Niinpä niin, tällainen pari sieltä nyt sitten arvottiin. Edellisen kerran joukkueet ovat kohdanneet playoffeissa vuonna 1957, joten hetki tässä nyt on jo vierähtänyt. Vuonna 1957 Boston yllätti runkosarjan ykkösen Detroitin lukemin 4-1 ja eteni finaaliin jossa kuitenkin tuli tukkaan sitten Montrealilta. Mitään kauheita hampaankolomeininkejä ei siis pitäisi olla ainakaan heti sarjan alussa kun nuo runkosarjakohtaamisetkin menivät kaikin puolin suhteellisen nätisti.
Ensimmäinen ottelu pelattiin heti alkukaudesta lokakuun 5. päivä. Ottelu oli Bruinsin toinen ja Wingsin kolmas tällä kaudella.
Bruins - Red Wings 4-1
1-0 Torey Krug (Milan Lucic, David Krejci)
1-1 Henrik Zetterberg (Justin Abdelkader, Pavel Datsyuk)
2-1 Brad Marchand (Johnny Boychuk)
3-1 Jordan Caron (Reilly Smith, Adam McQuaid)
4-1 Zdeno Chara (Torey Krug, Milan Lucic)
Ensimmäisessä ottelussa Detroit oli ihan telineissä ja Boston hallitsi peliä ihan mielin määrin.
Toinen ottelu pelattiin myös Bostonissa ja alle kaksi viikkoa myöhemmin eli lokakuun 14. päivä.
Bruins - Red Wings 2-3
0-1 Henrik Zetterberg (Pavel Datsyuk)
1-1 Loui Eriksson (Johnny Boychuk, Reilly Smith)
1-2 Stephen Weiss (Johan Franzen, Brian Lashoff)
1-3 Dan Cleary (Daniel Alfredsson, Joakim Andersson)
2-3 Milan Lucic (Dennis Seidenberg, David Krejci)
Tämä oli huomattavasti edellistä tasaisempi ottelu, joskin muistelisin Bruinsin hallinneen myös tätä peliä, mutta Monsteri-Gustavssonin pitäneen Detroitin pelissä mukana.
Seuraava peli pelattiinkin sitten marraskuussa ja tarkemmin 27. päivänä. Pelipaikkana toimi Joe Louis.
Red Wings - Bruins 6-1
1-0 Justin Abdelkader (Johan Franzen)
2-0 Tomas Tatar (Brian Lashoff, Joakim Andersson)
3-0 Henrik Zetterberg (Gustav Nyquist, Niklas Kronwall)
4-0 Niklas Kronwall (Johan Franzen, Henrik Zetterberg)
5-0 Drew Miller (Joakim Andersson, Tomas Tatar)
6-0 Gustav Nyquist (Johan Franzen, Jonathan Ericsson)
6-1 Jarome Iginla (Matt Bartkowski, Reilly Smith)
Red Wings takoi tässä matsissa surkeasti esiintyneen Bruinsin täysin jäänrakoon. Vähän vastaavasti kuin ekassa kohtaamisessa, mutta Red Wings oli ehkäpä vielä ylivoimaisempi tässä pelissä. Rask ja puolustus esiintyivät ainakin erittäin heikosti.
Viimeinen kohtaaminen onkin ihan tuore tapaus reilun viikon takaa, 2. huhtikuuta.
Red Wings - Bruins 3-2
0-1 Johnny Boychuk (Chris Kelly, Brad Marchand)
1-1 Tomas Tatar (Danny DeKeyser, Jakub Kindl)
1-2 Carl Söderberg (Patrice Bergeron, Reilly Smith)
2-2 Tomas Jurco (Tomas Tatar, Niklas Kronwall)
3-2 Gustav Nyquist (David Legwand)
Boston hallitsi jälleen vieden laukaukset 35-20, mutta Red Wings punnersi Howardin ja nuorison avulla voiton kotiin tästäkin.
Yhteismaalit siis kauden kohtaamisista Wingsille 16-9 ja voitot 3-1.
Runkosarjaa on molemmilla vielä yksi ottelu jäljellä, mutta ne pelit ovat molemmille ihan silkkaa kosmetiikkaa, eikä kummankaan todellista iskukykyä tulla tänä yönä näkemään. Bostonin sisäinen pistepörssi näyttää tällä hetkellä tältä:
1. David Krejci 19+50=69
2. Patrice Bergeron 30+32=62
3. Jarome Iginla 30+31=61
4. Milan Lucic 24+35=59
5. Brad Marchand 24+27=51 / Reilly Smith 20+31=51
Kaikki nämä herrat ovat pelanneet lähes kaikki matsit. Lucic, Bergeron ja Krejci ovat missanneet yhden ja Iginla 3.
