Ympäri käydään ja yhteen tullaan. Bruinsin ja Canadiensin kevätkinkerit polkaistaan käyntiin nyt toisena keväänä peräkkäin. Asetelmat muistuttavat kovasti viime kertaa, sillä erotuksella, että osat ovat vaihtuneet; Itäisen konferenssin voittanut Bruins on tällä kertaa selkeä ennakkosuosikki Canadiensin koittaessa iskeä kapuloita rattaisiin.
Miten tähän on tultu?
Bruins
Kerrassaan upeasti kauden ensimmäisen puolikkaan pelannut Bruins menetti tatsinsa helmikuun aikana voittaen helmikuun 7. ja maaliskuun 10. päivien välisistä viidestätoista ottelusta vain neljä. Julienin miehistön peli oli pahasti sekaisin ja joukkueen ykköstykit Marc Savardin ja David Krejcin johdolla kadottivat yhtäkkiä tehonsa miltei tyystin. Joukkue on mennyt kovasti eteenpäin tuosta ajanjaksosta, mutta marras-joulukuun aikana taidettiin kuitenkin nähdä kauden toistaiseksi parasta Bruinsia.
Bostonin odottamattoman hyvään menestykseen runkosarjassa löytyy monia tekijöitä, kuten onnistunut maalivahtipeli ja Julienin joukkueille tyypillinen erittäin kurinalainen koko joukkueen puolustuspelaaminen. Kun Bruins pääsee johtoasemaan, on takaa todella vaikea tulla ohi kun mustakeltapaidat ryhmittyvät keskialueelle tiiviiksi nipuksi. Kaikkein tärkein asia Bostonin hyvässä kaudessa lienee kuitenkin ollut se, että hyvään puolustuspeliin on nyt pystytty yhdistämään myöskin tehokas hyökkääminen. Joukkue päästi runkosarjassa vähiten maaleja, mutta samalla teki niitä toiseksi eniten.
Pakiston ykkösnimenä häärii tänäkin vuonna kolossaalinen Zdeno Chara, joka on nykyään mukana Norris-keskusteluissa vuodesta toiseen. Slovakialainen on koko liigan vaikeimmin ohitettavia puolustajia, ja hyvän puolustamisensa ohella hän iski tällä kaudella 19 maalia ja 50 pistettä. Vastaavaan pistemäärään ylsi myös Dennis Wideman, jonka parasta osaamista on nimenomaan kiekollinen pelaaminen. Omassa päässä Wideman ei siitä parhaasta päästä ole. Bruins-pakiston kiekollista osaamista täydentää rookiena komeat 26 pistettä 52:ssa ottelussa tehnyt Matt Hunwick. Puolustuksen loppu nelikko Andrew Ference, Shane Hnidy, Aaron Ward ja Mark Stuart edustavat sitten enemmänkin peruspakkiosastoa.
Takuuvarma Marc Savard pelasi totutusti yli piste/peli -tahdilla, mutta tällä kertaa hänen takaansa löytyi joukko onnistujia, nuoria sellaisia. David Krejcin läpimurto oli erittäin tärkeä siinä mielessä, että vuoden poissaolon jäljiltä vaisuhkon kauden pelanneesta Patrice Bergeronista ei tällä kaudella kakkossentterin rooliin ollut. Krejci hyytyi loppua kohden, mutta jo viime kaudella hän oli pudotuspeleissä erittäin hyvä (Bruinsin 2. paras pistemies), joten eiköhän tälläkin kertaa ole lupa odottaa mieheltä hyvää panosta post-seasonilla.
Viime keväänä vilttikomennuksen kautta Bostonin vaarallisimmaksi hyökkääjäksi kohonnut Phil Kessel oli tänä vuonna runkosarjassa huomattavasti aiempaa tasaisempi, ja on nopeana kaverina varmasti vaikea pideltävä Habs-pakistolle. Raivostuttava Milan Lucic ja viime keväänä paperilennokkien aerodynamiikkaan Habsin playoff-runin aikana keskittynyt Michael Ryder ovat kuitenkin itseäni eniten kiinnostavat pelurit Bruinsin hyökkääjistössä. Toinen ex-Habitantti, siirtorajalla Bostoniin Tampasta saapunut Mark Recchi täydentää Bostonin pelottavan kovan hyökkäysarsenaalin.
