Bob Probert – kuningas vai ei?

[Vaakuna#10]

Bob Propert – kuningas vai ei?

En tiedä onko tälläiselle jo ketjua,mut nyt on.Bob Propert on kiistatta yksi kovimmista pelaajista kuka on ikinään pelannut jääkiekkoa.

Vaikea verrata esim.1970´s Boston Bruinsia tai varsinkaan Broadway Bulliesien Philadephiaa,mutta jos näin alkuun saisi todeta,kuka pääsisi lähimmäisiksi otsikon herraa,olisi hän Dave Sultz.

Mutta kyseessä on mielestäni kovin jääkiekkoilja,ken on pelannut päällä tämän Telluksen?

Vai onko sinun mielestä? Anna tulla mielipiteitä.

Tähän loppuun Bob Propertin uraa.

Detroit 474ott. 124+144=268 1990min.

Chicago 461ott. 49 +73 =122p. 1210min

NHL yht 935ott. 173+217=390p. 3200min.

Kyseiselle henkilölle avautu NHL-ALSstar peli kaudella 1987-1988,tiedoksi samana vuonna herra Propert teki

74ott. 39+33=72p. 398min.

Näin se homma etenee tai Ei.

 

[pekkak]

Kovan pelaajan määritelmä?

Tämä on varmaan tyhmä kysymys, mutta mitä tarkoitat kovalla pelaajalla? Päteekö tässä se tavallinen määritelmä, että kova pelaaja vetää muita kovia pelaajia lättyyn ja kerää paljon jäähyminuutteja? Siinä tapauksessa esimerkiksi Dale Hunter ja Scott Stevens olisivat varmaan aika korkealla listoilla, molemmat vieläpä oikein hyviä pelaajiakin. Toisaalta Hunterin kuuluisalla, 21 peliä pitkän pelikiellon tuoneella Pierre Turgeonin telomisella ei ollut minusta mitään tekemistä kovuuden kanssa.

Koska minä olen tosiaan tällainen säälittävä pehmonössö, niin kovista pelaajista puhuttaessa haluaisin nostaa mukaan myös sellaiset miehet, jotka ottavat illasta toiseen pikkusikaa vastaan, mutta malttavat silti keskittyä olennaiseen. Naurakaa vain, mutta minä pidän vaikkapa Paul Kariyaa tai Jere Lehtistä aika kovina kavereina. Kariya on jatkanut uraansa useiden pahojen aivotärähdysten jälkeen, ja vuoden 2003 kuudennessa Stanley Cup -finaalissa palasi kentälle maalintekoon Scott Stevensin tarjoaman hirmupommin jälkeen. Melkoisen pelimiehen merkki minusta.

Jere taas, no, kaverilla on NHL:n tilastojen mukaan 568 NHL-pelissä vaivaiset 134 jäähyminuuttia. Minusta tuokin on yksi kovuuden osoitus, koska provosoijia lienee matkan varrella tullut vastaan vaikka millä mitalla. Silti Jere on malttanut olla huitomatta takaisin, vaikka mieli on varmaan monesti tehnytkin.

 

[Tkachuk7]

Ketjun avaukselle antaisi ehkä edes hieman lisäpainoarvoa se, että edes toisen ulkomaanelävän nimi olisi kirjoitettu oikein. Schultz ja Probert.

Niin, itse asiaan; Chris Simon oli kone kunnes olkapäät alkoivat lähteä sijoiltaan joka välissä. Coloradossa 95-96 kaudella 64 matsissa 16+18=34 250pim. Seuraava hieman ehjempi kausi oli 99-00 Capsissa; 75 29+20=49 146pim. Nykyään olkapäät on kai vihdoinkin leikattu sellaiseen kuntoon että kestävät pikku painit välillä, ainakin viime kaudella jäähyjä ropisi vanhaan hyvään malliin.

Sitten jos katsotaan niitä kavereita jotka eivät "osaa pelata ollenkaan", homma menee hieman vaikeammaksi.