Detroitin vastaava näyttää hiukan matalampia lukuja
1. Daniel Alfredsson 18+31=49 / Niklas Kronwall 8+41=49
3. Gustav Nyquist 28+20=48 / Henrik Zetterberg 16+32=48
5. Johan Franzen 16+25=41
6. Tomas Tatar 19+19=38
Ihan terveinä ei kumpikaan pääse kuitenkaan playoffeihin lähtemään. Bostonilta puuttuu Dennis Seidenberg, joka todennäköisesti missaa koko loppukauden polvivamman takia. Daniel Paillen tilanne on vissiin vielä vähän auki. Paillea taklattiin viime yönä kovaa päähän ja kun herralla on historiaa näiden pääosumien kanssa niin on vaikea sanoa saikun pituudesta vielä yhtään mitään.
Detroitinkin loukkaantumiskierre on ollut helpottamaan päin, mutta Wings joutuu aloittamaan sarjan ilman Stephen Weissia, Jonathan Ericssonia ja Henrik Zetterbergiä. Weiss ei ilmeisesti myöskään tällä kaudella tule enää Wings-paitaa päälleen pukemaan pitkään vaivanneen nivusen takia. Ericssonilla on sormi murtunut ja ilmeisesti on aika varmaa, että Wings joutuu pärjäämään myös ilman Big-E:tä ensimmäisen kierroksen. Ansar Khan heitteli ilmoille toivetta, että Zetterberg pystyisi palaamaan jo ensimmäisen kierroksen aikana. Uskon kun näen.
Enempää juttua en Bostonista uskalla kirjoittaa kun täällä on niitäkin ihmisiä, jotka siitä jengistä enemmän tietävät vaan keskityn nyt hiukan vielä Detroitin kokoonpanoon. Todennäköisesti playoffit tullaan aloittamaan seuraavanlaisilla hyökkäyskoostumuksilla.
Johan Franzen - Pavel Datsyuk - Justin Abdelkader
Tomas Tatar - Riley Sheahan - Gustav Nyquist
Tomas Jurco - Darren Helm - Daniel Alfredsson
Drew Miller - Luke Glendening - David Legwand
ja tällöin katsomossa istuvat (paremmuusjärjestyksessä) Joakim Andersson, Todd Bertuzzi, Dan Cleary ja Mikael Samuelsson
Ykkösketjussa on siis alisuorittava "voima"hyökkääjä, loukkaantumisesta pikku hiljaa paraneva taikuri ja piano pusher. Datsyuk siis soittaa pianoa, Abdelkader työntää sitä ja Franzen voisi alkaa heräillä horroksestaan pikkuhiljaa jos haluttaisiin, että tämä ketju olisi vaarallinen. Datsyuk tuntuu kyllä olevan aina hurjassa tikissä Bostonia vastaan ja sitä kyllä tarvitaankin jos tästä jatkaa halutaan.
Kakkosketjulta voitaneen odottaa ihan mitä vaan. Kaikki ovat viime vuotisia Calder-cup mestareita, joten joku käsitys voittavasta jääkiekosta pojilta löytyy ja uskoisinkin ettei tähän ketjuun tulla kaatumaan. Chara ainakin taitaa nyt tietää mihin Nyquist pystyy ja Tatarkin on aika yllätysvalmis pelaaja. Sheahan pelaa ihan tunnollisesti molempiin suuntiin ja pystyy myös hyökkäyspäässä rouhimaan kiekkoa sota-alueelta maaliin.
Kolmosketjussa on kaksi pisteidentekoon kykenevää pelaajaa ja sitten siinä on maailman nopein ja puukätisin pelaaja. Helm pystyy nopeudellaan hankkimaan maalipaikkoja ja käsillään tuhlaamaan ne. Joskus kuitenkin salama iskee muutaman kerran samaan paikkaan ja tuurillahan ne linnutkin taitavat lentää ja Helmkin saattaa saada kiekon verkon perukoille asti. Periaate on kuitenkin se, että mitä vähemmän Helm on kiekossa, sen parempi. Jurco on se kuuluisa Youtube-kynämies (Calder-cup voittaja) ja Alfredssonin taitaa Bostonin kannattajat jo tunteakin.
