Kozunin kohdalla itseäni ahdisti miehen tavallaan epätyypillinen pohjoisamerikkalainen pelitapa. Laukaus miehellä ei ole mikään huono ja mikään ruotsalainen jääpalloilija ei ole kyseessä, mutta silti tiettyinä hetkinä näkyi tiettyä arkuutta liikaa. Liian monena iltana mies haki vielä vähintäänkin katseellaan vaihdossa istuvaa Reginiä kun olisi ollut paikka laukoa. Vaikka maalimäärä olikin vähintään siedettävällä tasolla, olisi 20 nyyttiä mennyt heittämällä rikki jos mies olisi hanakammin käyttänyt laukaustaan paikan tullen. Samoin vaikka liiallinen siirtely osittain kaunisti syöttöpörssiä, väitän perstuntumalla toukokuussa mitattuun mentaalitilastointiin vedoten siirtelyn aiheuttaneen enemmän maalipaikkojen menetyksiä kuin syntymisiä.
Nyt kun kauden päättymisestä on aikaa ja asioita on ehtinyt rauhassa pureskella, niin en tosin olisi yllättynyt vaikka tuossa olisi takana valmennusjohdonkin ajatusta takana. Maalien ja syöttöjen suhdetta katsoessa tuo syöttöjen määrä on koko uran otantaan suhteuttaen harvinaisen suuri. Lisäksi vuodenvaihteen jälkeen tuntui maalihanat tyrehtyneen ja syöttövoittoisten pelien määrä vastaavassa suhteessa kasvaneen. Ja jos tuo siirtely näkyi katsomoon asti ilman videokoutsin työstämää matskuakin, niin varmasti valmennusjohto on ollut tästä tietoinen. Pieni kutina mulla onkin, että kauden 2016-17 päätteeksi syöttöjä ei tule olemaan yli 2 kertaa maaleja enemmän, pelasi mies missä tahansa.