 

[JoeyKocur#26]

Niin...Bob Probert oli kovin tappelija mitä NHL:ssä koskaan pelasi tai on pelannut. Uransa loppu vaiheessa alkoi jo vanhuus näkyä, mutta se ei hänen hienoa uraansa kaukalon nyrkkikuninkaana himmennä.
Siitä en tiedä onko hän kovin pelaaja, jonkun mielestä se voisi olla Wayne Gretzky ja jonkun mielestä Scott Stevens. Kovin tappelija Probert kuitenkin oli, tai siis ainakin minun mielestäni ja varmaan aika monen muun.

 

[Maple Leaf]

Viestin lähetti JoeyKocur#26
Uransa loppu vaiheessa alkoi jo vanhuus näkyä, mutta se ei hänen hienoa uraansa kaukalon nyrkkikuninkaana himmennä.

Mutta muistaako kukaan, mikä painaa 14.3 grammaa ja löytyy Probertin alushousuista...?

Probert on samanaikaisesti mahtava ja traaginen hahmo. Ehdottomasti yksi niistä NHL-legendoista, jonka rehelliset muistelmat olisivat painonsa arvoiset kokaiin... anteeksi, kultaa.

 

[Dead Man]

Kovin tappelija tämä mies ei välttämättä ollut (yksi kovimmista kylläkin), mutta jos ajatellaan puhtaasti sympatian valossa, niin minun ääneni menee kyllä Marty McSorleyn suuntaan. Miehen ura kyllä loppui mahdollisimman typerällä tavalla, mutta ennen sitä mies nautti ainakin minun silmissäni suurta arvostusta.

Miksei kukaan ole maininnut Cam Neelyä? Hän oli ehdottomasti yksi kovimmista, oli mittari mikä tahansa.

 

[JoeyKocur#26]

Viestin lähetti Maple Leaf
Mutta muistaako kukaan, mikä painaa 14.3 grammaa ja löytyy Probertin alushousuista...?

Muistetaan muistetaan, ois muutki vetäny ni ois voinu pärjää! ;)
No ihan vakavissaan, onhan se ikävää, että noinkin suuri legenda oli parhaina vuosinaan aika pahoissakin höyryissä ja taistelee edelleen pitääkseen itsensä kaidalla tiellä. Kun noita Probien myllyjä kuitenkin katsoo, niin täytyy vaan sanoa, että oli se helvetin kova!

 

[Tkachuk7]

Viestin lähetti Dead Man
Miksei kukaan ole maininnut Cam Neelyä? Hän oli ehdottomasti yksi kovimmista, oli mittari mikä tahansa.

No ei kai Kämykkää tarvitse joka välissä mainita? ;)

Neely oli kyllä aikansa kovin, jos katsotaan sekä tehoja että kovuutta. Mutta, ne oli vielä melko eri aikoja kuin nykykiekko. Pelaajat olivat keskimäärin selkeästi pienempiä kuin nykään, peli erilaista (maalimäärät yleensä), tappeluita enemmän jne. Neelyn mitat, 6-1 ja 210lbs, eivät nykypäivänä hätkäytä ketään. Nykyisten 220-240lbs 6-2,3,4 powerforwardien, pakkien ja enforcereiden rinnalla Neelykin olisi vain keskivertokiekkoilija, kokonsa puolesta siis. Mutta legendaarisen kova äijä, siitä ei pääse mihinkään.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti Maple Leaf
Probert on samanaikaisesti mahtava ja traaginen hahmo.

Totta! Probert on eräs kaikkien aikojen kuuluisimmista gooneista NHL:ssä - mielestäni kaikkien aikojen paras.

Hän osasi tapella, suuri yleisö muistanee hänet kohtaamisistaan Domin kanssa, samaten kaikkien tappelufriikkien muistissa lienee pitkä matsi Probertin ja McSorleyn välillä - joidenkin mielestä eräs legenda tappeluna tämäkin, mutta tappelemisen ohella Probert osasi myös pelata lätkää aivan toisella tapaa kuin suurin osa sen ajan nyrkinheiluttajista.