Nelosketjussa pelaa av-erikoismies Miller, joka ei takuuvarmasti ainakaan petä. Ja aika takuuvarmasti ei kyllä myöskään väläytä. Pelaa kliseisesti omaa peliään ja siitähän hänelle maksetaan. Ehdottomasti paikkansa väärti. Glendening on hiukan uudempi tuttavuus ja myös yksi näistä viime keväisistä mestareista. Saattaa jäädä aika yksin tökkimisineen tässä Wings-hyökkäyksessä ja nenä saattaa olla kipeänä sarjan jälkeen, koska on varmaan ainoa Wings-hyökkääjä, joka myös tökkii ja hieroo hanskaa naamaan myös vihellyksen jälkeenkin. Varmasti vittumaisin hyökkääjä tuosta joukosta. Legwand pelaa nelosessa, kun ei oikein muuallekkaan mahdu. Eikä siis siksi, että Legwand olisi jotenkin erityisen huono ollut vaan siksi, että muut ovat olleet niin hyviä.
Puolustus tullee olemaan muodossa:
Niklas Kronwall - Brendan Smith
Kyle Quincey - Danny DeKeyser
Brian Lashoff - Jakub Kindl
Sinänsä puolustus on aika jännä kun kuudesta pakista viisi on aika hasardeja. Kronwall on playoff-pelaaja ja eiköhän "You got Kronwalled" -chant pamahda ainakin kertaalleen tässäkin sarjassa Joen lehtereiltä. Hanskat eivät myöskään tule kädestä tippumaan, joten tuossa on mahdollisuudet saada ainakin Lucic repimään pelihousunsa ihan täysin. Smith paransi viime kaudella playoffeihin kovasti ja sama olisi tällä kaudella toiveissa. Quincey on viime aikoina pelannut ihan asiallista hokia ja DeKeyser on jatkanut varmaa tasaista linjaansa. Suurin kysymysmerkki on tuo kolmospari. Lashoffilla on playoff-kokemusta muistaakseni 2 peliä ja ne eivät ihan putkeen menneet. Muutenkin on aina välillä aika isoissa ongelmissa omalla alueella pelikäsityksensä kanssa. Kindliltä voi sitten tulla ihan mitä vaan. Saattaa munia samassa pelissä itselleen neljä kakkosta ja -3, mutta saattaa myös syöttää pari maalia, tehdä itse yhden ja dominoida puolustusalueella. Joskaan tätä jälkimmäistä Kindliä ei tällä kaudella juurikaan olla nähty. Viime aikoina kuitenkin Kindlkin on nostanut tasoaan ja antanut pientä toivonkipinää, että ehkä tämäkin pakkipari saadaan vielä toimimaan.
Maalivahtiosastollakin Wings kärsii hiukan loukkaantumisista kun kakkosmolari Gustavsson on taas pitkästä aikaa loukkaantuneena. Se on kyllä kumma, että aina kun heittää Monsterin uuniin niin mies on sen jälkeen viikosta kahteen poissa jonkun pikkuvamman takia. Mrazekia tarvitaan Grand Rapidsissa kun playoffit alkaa, joten jos Monsteri ei ole pelikunnossa niin eiköhän sieltä joku Coreau nosteta luukkua aukomaan. Maalivahtien kaksinkamppailun Detroit ennakkoon toki häviää, mutta toistaiseksi tämän kauden keskinäisistä Howard ja Monsteri ovat kyllä ottaneet niskalenkin Raskista. Avainasiaksi nousee kuitenkin se, että jos Howard pystyy pelaamaan hyvän päivän tasollaan, ei Detroit maalivahtiin tule kaatumaan. Viimeksi tosin kun Wings kohtasi eliittimaalivahdin niin seinä tuli vastaan, mutta toki siinä oli takana muutakin. Rinne oli aina ollut aikamoinen mörkö Detroitille. Tuukka Rask ei sitä ole.
Pelipäivistä ei vielä ole mitään varmaa, mutta ne voin lisäillä sitten tähän jahka selviävät. Pari asiaa kuitenkin ovat varmoja. Bostonissa aloitetaan ja tuloillaan on hieno sarja. Parempi voittakoon sun muut kliseet vielä tähän.
