Kyllä minun mielestäni tuossa Bradin pelaamisessa näkyy nyt myös jonkinlaista henkistä kasvamista. Ehkä sitäkin, että hän näyttäisi näissä junioripeleissä pärjäävänsä jo fysiikkansa puolestakin paremmin kaksinkamppailutilanteissa. Kun se hänen pelin ongelmansa näissä kaikissa junnupeleissäkin on aina ollut se pelin pakottaminen ja yksin kuskaaminen, mutta toisaalta myös se heiveröisyys, joka nuorelle pelaajalle tietysti on ihan luonnollista.
Nyt ainakin näissä kahdessa pelissä se kiekko lähtee paljon herkemmin siitä lavasta oman joukkueen pelaajalle, ja joka ikisen kiekollisen suorituksen ei tarvitse olla joku highlight yritys. Yksinkertainen syöttö omille saa usein sen pelin virtauksen pysymään oman joukkueen hallinnassa ja se on paljon parempi kuin se, että yrittää yksin jotain aivokuollutta rynnistystä päin alla makaavaa vastustajan puolustusta.
Silloin kun paikka on, niin ilman muuta kannattaa Lambertin koittaa hyödyntää tuota erinomaista luisteluaan ja nopeuttaan jallittamalla vastustajan puolustuksia. Mutta ne paikat pitää vaan ymmärtää valita oikein ja sitä ei saisi tehdä oman joukkueen pelin kustannuksella. Vielä siinä eilisessäkin pelissä oli se yksi tilanne, jossa Lambert yritti jotain ihan epätoivoista McDavid maalia neljää puolustajaa vastaan, joka päätyi kiekonmenetykseen ja siihen Heleniuksen jäähyyn, josta Itävalta sitten tekikin maalin.
Eikä nyt pidä ymmärtää väärin. Lambertin pitääkin tuota huikeaa vahvuuttaan käyttää. Hänen pitää vaan ymmärtää se, että minkälaisia valintoja tuolla pelin sisällä kuuluu tehdä. On ollut hienoa nähdä ainakin näissä kahdessa pelissä, että hän tunnistaa nyt jo paljon paremmin sen, että minkälaisia valintoja missäkin tilanteessa tulee tehdä. Hän ei ole enää niin itsekäs pelaaja, joka suoraan heijastuu siihen, että kun hän syöttää kiekkoa enemmän ja pyrkii tekemään ketjukavereilleen maalipaikkoja, niin hän on myös joukkueelleen paljon hyödyllisempi pelaaja. Tuolla liikkeellä ei tarvitse olla huolissaan siitä, etteikö niitä maalipaikkoja myös itselle siunaantuisi.