Perinteitä ja sosiaalikiekkoa vai menestyksen tavoittelua?
Tavoitellako menestystä vai pelatako sosiaalikiekkoa vaalien perinteitä ja seurahenkeä? Siinä kysymys, jota seurapomot ja kannattajatkin joutuvat yhä useammin joutuvat miettimään. Nyt kysymys oli ensin R. Jalon pöydällä ja hänen tehtyä päätöksensä kannatajat saavat "kaluta luun" ja miettiä samaa asiaa.
Kysymys jakaa ilveksenkannattajat kahtia. Toisten mielestä vanha vahtikaksikko olisi kelvannut jatkossakin. Viime vuonna heidän turvin tuli pronssia eikä tänä vuonnakaan voida sanoa kaadutun maalivahtipeliin. Ilveksessä ei koskaan aiemmin ole ollut ulkomalaaista kassaria, vaan seura on arvostanut lähinnä omia junioreita, mikä seikka on ollut myös kannattajien ylpeilyn aihe. Tätäkin taustaa vastaan joidenkin kannattajien on vaikea laittaa "omat" miehet luukkuvahdeiksi. Tällaisen päätöksen koetaan ikään kuin vahingoittavan Ilvestä, ainakin omaa mielikuvaa Ilveksestä. Se on kuin ilvesläisyyden pettämistä: "Jos omat miehet eivät riitä huippumenestykseen, niin tyydyttäköön siihen, mitä saadaan."
Toinen puolisko, viesteistä päätelleen jo isompi osa, on enemmän menestyksen tavoittelun kannalla. Heidän mielikuvansa vanhan vahtikaksikon peleistä ei ole kovin positiivinen. Sillä ei niinkään ole väliä, vastaako mielikuva totuutta, vai onko se "mielipidejohtajien" nettipalstoilla luoma mielikuva. Pietilä on hyvistäkin peleistä huolimatta saanut paljon shittiä niskaansa ja häneen on alkanut yhä useamman viesteissä liittymään sanat "ei ole voittava maalivahti". Lumipallo on ollut liikkeellä netissä, vaikka ei välttämättä kaukalossa. Nyt koetaan helpotusta, kun pulmaan, todelliseen tai olemattomaan, on tarjolla mahdollinen ratkaisu. Nyt ei tarvitse odottaa ja katsoa, kuka oli oikeassa tulevaisuudesta, vaan "ongelma" hoituu näin nopeammin. Tärkeää on liike, ei sittenkään välttämättä päämäärä. Nyt on aikaa ja voimavaroja pohtia taas seuraavaa vastaantulevaa ongelmaa, joka epäilemättä on jo kulman takana odottamassa.
Pietilälle ja Pitkämäelle uuden maalivahdin palkkaamisesta saattaa tulla negatiivisia vibroja. Varmaan tuleekin. Mutta. Seurajohto joutuu miettimään monenlaisia asioita pitääkseen yrityksensä pystyssä ja kilpailukykyisenä. Menestyksen tavoittelu sosiaalikiekon ohi on ymmärrettävää nykyaikana, kun jääkiekkokin on yhä enemmän liiketoimintaa. Ainakin minun mielestäni. Racinen palkkaaminenekin lienee Ilveksen johdon taholta tarkkaan harkittu juttu. Toivottavasti se on sitä. Eri asia sitten on, osoittautuuko se hyväksi ratkaisuksi. Ja mistäänhän ei saada koskaan tietää, mikä lopputulos olisi ollut ilman Racinea.
Mitäpä sitä tavallinen lipunostaja tällaista liikaa miettimään. Sopimus on tehty, ja nyt maalilla seisoo Racine. Se on sillä hyvä. Kaikki tuki hänelle. Pietilä ja Pitkämäkikin kelpaavat kyllä edelleen tolppien väliin. Paikallisradion uutiset ainakin pistivät Jalon suuhun sellaiset sanat, että molemmat jatkavat nykyisissä hommissaan. Mielenkiintoista, ei siinä mitään.