Veikkauksia en uskalla ruveta heittelemään sen enempää. Sanotaan nyt vaan Bostonin olevan suosikki noin 75-25. Availin tämän jo nyt kun varmaan tästä sarjasta riittää kaikilla asiaa ja onkin ihan mukava kasata ne kaikki samaan paikkaan.
Ensimmäinen ottelu pelattiin heti alkukaudesta lokakuun 5. päivä. Ottelu oli Bruinsin toinen ja Wingsin kolmas tällä kaudella.
Bruins - Red Wings 4-1
1-0 Torey Krug (Milan Lucic, David Krejci)
1-1 Henrik Zetterberg (Justin Abdelkader, Pavel Datsyuk)
2-1 Brad Marchand (Johnny Boychuk)
3-1 Jordan Caron (Reilly Smith, Adam McQuaid)
4-1 Zdeno Chara (Torey Krug, Milan Lucic)
Ensimmäisessä ottelussa Detroit oli ihan telineissä ja Boston hallitsi peliä ihan mielin määrin.
Toinen ottelu pelattiin myös Bostonissa ja alle kaksi viikkoa myöhemmin eli lokakuun 14. päivä.
Bruins - Red Wings 2-3
0-1 Henrik Zetterberg (Pavel Datsyuk)
1-1 Loui Eriksson (Johnny Boychuk, Reilly Smith)
1-2 Stephen Weiss (Johan Franzen, Brian Lashoff)
1-3 Dan Cleary (Daniel Alfredsson, Joakim Andersson)
2-3 Milan Lucic (Dennis Seidenberg, David Krejci)
Tämä oli huomattavasti edellistä tasaisempi ottelu, joskin muistelisin Bruinsin hallinneen myös tätä peliä, mutta Monsteri-Gustavssonin pitäneen Detroitin pelissä mukana.
Seuraava peli pelattiinkin sitten marraskuussa ja tarkemmin 27. päivänä. Pelipaikkana toimi Joe Louis.
Red Wings - Bruins 6-1
1-0 Justin Abdelkader (Johan Franzen)
2-0 Tomas Tatar (Brian Lashoff, Joakim Andersson)
3-0 Henrik Zetterberg (Gustav Nyquist, Niklas Kronwall)
4-0 Niklas Kronwall (Johan Franzen, Henrik Zetterberg)
5-0 Drew Miller (Joakim Andersson, Tomas Tatar)
6-0 Gustav Nyquist (Johan Franzen, Jonathan Ericsson)
6-1 Jarome Iginla (Matt Bartkowski, Reilly Smith)
Red Wings takoi tässä matsissa surkeasti esiintyneen Bruinsin täysin jäänrakoon. Vähän vastaavasti kuin ekassa kohtaamisessa, mutta Red Wings oli ehkäpä vielä ylivoimaisempi tässä pelissä. Rask ja puolustus esiintyivät ainakin erittäin heikosti.
Viimeinen kohtaaminen onkin ihan tuore tapaus reilun viikon takaa, 2. huhtikuuta.
Red Wings - Bruins 3-2
0-1 Johnny Boychuk (Chris Kelly, Brad Marchand)
1-1 Tomas Tatar (Danny DeKeyser, Jakub Kindl)
1-2 Carl Söderberg (Patrice Bergeron, Reilly Smith)
2-2 Tomas Jurco (Tomas Tatar, Niklas Kronwall)
3-2 Gustav Nyquist (David Legwand)
Boston hallitsi jälleen vieden laukaukset 35-20, mutta Red Wings punnersi Howardin ja nuorison avulla voiton kotiin tästäkin.
Yhteismaalit siis kauden kohtaamisista Wingsille 16-9 ja voitot 3-1.
Runkosarjaa on molemmilla vielä yksi ottelu jäljellä, mutta ne pelit ovat molemmille ihan silkkaa kosmetiikkaa, eikä kummankaan todellista iskukykyä tulla tänä yönä näkemään. Bostonin sisäinen pistepörssi näyttää tällä hetkellä tältä:
1. David Krejci 19+50=69
2. Patrice Bergeron 30+32=62
3. Jarome Iginla 30+31=61
4. Milan Lucic 24+35=59
5. Brad Marchand 24+27=51 / Reilly Smith 20+31=51
Kaikki nämä herrat ovat pelanneet lähes kaikki matsit. Lucic, Bergeron ja Krejci ovat missanneet yhden ja Iginla 3.