Canadiens
Canadiensin satavuotisjuhlakausi ei ole sujunut lainkaan odotuksien mukaan. Itseasiassa se on sujunut täysin Habs-fanien toiveiden vastaisesti. Vuoteen on mahtunut niin paljon kaikennäköistä ongelmaa ja häslinkiä, että kaudesta kertovaan dokumenttiin riittää materiaalia useamman dvd-kiekon verran. Niitä ei kuitenkaan liene syytä tässä ketjussa puida, joten mennäänpä asiaan.
Montrealia povattiin monissa kaudenalusjulkaisuissa Itäisen konferenssin kärkeen, mutta tuloksellisesti vahvan alun jälkeen homma alkoi mennä päin mäntyä. Pelillisesti vaikeuksia oli pitkin kauden alkupuoliskoa, mutta totaaliseen lamaan Habs ajautui tammi-helmikuun vaihteessa, jolloin pelaamisesta katosi kaikki järki. Puolustamisessa keskityttiin seisoskeluun ja vastustajan temppujen ihailemiseen, hyökkäyspelaamiseen ei löytynyt eväitä oikein keneltäkään, ja itseluottamus oli täysin nollissa. Yksikin maali vastustajalle sai Habsin luovuttamaan täysin, ja taululla nähtiin häpeällisen isoja tappiolukemia varsinkin Kanadan-kiertueella, kun joukkue hävisi peräkkäin Torontolle (2-5), Calgarylle (2-6) ja Edmontonille (2-7).
Lopulta Bob Gaineyn kärsivällisyys loppui, ja päävalmentaja Guy Carbonneau sai lähdöt Canadiensin penkin takaa. Korvaajaksi siirtyi Gainey itse, ja alkuvaikeuksien jälkeen kaikki alkoikin jo näyttää hyvältä kun Habs pääsi pisteille kuudessa peräkkäisessä ottelussa voittaen niistä viisi. Lysti loppui kuitenkin toissa lauantaina, kun Habs menetti parhaan pelaajansa Andrei Markovin tämän loukkaannuttua Torontoa vastaan. Myös Mathieu Schneider loukkaantui ottelussa, mutta hän pystyi tekemään paluun aiemmin viime viikolla. Habs päätti runkosarjan neljän ottelun tappioputkessa, ja näillä näkymin Markovia ei tulla näkemään 1. kierroksella tositoimissa. Jotain Markovin merkityksestä joukkueelle kertoo Habsin lock-outin jälkeinen saldo otteluissa ilman All Stars-puolustajaansa: 6-16-1.
Markov johti pitkään Habsin pistepörssiä, ja olisi mitä todennäköisimmin sen voittanut, ellei olisi ollut sivussa näitä neljää viimeistä ottelua. Venäläinen oli koko liigan syöttötilastossa lopulta 13. ja samalla puolustajien ykkönen tuossa kategoriassa. Tehopisteet 12+52=64 toivat hänelle puolustajien pistepörssissä toisen sijan Mike Greenin jälkeen. Ykköspakkiparin toinen puolisko Mike Komisarek kuuluu kauden isoimpiin pettymyksiin Habs-leirissä. Todella epävarmaa kiekollista peliä, huonoa puolustamista, merkkausvirheitä etc. etc. Ennen niin luotettava perusjyrä ei missään nimessä ollut maineensa veroinen, joskin hän paransi hieman loppua kohden. Helmikuussa hankittu Mathieu Schneider pelasti käytännössä yksin Habsin ylivoimapelaamisen, joka oli sanalla sanoen umpisurkeaa ennen veteraanin siirtymistä Atlantasta. Ekat 60 peliä n. 16% teholla toiminut yv pomppasi kaksitoista prosenttiyksikköä ylöspäin Schneiderin pelaamissa otteluissa. Roman Hamrlikille koitetaan istuttaa kiekollisempaa roolia Markovin poissaollessa, mutta kokenut tsekkipakki ei ole enää läheskään nuoruusvuosiensa veroinen kiekonliikuttelija. Perusvarma Josh Gorges pelaa illasta toiseen suurella sydämellä, ja kestää vastustajien taklauksia pieneksi mieheksi hämmästyttävän hyvin. Kahdesta viimeisestä puolustajan paikasta kamppailevat nuori ja kovan lämärin omaava Yanick Weber, kokenut ja hazardialtis Patrice Brisebois, kokematon ja hazardialtis Ryan O'Byrne sekä pieni mutta pippurinen Francis Bouillon, joka on ollut jo pitkään loukkaantuneena, mutta voi olla pelikunnossa tässä sarjassa. Myös hyökkääjän ja pakin roolien välillä seilaava Matheiu Dandenault on vaihtoehtona kolmospariin.
