. Pitäisi ehkä jo katsoa eteenpäin, mutten osaa vielä suunnitella seuraavaa askelta, ennen loppurykäisy on suoritettu.
Mutta se nainen, perhana. Mistä sellaisen? Ikätoverit elelevät vakisuhteissaan, monet naimisissa ja tytöt senkun pukkaa muksuja tulemaan (tai no sanovat että pojat pukkasi ensin, mutta kuitenkin). Pitäisikö tälle asialle niinkuin itsekin tehdä jotain? Nyt olen keskittynyt itseeni, eikä se kai yllättävää ole ettei ihmeitä tapahdu, jos viikot käy töissä ja viikonlopun jakaa tenttikirjan ja lenkkipolun välillä. Ja okei okei, seuraa vuodessa ~70 lätkäpeliä joista kolmasosaan paikan päälle reissaten.
Jäikö jotain käteen? En tiedä, pidetään kaikki tavoitteet voimassa. Lisätään listalle nämä:
- puolimaratonin juokseminen "riittävän nopeasti", maratonin juokseminen ylipäänsä
- huuliharpun soittamisen opettelu tasolta "tilulilu-home-on-the-range" tasolle "Nuuska-Muikkunen"
Ja eikun eteenpäin.