Detroitin vastaava näyttää hiukan matalampia lukuja
1. Daniel Alfredsson 18+31=49 / Niklas Kronwall 8+41=49
3. Gustav Nyquist 28+20=48 / Henrik Zetterberg 16+32=48
5. Johan Franzen 16+25=41
6. Tomas Tatar 19+19=38
Ihan terveinä ei kumpikaan pääse kuitenkaan playoffeihin lähtemään. Bostonilta puuttuu Dennis Seidenberg, joka todennäköisesti missaa koko loppukauden polvivamman takia. Daniel Paillen tilanne on vissiin vielä vähän auki. Paillea taklattiin viime yönä kovaa päähän ja kun herralla on historiaa näiden pääosumien kanssa niin on vaikea sanoa saikun pituudesta vielä yhtään mitään.
Detroitinkin loukkaantumiskierre on ollut helpottamaan päin, mutta Wings joutuu aloittamaan sarjan ilman Stephen Weissia, Jonathan Ericssonia ja Henrik Zetterbergiä. Weiss ei ilmeisesti myöskään tällä kaudella tule enää Wings-paitaa päälleen pukemaan pitkään vaivanneen nivusen takia. Ericssonilla on sormi murtunut ja ilmeisesti on aika varmaa, että Wings joutuu pärjäämään myös ilman Big-E:tä ensimmäisen kierroksen. Ansar Khan heitteli ilmoille toivetta, että Zetterberg pystyisi palaamaan jo ensimmäisen kierroksen aikana. Uskon kun näen.
Enempää juttua en Bostonista uskalla kirjoittaa kun täällä on niitäkin ihmisiä, jotka siitä jengistä enemmän tietävät vaan keskityn nyt hiukan vielä Detroitin kokoonpanoon. Todennäköisesti playoffit tullaan aloittamaan seuraavanlaisilla hyökkäyskoostumuksilla.
Johan Franzen - Pavel Datsyuk - Justin Abdelkader
Tomas Tatar - Riley Sheahan - Gustav Nyquist
Tomas Jurco - Darren Helm - Daniel Alfredsson
Drew Miller - Luke Glendening - David Legwand
ja tällöin katsomossa istuvat (paremmuusjärjestyksessä) Joakim Andersson, Todd Bertuzzi, Dan Cleary ja Mikael Samuelsson
Ykkösketjussa on siis alisuorittava "voima"hyökkääjä, loukkaantumisesta pikku hiljaa paraneva taikuri ja piano pusher. Datsyuk siis soittaa pianoa, Abdelkader työntää sitä ja Franzen voisi alkaa heräillä horroksestaan pikkuhiljaa jos haluttaisiin, että tämä ketju olisi vaarallinen. Datsyuk tuntuu kyllä olevan aina hurjassa tikissä Bostonia vastaan ja sitä kyllä tarvitaankin jos tästä jatkaa halutaan.
Kakkosketjulta voitaneen odottaa ihan mitä vaan. Kaikki ovat viime vuotisia Calder-cup mestareita, joten joku käsitys voittavasta jääkiekosta pojilta löytyy ja uskoisinkin ettei tähän ketjuun tulla kaatumaan. Chara ainakin taitaa nyt tietää mihin Nyquist pystyy ja Tatarkin on aika yllätysvalmis pelaaja. Sheahan pelaa ihan tunnollisesti molempiin suuntiin ja pystyy myös hyökkäyspäässä rouhimaan kiekkoa sota-alueelta maaliin.
Kolmosketjussa on kaksi pisteidentekoon kykenevää pelaajaa ja sitten siinä on maailman nopein ja puukätisin pelaaja. Helm pystyy nopeudellaan hankkimaan maalipaikkoja ja käsillään tuhlaamaan ne. Joskus kuitenkin salama iskee muutaman kerran samaan paikkaan ja tuurillahan ne linnutkin taitavat lentää ja Helmkin saattaa saada kiekon verkon perukoille asti. Periaate on kuitenkin se, että mitä vähemmän Helm on kiekossa, sen parempi. Jurco on se kuuluisa Youtube-kynämies (Calder-cup voittaja) ja Alfredssonin taitaa Bostonin kannattajat jo tunteakin.