Montrealin ykköspistemieheksi nousi lopulta mollivoittoisen kautensa upeassa vireessä päättänyt Alex Kovalev, joka yhdessä Saku Koivu ja Alex Tanguayn kanssa muodostaa Habsin huipputehokkaasti toimineen ykkösketjun. Habsin menestysmahdollisuudet tulevat olemaan pitkälti kiinni näiden herrojen tehoilusta, sillä kunnon kakkosketjua ei tällä hetkellä löydy. Tomas Plekanecin ympärille sellaista on koitettu rakentaa, mutta tsekkiläinen vaeltaa varjojen mailla yhdessä Andrei Kostitsynin kanssa. Kummallakin edellisestä osumasta on vierähtänyt aikaa jo kuukauden päivät. Ketjun kolmas lenkki tullee olemaan torstain kohtaamisessa kaksi osumaa Bruins-verkkoon laukonut Matt D'Agostini.
Toiseksi parhaiten Gaineyn miehistöstä on loppukaudesta onnistunut kolmikko Latendresse-Lapierre-Kostopoulos, joka tekee armottoman paljon töitä ja aika ajoin saa värkättyä aikaan pari osumaakin. Pleijareissa tältä ketjulta tarvitaan entistä parempaa panosta hyökkäyspäässä, jos Plekanec ja kumppanit jatkavat taaperrustaan. Habsin nelosta sentteröi vielä viime keväänä Bruinsin väreissä raatanut Glen Metropolit, ja laidoilleen hän saanee wannabe-maalintekijästä bottom6-puurtajaksi tipahtaneen Chris Higginsin, sekä Mathieu Dandenault'n. Tuo kolmikko on hoitanut shutdown-roolia komeasti tässä kevään mittaan, mutta jos Dandya kaivataan pakistossa, niin hänen tilalleen asetetaan Georges Laraque tai Gregory Stewart. Monet tahot Montrealin mediassa vaativat BGL:n peluutusta viime torstain ottelussa, mutta hyvinhän joukkue tuossa ryminässä pärjäsi ilman poliisiaankin. Saa nähdä, kokeeko Gainey tarpeelliseksi heittää Laraquen kehiin heti sarjan alusta, vai vasta myöhemmässä vaiheessa. Veikkaan kuitenkin, että täysin vaille vastuuta BGL ei jää.
Maalivahdit
Maalivahtipelillä tulee tietysti olemaan suuri rooli tässäkin playoff-sarjassa. Montrealilla maalia vartioi todellisen vuoristoratakauden pelannut Carey Price. Price aloitti kauden hyvin, mutta joulukuisen loukkaantumisensa jälkeen mies ajautui pahemman luokan sophomore slumppiin. Aivan runkosarjan loppupuolella on nähty parempaa peliä nuorelta maalivahdilta, mutta silti hänen vireensä on arvoitus. Varalla on Pricea hyvin pitkin kautta tuurannut Jaroslav Halak.
Bostonilla on heittää tolppien väliin NHL:n tilastoykkönen niin päästetyissä maaleissa kuin torjuntaprosentissakin: Timmy Thomas. Omintakeisella tyylillään kiekkoja pysäyttelevä ja poikkeuksellisen vahvalla tunteella pelissä mukana elävä maalivahti ei ollut viime kevään sarjassa parhaimmillaan. Vanhalla iällä taalaliigaan noussut Thomas ei ole vielä voittanut yhtään playoff-sarjaa tässä sarjassa, tosin eipä niitä mahdollisuuksiakaan ole ollut kuin yksi kappale. Kauden loppupuoliskolla imurivaihteen päälle heittänyt Manny Fernandez aukonee luukkua sarjan alusta loppuun saakka.
