Mielenkiintoinen haastattelusarja luvassa – jatkoa odottaen
Idea haastattelusarjalle on hyvä. Mehukkaampi näkökulma ehkä saataisiin haastattelemalla pois siirtyneitä ulkomaisia pelaajia. Näin heillä ei olisi erityistä tarvetta olla kohteliaita. Toivottavasti Jatkoajan innokas toimitus tarttuu myös tähän näkökulmaan.
Useat Harkinsin kommentit ovat varsin kohteliaita ja osittain naiivihkoja periamerikkalaiseen tyyliin. Mielipide on kuitenkin harvinaisen selkeä ja Liigaa mairitteleva.
Artikkelin kirjoittajan oma asenteellisuus on lievästi sanoen huvittavaa, vai pitäisikö sanoa onnistunut, kun kirjoitusote kerran on satiiria hakeva. Jutussa paistaa läpi sama ihmeellinen myytti liigan totaalisesta heikkoudesta ja alennustilasta, johon Jatkoajassa tuntuu törmäävän kovin usein, paljon useammin kuin missään muualla jääkiekon piirissä. Nimeän ilmiön Jatkoajan myytiksi, koska niin kuin myytit aina, se on vain satua. Jatkoajan ongelma se on erityisesti siksi, että näen myytin muodostuneen ja vahvistuvan täällä kierteenä. Tietyllä tavalla kyllin kauan hoetut asiat alkavat saada täällä varsin monen kirjoittajan uskomaan niihin. Myytti ruokkii itse itseään niin kuin muoti-ilmiöt aina. Muutama taitava agitaattori sytyttää ja hännystelijät toistavat.
Näkisin syyt sen muodostumisen varsin inhimillisenä, tuhoaminen on aina rakentamista paljon helpompaa. Tämä näkyy helposti esimerkiksi otteluketjuissa, joissa tyypillisesti hävinneen joukkueen kannattajat oksentavat pahaa oloaan ilmoille. Se on varmasti terapeuttista. Erityisesti kotijoukkueen hävitessä valtaosa kommenteista on ymmärrettävästi varsin negatiivisia. Näin varmasti erityisesti huomenna, jos, ja arvioni mukaan todennäköisesti kun, näemme Lukon voiton Helsingissä.
Eniten kuitenkin myyttisessä huonouden metsästyksessä hämmästyttää valitettavan ehtymätön luonnonvara perisuomalainen pessimistisyys ja alakulo. Synkkä syksy on jo saapunut tänne, jos se nyt on pariin vuoteen täältä minnekään mennyt. Jatkoajassa eletään jatkuvaa henkistä loppusyksyä?
Pessimismiin on erittäin helppo turtua ja siksi olisi hyvä, jos jokainen soisi itselleen mahdollisuuden innostua ja nauttia. Nykykiekosta löytyy runsaasti innostumisen aiheita, jos vain uskaltaa. Innostuminen tuntuu olevan monelle ”jatkoajan ammattikirjoittajalle” varsin vaikeaa. Asiantuntemuksen ei täydy johtaa kylmään kyynisyyteen.
Liiga on hyvätasoinen ja kestää hyvin nykyisen pelaajavaihtuvuuden. Pelaajavaihtuvuus vain kiihdyttää evoluutiota. Taitotaso läpitreenatuissa ammattijoukkueissa on erinomainen ja värikkäitä pelaajia riittää yllin kyllin. Harkins puhuu asiaa.
Tarpeettomat tappelut toki loistavat poissaolollaan, mikä on vain hyvä asia. Jääkiekkotappelut ovatkin surkuhupaisaa pelleilyä, joilla ei ole mitään funktiota, kaikkein vähiten täällä taruna kiertävä pelotusvaikutus. Ei kaukalossa ehdi pelkäämään. Amerikassa tappelut ovat osa paikallista viihdekulttuuria. Ne ovat yleensä täysin verrattavissa paikalliseen showpainiin. Sellaisena näen esimerkiksi taitotasoltaan keskinkertaisen Heleniuksen, showpainijana.
Suurimmat parannuksen kohteet, toki niitäkin löytyy, ovat lähinnä rajujen taklaustilanteiden tuominnassa. Ne ovat aina vaikeita. Jääkiekko on kontaktilaji ja sellaisena sen tulee pysyä. Onneksi niissäkin tuomaristo tekee yleensä ottaen hyvää työtä, luonnollisesti erehtyen silloin tällöin. Hyvä punaviivasääntö ja moni muu asia antaa mainiot lähtökohdat taitokiekolle. Jatkoajassa lähes painajaisen asemassa olevasta punaviivasäännöstä neuvon lukemaan Bluesin Satorin kaudenalushaastattelun. Olen lähes sanasta sanaa samaa mieltä.
Itse olen lähinnä huolestunut maalimäärien putoamisesta. Sen selittävänä tekijänä näen ehdottomasti hyvin kypsän ja ammattimaisen tarkasti organisoituneen puolustuspelin sekä yleisen pelaajien taitotasonnousun. Massasta on jatkuvasti vaikeampi erottua. Esimerkiksi Tuomo Ruutu olisi helposti tehnyt tuplasti enemmän pisteitä, jos olisi pelannut Liigaa 80-luvulla. Useat nykyiset A-juniorit ovat parempia kuin 80-luvun liigajyrät. Erityisesti nuorten tason nousu on lähes maagista. 10-15 vuodessa on tapahtunut valtava harppaus.
SM-liiga on helposti yksi maailman kovimpia kiekkosarjoja ja erittäin hyvä taustatyö tulee sen sellaisena pitämään. Huomenna odotan taas näkeväni hyvää kiekkoa ja aion elää täysillä ottelussa mukana, niin kuin aina.
Suosittelen innostumista, rakastumista, jääkiekkoon uudestaan. Liiga on sen arvoinen.
W