Nelosketjussa pelaa av-erikoismies Miller, joka ei takuuvarmasti ainakaan petä. Ja aika takuuvarmasti ei kyllä myöskään väläytä. Pelaa kliseisesti omaa peliään ja siitähän hänelle maksetaan. Ehdottomasti paikkansa väärti. Glendening on hiukan uudempi tuttavuus ja myös yksi näistä viime keväisistä mestareista. Saattaa jäädä aika yksin tökkimisineen tässä Wings-hyökkäyksessä ja nenä saattaa olla kipeänä sarjan jälkeen, koska on varmaan ainoa Wings-hyökkääjä, joka myös tökkii ja hieroo hanskaa naamaan myös vihellyksen jälkeenkin. Varmasti vittumaisin hyökkääjä tuosta joukosta. Legwand pelaa nelosessa, kun ei oikein muuallekkaan mahdu. Eikä siis siksi, että Legwand olisi jotenkin erityisen huono ollut vaan siksi, että muut ovat olleet niin hyviä.
Puolustus tullee olemaan muodossa:
Niklas Kronwall - Brendan Smith
Kyle Quincey - Danny DeKeyser
Brian Lashoff - Jakub Kindl
Sinänsä puolustus on aika jännä kun kuudesta pakista viisi on aika hasardeja. Kronwall on playoff-pelaaja ja eiköhän "You got Kronwalled" -chant pamahda ainakin kertaalleen tässäkin sarjassa Joen lehtereiltä. Hanskat eivät myöskään tule kädestä tippumaan, joten tuossa on mahdollisuudet saada ainakin Lucic repimään pelihousunsa ihan täysin. Smith paransi viime kaudella playoffeihin kovasti ja sama olisi tällä kaudella toiveissa. Quincey on viime aikoina pelannut ihan asiallista hokia ja DeKeyser on jatkanut varmaa tasaista linjaansa. Suurin kysymysmerkki on tuo kolmospari. Lashoffilla on playoff-kokemusta muistaakseni 2 peliä ja ne eivät ihan putkeen menneet. Muutenkin on aina välillä aika isoissa ongelmissa omalla alueella pelikäsityksensä kanssa. Kindliltä voi sitten tulla ihan mitä vaan. Saattaa munia samassa pelissä itselleen neljä kakkosta ja -3, mutta saattaa myös syöttää pari maalia, tehdä itse yhden ja dominoida puolustusalueella. Joskaan tätä jälkimmäistä Kindliä ei tällä kaudella juurikaan olla nähty. Viime aikoina kuitenkin Kindlkin on nostanut tasoaan ja antanut pientä toivonkipinää, että ehkä tämäkin pakkipari saadaan vielä toimimaan.
Maalivahtiosastollakin Wings kärsii hiukan loukkaantumisista kun kakkosmolari Gustavsson on taas pitkästä aikaa loukkaantuneena. Se on kyllä kumma, että aina kun heittää Monsterin uuniin niin mies on sen jälkeen viikosta kahteen poissa jonkun pikkuvamman takia. Mrazekia tarvitaan Grand Rapidsissa kun playoffit alkaa, joten jos Monsteri ei ole pelikunnossa niin eiköhän sieltä joku Coreau nosteta luukkua aukomaan. Maalivahtien kaksinkamppailun Detroit ennakkoon toki häviää, mutta toistaiseksi tämän kauden keskinäisistä Howard ja Monsteri ovat kyllä ottaneet niskalenkin Raskista. Avainasiaksi nousee kuitenkin se, että jos Howard pystyy pelaamaan hyvän päivän tasollaan, ei Detroit maalivahtiin tule kaatumaan. Viimeksi tosin kun Wings kohtasi eliittimaalivahdin niin seinä tuli vastaan, mutta toki siinä oli takana muutakin. Rinne oli aina ollut aikamoinen mörkö Detroitille. Tuukka Rask ei sitä ole.
Pelipäivistä ei vielä ole mitään varmaa, mutta ne voin lisäillä sitten tähän jahka selviävät. Pari asiaa kuitenkin ovat varmoja. Bostonissa aloitetaan ja tuloillaan on hieno sarja. Parempi voittakoon sun muut kliseet vielä tähän.
Veikkauksia en uskalla ruveta heittelemään sen enempää. Sanotaan nyt vaan Bostonin olevan suosikki noin 75-25. Availin tämän jo nyt kun varmaan tästä sarjasta riittää kaikilla asiaa ja onkin ihan mukava kasata ne kaikki samaan paikkaan.