Vaikka kiekkoilullisesti elettiin aivan toista aikaa tuolloin, on hänen saatuvuksensa parhaimmalla kaudella huikaiseva, kyllä pisteet ja jäähymäärä vetää yhden jos toisenkin hiljaiseksi (74ott. 39+33=72p. 398min) ja tähän päälle vielä Allstar matsi (jota nyt en itse kovinkaan korkealle arvosta pelinä - valintana tokikin).

Oikeastaan Probert on monellakin tapaa merkityksellinen pelaaja minulle, hänen matsinsa Troy Crowderin kanssa saivat huomioni lopulta kiinnittymään Red Wingseihin, ennen näitä matseja eräällä tapaa ykkösenä NHL-joukkuista oli juuri Devils, jossa Crowder tuolloin pelasi.

Yhtälailla on ollut kunnia saada nähdä tämä eräs NHL-legenda kaukalossa, joskaan, epäonnekseni, tuolloin Probie ei pudottanut hanskojaan kertaakaan.

Kaukalossa todellakin oman alansa paras - legenda, kaukalon ulkopuolella paljastui sitten traagisella tapaa haavoittuvainen ja pieni ihminen joka edelleen kamppailee suurimman ja pahimman vastustajansa kanssa - huumeiden.

vlad.

edit: linkki.

 

[vilpertti]

Mun mielestä NHL:n kovin pelaaja tällä hetkellä on Scott Hannan.

Se tyyli, se tehokkuus, ja se suht vähäinen jäähymäärä. Huikeus!

Kysykää vaikka Flopalta!

 

[Jouni]

"I’m a hockey player, not a fighter. I fight when I have to, but I’d rather play hockey. I’ve never been told to fight but it’s obvious that other players on other teams have been told. They’re sent out there by the coach and I don’t think that’s right"

- Bob Probert

 

[Mielikuvitushahmo]

Kyllähän Probert oli todella kova karju.

Miten mahtaa Bobin elämä nykyään sujua, onko jo päässyt ongelmistaan eroon?

 

[Hyyge]

Probie on KUNKKU!!!

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti Mielikuvitushahmo
Miten mahtaa Bobin elämä nykyään sujua, onko jo päässyt ongelmistaan eroon?

Minulla on vähän sellainen muistikuva ettei Probie edelleenkään ole täysin sujut "painajaistensa" kanssa. Kuukausia sitten hän joutui pidätetyksi tappelutilanteessa, pidätys kääntyi väkivaltaiseksi jolloin poliisit joutuivat ylivoiman ohella turvautumaan sähkötainnuttajaan, lopulta tilanne kuitenkin rauhoittui ja Probert kiidätettiin raudoissa säilöön. En kuitenkaan muista oliko tässä tilanteessa huumeilla tai alkoholilla osuutta asiaan. Linkkikin kyseiseen uutiseen jostain päin jatkoaikaa löytynee.

vlad.

 

[Mielikuvitushahmo]

Säälihän se on, että tällätapaa karkaa mopo käsistä, mutta toivottavasti saa vielä elämänsä kuntoon.

 

[Pitbull]

Itse myös joudun jonkinasteisena lätkätappelufriikkinä tunnustamaan Probie'n suuruuden, sekä merkityksellisyyden omalle NHL:stä ja lätkätappeluista kiinnostumiselle.

Tappelijoita seuraavana yksi surullisimmista muistoista (jos ei Bobin kaukalon ulkopuolella tapahtuneita kohelluksia lasketa) oli lokakuun 28, 2001, kun kaikista tappelijoista Andrei "Spaz" Nazarov pieksi Probertin. Oli suru puserossa monta päivää, sen verran koville otti.

