Hattivatti
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ässät
On se vaan kummallista, miten tehokas on ihmisen mieli.
Normaalin tallaajan ajattelu ei ehdi käynnistyä, kun vaistot jo tarjoavat varsin hyvin paikkaansa pitävää analyysia täysin ventovieraista ihmisistä – ja tämä pelkällä vilkaisulla. Kuva on kirkas siihen asti kunnes mahdollinen keskusteluyhteys alkaa sumentaa lopulta kuitenkin oikeaksi osoittautuvaa ensivaikutelmaa.
Mitkä ovat sitten niita tekijöitä, joihin kiinnität huomiota tehdessäsi pinta-analyysia. Se löytynee seuraavasta joukosta, mutta miten luulet asettavasi prioriteetit: hiukset, korvat, silmät, otsa, nenä, suu, hampaat, huulet, leuka, pään muoto tai koko, kaula, hartiat, kädet, kyynerpäät, sormet, kynnet, rinnat, pallea, lanne, takapuoli, häpykumpu, reidet, polvet, sääret, jalat, nilkat vai varpaat ? Onko kyseessä kokonaisuus tai miten se liikkuu ? Vaikuttaako erittyvä haju tai kohteen kehittämät äänet ? Entäs vielä ulkoisemmat tekijät kuten vaatteet, kengät, korut tai kello ? Uskotko muodostamasi ensivaikutelman oikeellisuuteen ?
Miten sitten taas vartalo tunteiden tulkkina. Kaikki tietävät kuinka esim lätkämatsissa oman suosikkijoukkueen tekemä maali pakottaa jopa normaalisti hiljaisen luonteen omaavan huutamaan suoraa huutoa ja nostamaan vaikka kädet pystyyn. Miksi näin toimitaan. Miksi huuto ja käsien nosto tuntuu luontevalta ratkaisulta tuolla ilon ja onnen hetkellä, ja taas aivan vaiston varaisesti ?
Jos olosi on tuskastunut tai muuten hermostunut, et suinkaan nosta käsiä ylos ja huuda - muuta kuin ehkä äärimmäisessä epätoivossa. Normaalisti kääntyilet ja vääntelehdit kuin käärme. Miksi näin ?
Onko sinulle sattunut, etta olet antanut vaistojesi viedä ja reaktiot eivät oikein sopineet tilanteeseen ?
Opimmeko reagoinnin mallit vai ovatko ne geeneissä ? Kuka tietää ? Kerro - minua kiinnostaa.
Normaalin tallaajan ajattelu ei ehdi käynnistyä, kun vaistot jo tarjoavat varsin hyvin paikkaansa pitävää analyysia täysin ventovieraista ihmisistä – ja tämä pelkällä vilkaisulla. Kuva on kirkas siihen asti kunnes mahdollinen keskusteluyhteys alkaa sumentaa lopulta kuitenkin oikeaksi osoittautuvaa ensivaikutelmaa.
Mitkä ovat sitten niita tekijöitä, joihin kiinnität huomiota tehdessäsi pinta-analyysia. Se löytynee seuraavasta joukosta, mutta miten luulet asettavasi prioriteetit: hiukset, korvat, silmät, otsa, nenä, suu, hampaat, huulet, leuka, pään muoto tai koko, kaula, hartiat, kädet, kyynerpäät, sormet, kynnet, rinnat, pallea, lanne, takapuoli, häpykumpu, reidet, polvet, sääret, jalat, nilkat vai varpaat ? Onko kyseessä kokonaisuus tai miten se liikkuu ? Vaikuttaako erittyvä haju tai kohteen kehittämät äänet ? Entäs vielä ulkoisemmat tekijät kuten vaatteet, kengät, korut tai kello ? Uskotko muodostamasi ensivaikutelman oikeellisuuteen ?
Miten sitten taas vartalo tunteiden tulkkina. Kaikki tietävät kuinka esim lätkämatsissa oman suosikkijoukkueen tekemä maali pakottaa jopa normaalisti hiljaisen luonteen omaavan huutamaan suoraa huutoa ja nostamaan vaikka kädet pystyyn. Miksi näin toimitaan. Miksi huuto ja käsien nosto tuntuu luontevalta ratkaisulta tuolla ilon ja onnen hetkellä, ja taas aivan vaiston varaisesti ?
Jos olosi on tuskastunut tai muuten hermostunut, et suinkaan nosta käsiä ylos ja huuda - muuta kuin ehkä äärimmäisessä epätoivossa. Normaalisti kääntyilet ja vääntelehdit kuin käärme. Miksi näin ?
Onko sinulle sattunut, etta olet antanut vaistojesi viedä ja reaktiot eivät oikein sopineet tilanteeseen ?
Opimmeko reagoinnin mallit vai ovatko ne geeneissä ? Kuka tietää ? Kerro - minua kiinnostaa.