Miten tähän on tultu?
Bruins
Kerrassaan upeasti kauden ensimmäisen puolikkaan pelannut Bruins menetti tatsinsa helmikuun aikana voittaen helmikuun 7. ja maaliskuun 10. päivien välisistä viidestätoista ottelusta vain neljä. Julienin miehistön peli oli pahasti sekaisin ja joukkueen ykköstykit Marc Savardin ja David Krejcin johdolla kadottivat yhtäkkiä tehonsa miltei tyystin. Joukkue on mennyt kovasti eteenpäin tuosta ajanjaksosta, mutta marras-joulukuun aikana taidettiin kuitenkin nähdä kauden toistaiseksi parasta Bruinsia.
Bostonin odottamattoman hyvään menestykseen runkosarjassa löytyy monia tekijöitä, kuten onnistunut maalivahtipeli ja Julienin joukkueille tyypillinen erittäin kurinalainen koko joukkueen puolustuspelaaminen. Kun Bruins pääsee johtoasemaan, on takaa todella vaikea tulla ohi kun mustakeltapaidat ryhmittyvät keskialueelle tiiviiksi nipuksi. Kaikkein tärkein asia Bostonin hyvässä kaudessa lienee kuitenkin ollut se, että hyvään puolustuspeliin on nyt pystytty yhdistämään myöskin tehokas hyökkääminen. Joukkue päästi runkosarjassa vähiten maaleja, mutta samalla teki niitä toiseksi eniten.
Pakiston ykkösnimenä häärii tänäkin vuonna kolossaalinen Zdeno Chara, joka on nykyään mukana Norris-keskusteluissa vuodesta toiseen. Slovakialainen on koko liigan vaikeimmin ohitettavia puolustajia, ja hyvän puolustamisensa ohella hän iski tällä kaudella 19 maalia ja 50 pistettä. Vastaavaan pistemäärään ylsi myös Dennis Wideman, jonka parasta osaamista on nimenomaan kiekollinen pelaaminen. Omassa päässä Wideman ei siitä parhaasta päästä ole. Bruins-pakiston kiekollista osaamista täydentää rookiena komeat 26 pistettä 52:ssa ottelussa tehnyt Matt Hunwick. Puolustuksen loppu nelikko Andrew Ference, Shane Hnidy, Aaron Ward ja Mark Stuart edustavat sitten enemmänkin peruspakkiosastoa.
Takuuvarma Marc Savard pelasi totutusti yli piste/peli -tahdilla, mutta tällä kertaa hänen takaansa löytyi joukko onnistujia, nuoria sellaisia. David Krejcin läpimurto oli erittäin tärkeä siinä mielessä, että vuoden poissaolon jäljiltä vaisuhkon kauden pelanneesta Patrice Bergeronista ei tällä kaudella kakkossentterin rooliin ollut. Krejci hyytyi loppua kohden, mutta jo viime kaudella hän oli pudotuspeleissä erittäin hyvä (Bruinsin 2. paras pistemies), joten eiköhän tälläkin kertaa ole lupa odottaa mieheltä hyvää panosta post-seasonilla.
Viime keväänä vilttikomennuksen kautta Bostonin vaarallisimmaksi hyökkääjäksi kohonnut Phil Kessel oli tänä vuonna runkosarjassa huomattavasti aiempaa tasaisempi, ja on nopeana kaverina varmasti vaikea pideltävä Habs-pakistolle. Raivostuttava Milan Lucic ja viime keväänä paperilennokkien aerodynamiikkaan Habsin playoff-runin aikana keskittynyt Michael Ryder ovat kuitenkin itseäni eniten kiinnostavat pelurit Bruinsin hyökkääjistössä. Toinen ex-Habitantti, siirtorajalla Bostoniin Tampasta saapunut Mark Recchi täydentää Bostonin pelottavan kovan hyökkäysarsenaalin.