En tiedä onko asia pelkkää legendaa vai ei, mutta muistan kuulleeni joskus tarinan että Detroitin punaisen ristin osasto ja Detroit Red Wings olisi tehnyt yhteistyötä. Kamppanjan avaimena oli otteluissa myytävät t-paidat joissa luki "Give blood, fight Probie".

 

[Kyle]

Taklauksia, taklauksia, maaleja ja taklauksia

Mielestäni kun nimen omaan kovasta pelaajasta kun puhutaan ei pidä unohtaa Gary Robertsia. Työmoraali on yleensä aina kohdallaan ja aina tapahtuu kun Roberts on kentällä, vaikkakin viimme vuodet ovat olleet aika hiljaisia parhaimpiin vuosiin verrattuna.
Muutamia poimintoja miehen urasta:

1989-90 78GP 39+33=72 222 min
PlayOffs 6GP 2+5=7 41 min

1990-91 80GP 22+31=53 252 min

1991-92 76GP 53+37=90 207 min

1992-93 58GP 38+41=79 172 min

1993-94 73GP 41+43=84 145 min


Tappelijana Bob Propert on varmasti se kovin.

 

[Lawless]

Niin, vaikeaahan näitä eri aikakausien pelaajia on verrata, mutta varmasti yksi aikansa kovimmista pelaajista oli Eddie Shore.

Ihmetellä täytyy myös entisaikojen maalivahtien kovuutta, siis silloin kun pelattiin ilman maskia/kypärää/kasvosuojusta. Tosin eivät tainneet laukauksetkaan napsahtaa ihan niin kovaa kuin nykyään.

Mutta kyllä Probert on ollut kova äijä, ja tosiaan hyvä pelimieskin parhaimmillaan, eli ei ihan puukäsi :)

 

[ndal88a]

Viestin lähetti vlad
Minulla on vähän sellainen muistikuva ettei Probie edelleenkään ole täysin sujut "painajaistensa" kanssa. Kuukausia sitten hän joutui pidätetyksi tappelutilanteessa, pidätys kääntyi väkivaltaiseksi jolloin poliisit joutuivat ylivoiman ohella turvautumaan sähkötainnuttajaan, lopulta tilanne kuitenkin rauhoittui ja Probert kiidätettiin raudoissa säilöön. En kuitenkaan muista oliko tässä tilanteessa huumeilla tai alkoholilla osuutta asiaan. Linkkikin kyseiseen uutiseen jostain päin jatkoaikaa löytynee.

vlad.

Se tapahtui Delray Beach:lla, alkoholilla oli osuutta asiaan. Sittemmin Probert vapautettiin syytteista.

http://www.palmbeachpost.com/localnews/content/south_county/epaper/2005/02/17/s1b_probert_0217.html

 

[iiron_troikka]

Give blood - fight Probie

En tiedä, oliko Probert kovin, mutta mies ainakin pelasi värikkään uran. Harva kaveri tekee parhaalla kaudellaan 29 maalia ja ottaa samalla kaudella(!) 398 minuuttia jäähyjä. Tilastoissa "Probie" oli sisäisen pistepörssin neljäs ja pelasi urallaan mm. All-Stars ottelussa. Red Wing-fanien keskuudessa Probert oli luonnollisestikin valtavan suosittu. Mies mainosti pizzaa (vähemmän yllättävästi Red Wingsien omistaja Mike Illichin ketjua) ja T-paitoja, joissa luki "give blood-fight Probie" myytiin Detroitissa. Ikävä kyllä, Probertilla oli pahoja ongelmia mm. kokaiinin ja alkoholin kanssa ja ensinmainitun salakuljetusyrityksen vuoksi tämä ei yhdessä vaiheessa saanut pelata Kanadan puolella lainkaan.

