Tuli tästä Marchandin Montyn potkujen jälkeisestä haastattelusta ihan hyvä fiilis. Nyt kun hän on se 2011 Cup-rosterin viimeinen mohikaani, niin tuon voittavan kulttuurin uudelleen istutus on ennen kaikkea kipparin vastuulla. Toki Brad laukoo myös ne mediakoulutuksen fraasit mitä tällaisessa kohtaa kuuluu sanoa, mutta on tuolla muutakin kuin jargonia. Marchand selvästi ymmärtää, millaisiin asioihin tuo pitkäaikainen voittava joukkue perustui, ja mitä ja miten paljon työtä tuollainen vaatii.
Nyt kun kriittinen massa vanhoja pelaajia puuttuu, eikä joukkuekaan ole enää itse itseään valmentava (kuten Montgomery sitä tuolla ennätyskaudella kutsui), niin Brad on se ainoa toivo, ettei kulttuuria tarvitse tämän sekoilun jälkeen lähteä rakentamaan nollista. Ja kun ottaa kaverin luonteen huomioon, niin veikkaan, ettei kiveäkään jää kääntämättä - hän ei halua olla se jätkä, jonka mukana tuo Bruins-ideologia kuopataan.
Nyt se sitten viimeistään mitataan mitä se johtajuus siellä pelaajien keskuudessa on. Mitään pelillisiä hokkuspokkustemppuja ei tule olemaan, se on selvää. Ensi yönä tulee vastaan liukkaasti luisteleva mutta huonosti puolustava Utah ja sitten Detroit vieraissa ja muutenkin ohjelma näyttää siltä että varsinaisia huippujengejä ei ole tulossa vastaan ennen kuin vasta 10.12 jolloin käydään kylässä Winnipegissä. En kyllä ainakaan aikonut tulevaa peliä katsoa mutta nyt olisi se paikka niitä pisteitä kerätä ihan perussuorituksella ja sillä tavalla mistä Bruins on ollut tunnettu eli tiiviillä viisikkopelillä. Pelaajat vastakoon haasteeseen.