Canadiens
Canadiensin satavuotisjuhlakausi ei ole sujunut lainkaan odotuksien mukaan. Itseasiassa se on sujunut täysin Habs-fanien toiveiden vastaisesti. Vuoteen on mahtunut niin paljon kaikennäköistä ongelmaa ja häslinkiä, että kaudesta kertovaan dokumenttiin riittää materiaalia useamman dvd-kiekon verran. Niitä ei kuitenkaan liene syytä tässä ketjussa puida, joten mennäänpä asiaan.
Montrealia povattiin monissa kaudenalusjulkaisuissa Itäisen konferenssin kärkeen, mutta tuloksellisesti vahvan alun jälkeen homma alkoi mennä päin mäntyä. Pelillisesti vaikeuksia oli pitkin kauden alkupuoliskoa, mutta totaaliseen lamaan Habs ajautui tammi-helmikuun vaihteessa, jolloin pelaamisesta katosi kaikki järki. Puolustamisessa keskityttiin seisoskeluun ja vastustajan temppujen ihailemiseen, hyökkäyspelaamiseen ei löytynyt eväitä oikein keneltäkään, ja itseluottamus oli täysin nollissa. Yksikin maali vastustajalle sai Habsin luovuttamaan täysin, ja taululla nähtiin häpeällisen isoja tappiolukemia varsinkin Kanadan-kiertueella, kun joukkue hävisi peräkkäin Torontolle (2-5), Calgarylle (2-6) ja Edmontonille (2-7).
Lopulta Bob Gaineyn kärsivällisyys loppui, ja päävalmentaja Guy Carbonneau sai lähdöt Canadiensin penkin takaa. Korvaajaksi siirtyi Gainey itse, ja alkuvaikeuksien jälkeen kaikki alkoikin jo näyttää hyvältä kun Habs pääsi pisteille kuudessa peräkkäisessä ottelussa voittaen niistä viisi. Lysti loppui kuitenkin toissa lauantaina, kun Habs menetti parhaan pelaajansa Andrei Markovin tämän loukkaannuttua Torontoa vastaan. Myös Mathieu Schneider loukkaantui ottelussa, mutta hän pystyi tekemään paluun aiemmin viime viikolla. Habs päätti runkosarjan neljän ottelun tappioputkessa, ja näillä näkymin Markovia ei tulla näkemään 1. kierroksella tositoimissa. Jotain Markovin merkityksestä joukkueelle kertoo Habsin lock-outin jälkeinen saldo otteluissa ilman All Stars-puolustajaansa: 6-16-1.
Markov johti pitkään Habsin pistepörssiä, ja olisi mitä todennäköisimmin sen voittanut, ellei olisi ollut sivussa näitä neljää viimeistä ottelua. Venäläinen oli koko liigan syöttötilastossa lopulta 13. ja samalla puolustajien ykkönen tuossa kategoriassa. Tehopisteet 12+52=64 toivat hänelle puolustajien pistepörssissä toisen sijan Mike Greenin jälkeen. Ykköspakkiparin toinen puolisko Mike Komisarek kuuluu kauden isoimpiin pettymyksiin Habs-leirissä. Todella epävarmaa kiekollista peliä, huonoa puolustamista, merkkausvirheitä etc. etc. Ennen niin luotettava perusjyrä ei missään nimessä ollut maineensa veroinen, joskin hän paransi hieman loppua kohden. Helmikuussa hankittu Mathieu Schneider pelasti käytännössä yksin Habsin ylivoimapelaamisen, joka oli sanalla sanoen umpisurkeaa ennen veteraanin siirtymistä Atlantasta. Ekat 60 peliä n. 16% teholla toiminut yv pomppasi kaksitoista prosenttiyksikköä ylöspäin Schneiderin pelaamissa otteluissa. Roman Hamrlikille koitetaan istuttaa kiekollisempaa roolia Markovin poissaollessa, mutta kokenut tsekkipakki ei ole enää läheskään nuoruusvuosiensa veroinen kiekonliikuttelija. Perusvarma Josh Gorges pelaa illasta toiseen suurella sydämellä, ja kestää vastustajien taklauksia pieneksi mieheksi hämmästyttävän hyvin. Kahdesta viimeisestä puolustajan paikasta kamppailevat nuori ja kovan lämärin omaava Yanick Weber, kokenut ja hazardialtis Patrice Brisebois, kokematon ja hazardialtis Ryan O'Byrne sekä pieni mutta pippurinen Francis Bouillon, joka on ollut jo pitkään loukkaantuneena, mutta voi olla pelikunnossa tässä sarjassa. Myös hyökkääjän ja pakin roolien välillä seilaava Matheiu Dandenault on vaihtoehtona kolmospariin.