Kentällä Probert kohtasi todella jokaisen vastustajan kovista pojista aina vanhemmista Dave Brownista tai Craig Coxesta uusimpiin, kuten Georges Laraque tai Scott Parker. Terry Crisp meni pisimmälle toteamalla kerran legendaarisesti Probertista, että "from the blueline in, nobody has better hands in hockey. Nobody". Totuus ei ehkä ihan ollut tuo, mutta isokokoinen Probert oli yksi kovimmista pelaajista vuosikymmenen ajan. Uransa loppuvaiheessa Probert alkoi omien sanojensa mukaan menettää kiinnostustaan tappelemiseen, mikä oli ymmärrettävää, sillä kaveri oli "ponnahduslauta" vielä vuosituhannen lopun lähestyessä monelle nuorelle yrittäjälle, kuten esim. Reed Low, Matt Johnson tai Patrick Cote. Jokainen viimeksimainituista tappeli Probertia vastaan tulokaskaudellaan, yleensä vielä ensimmäisten joukossa. Jotain uran pituudesta kertoo, että nykyisella Islander-pelaajalla Eric Cairnsilla oli Probert-juliste nuorena seinällään ja mies tappeli urallaan idolinsa kanssa.

Jokaiselle Probert-fanille pakkotavaraa on koostenauha "Bruise Brothers", joka näyttää kaksikon Probert- Joe Kocur parhaat(?) palat 80-luvulta aina 90-luvun taitteeseen. Kaksikko on kunnioitusta herättävä ison, frankeistainmaisen Probertin sekä pienemmän, raivokkaan Kocurin ansiosta. (Asiaan tietysti kuuluu, että miehet ovat tapelleet myös keskenään kun Kocur oli NY Rangersin paidassa).

Viimeisimmät uutiset Probertista ovat olleet kun mies vapautettiin syytteistä tämän ollessa syytettynä poliisin kimppuun hyökkäämisestä vuonna 2004. Syyte raukesi- mutta hyvää julkisuutta toi tuskin se tosiasia, että poliisi oli joutunut tainnuttamaan Probertin tainnutusaseella.

 

[Tkachuk7]

No kenellä sitten on ollut parempi yhdistelmä peli- ja tappelutaitoa? Siitähän Crisp nimenomaan puhuu. ;) Kuten sanoit, 29 maalia ja 298 minuuttia... Monikaan ei pysty parempaan.

Nykypelaajista Chris Simon oli aikamoinen monsteri ennen loukkaantumiskierrettä. Keith Tkachukin 41 maalia ja 255 minuuttia (93-94) sekä 52 maalia ja 228 min (96-97) ovat kyllä kovempia suorituksia, ainakin pelillisesti.

Nykypalkoilla ei ole varaa antaa 5-10 miljoonaa tienaavien powerforwardien riskeerata terveyttään tappelemalla. Tkachuk, Guerin, Bertuzzi, Thornton jne ovat liian arvokkaita ja kalliita joukkueilleen istuakseen kuukauden sivussa vaikkapa sormi- ranne- tai silmävamman kanssa, tapeltuaan jonkun enforcerin tai nelosketjun miehen kanssa.

Sitäpaitsi tappelut eivät kuulu jääkiekkoon. Nii!

 

[Cairns]

Kuningas vai ei...

Probert on eräs kovimmista. Siltikin mietin vain asiaa tältä kannalta: sen enempää henkseleitä paukuttamatta totean että omistan & olen nähnyt varmastikin enemmän tappeluita (sekä lukenut haastatteluja, puhunut pelaajien/valmentajien kanssa jne) kuin 99,99% Jatkoajan kirjoittajista. Miten Probert voidaan kruunata Kuninkaaksi, kun esimerkiksi joistain 60/70-lukujen tärkeimmistä tappeluista ei ole edes saatavilla filmiä, ainoastaan pelaajien tulkintoja ja muistoja tapahtuneista?

Kuinka moni on nähnyt mielestään tarpeeksi seuraavien herrojen tappeluita antaakseen arvioinnin, ovatko he ehkä Probertin tasoisia tai jopa parempia? Olen itse nähnyt allaolevista kavereista lähes kaiken sen, mitä filmille on tallentunut enkä siltikään uskalla sanoa "overall" mielipidettäni ja vertailua Probertiin nähden.