Montrealin ykköspistemieheksi nousi lopulta mollivoittoisen kautensa upeassa vireessä päättänyt Alex Kovalev, joka yhdessä Saku Koivu ja Alex Tanguayn kanssa muodostaa Habsin huipputehokkaasti toimineen ykkösketjun. Habsin menestysmahdollisuudet tulevat olemaan pitkälti kiinni näiden herrojen tehoilusta, sillä kunnon kakkosketjua ei tällä hetkellä löydy. Tomas Plekanecin ympärille sellaista on koitettu rakentaa, mutta tsekkiläinen vaeltaa varjojen mailla yhdessä Andrei Kostitsynin kanssa. Kummallakin edellisestä osumasta on vierähtänyt aikaa jo kuukauden päivät. Ketjun kolmas lenkki tullee olemaan torstain kohtaamisessa kaksi osumaa Bruins-verkkoon laukonut Matt D'Agostini.
Toiseksi parhaiten Gaineyn miehistöstä on loppukaudesta onnistunut kolmikko Latendresse-Lapierre-Kostopoulos, joka tekee armottoman paljon töitä ja aika ajoin saa värkättyä aikaan pari osumaakin. Pleijareissa tältä ketjulta tarvitaan entistä parempaa panosta hyökkäyspäässä, jos Plekanec ja kumppanit jatkavat taaperrustaan. Habsin nelosta sentteröi vielä viime keväänä Bruinsin väreissä raatanut Glen Metropolit, ja laidoilleen hän saanee wannabe-maalintekijästä bottom6-puurtajaksi tipahtaneen Chris Higginsin, sekä Mathieu Dandenault'n. Tuo kolmikko on hoitanut shutdown-roolia komeasti tässä kevään mittaan, mutta jos Dandya kaivataan pakistossa, niin hänen tilalleen asetetaan Georges Laraque tai Gregory Stewart. Monet tahot Montrealin mediassa vaativat BGL:n peluutusta viime torstain ottelussa, mutta hyvinhän joukkue tuossa ryminässä pärjäsi ilman poliisiaankin. Saa nähdä, kokeeko Gainey tarpeelliseksi heittää Laraquen kehiin heti sarjan alusta, vai vasta myöhemmässä vaiheessa. Veikkaan kuitenkin, että täysin vaille vastuuta BGL ei jää.
Maalivahdit
Maalivahtipelillä tulee tietysti olemaan suuri rooli tässäkin playoff-sarjassa. Montrealilla maalia vartioi todellisen vuoristoratakauden pelannut Carey Price. Price aloitti kauden hyvin, mutta joulukuisen loukkaantumisensa jälkeen mies ajautui pahemman luokan sophomore slumppiin. Aivan runkosarjan loppupuolella on nähty parempaa peliä nuorelta maalivahdilta, mutta silti hänen vireensä on arvoitus. Varalla on Pricea hyvin pitkin kautta tuurannut Jaroslav Halak.
Bostonilla on heittää tolppien väliin NHL:n tilastoykkönen niin päästetyissä maaleissa kuin torjuntaprosentissakin: Timmy Thomas. Omintakeisella tyylillään kiekkoja pysäyttelevä ja poikkeuksellisen vahvalla tunteella pelissä mukana elävä maalivahti ei ollut viime kevään sarjassa parhaimmillaan. Vanhalla iällä taalaliigaan noussut Thomas ei ole vielä voittanut yhtään playoff-sarjaa tässä sarjassa, tosin eipä niitä mahdollisuuksiakaan ole ollut kuin yksi kappale. Kauden loppupuoliskolla imurivaihteen päälle heittänyt Manny Fernandez aukonee luukkua sarjan alusta loppuun saakka.