- Nick Fotiu
- Clark Gillies
- Bob Nystrom
- Behn Wilson
- Glen Cochrane
- Larry Playfair
- Paul Holmgren

Nuo vain nyt ulkomuistista... tai miten rankata pelaajia, joiden kovuuden 'todisteena' ovat lähes pelkästään pelaajien kertomat muistot? Miten ylipäätään verrata eri aikakausia? Oliko Lalli kovempi #3 kuin Jere? Oliko Hakki parempi kuin Raipe?

John Ferguson, Lou Fontinato (monet tietävät hänestä vain tappion Howelle), miten nämä herrat? Ferguson iski tikkejä aika mukavasti sekä naamoihin että pistetilastoihin.

Probert on ainakin yhden aikakauden kovin kaveri, mutta on ehkä liian kova juttu väittää miestä kaikkien aikojen kovimmaksi.

p.s. Dave Schultzilla ei ole mitään asiaa koskaan edes hätyyttelemään "Kuninkaan" valtaistuinta, hän oli toki tehokas pörrääjä ja ongelmien aiheuttaja sekä innokas tappelija joka äkillisillä tempauksillaan loi pelkoa ympärilleen.

Viestin lähetti Tkachuk7

Niin, itse asiaan; Chris Simon oli kone kunnes olkapäät alkoivat lähteä sijoiltaan joka välissä. Coloradossa 95-96 kaudella 64 matsissa 16+18=34 250pim. Seuraava hieman ehjempi kausi oli 99-00 Capsissa; 75 29+20=49 146pim. Nykyään olkapäät on kai vihdoinkin leikattu sellaiseen kuntoon että kestävät pikku painit välillä, ainakin viime kaudella jäähyjä ropisi vanhaan hyvään malliin.

Katsohan Simonin fightcard hänen ns. aktiivisimmilta vuosilta ja vertaa niitä muiden enforcereiden fightcardeihin. Simon vältti loistavasti valtaosan heavyweighteistä ja pieksi middleweightejä miten tahtoi. Toki arvokas pelaaja ja roolissaan hyvä, mutta mielestäni eräs kautta aikain ylihypetetyin 'pugilisti'. Simonin tappelut ovat toki viihdyttäviä jne., ei siinä mitään.

Viestin lähetti Pitbull

Tappelijoita seuraavana yksi surullisimmista muistoista (jos ei Bobin kaukalon ulkopuolella tapahtuneita kohelluksia lasketa) oli lokakuun 28, 2001, kun kaikista tappelijoista Andrei "Spaz" Nazarov pieksi Probertin. Oli suru puserossa monta päivää, sen verran koville otti.

Tämähän lähti Nazarovin pienestä ns. jump-startista ja Probie jäi Nazarovin ja laidan väliin pelaaja-aitioiden kohdalla. Naz pisti iskua kunnes Probie sai tasapainoa ja mielestäni hoiti sen puhtaan tappeluosuuden kyllä vaivatta. Hilloa kyllä tuli naamasta aivan saatanasti, mutta niin sitä voi tulla myös pienestäkin mailan hipaisusta nokan varteen.

 

[nuck]

Viestin lähetti Cairns
John Ferguson, Lou Fontinato (monet tietävät hänestä vain tappion Howelle), miten nämä herrat? Ferguson iski tikkejä aika mukavasti sekä naamoihin että pistetilastoihin.

Probert on ainakin yhden aikakauden kovin kaveri, mutta on ehkä liian kova juttu väittää miestä kaikkien aikojen kovimmaksi.

Totta. On erittäin hankala verrata eri aikakausien pelaajia toisiinsa. Probert oli varmasti oman aikansa kuningas, mutta esimerkiksi tuosta mainitsemastasi John Fergusonista riittää paljon juttua NHL:ää pidempään seuraavien kesken ja jotkut pitävät häntä kovempana kuin Probertia. Ferguson oli omalla aikakaudellaan Probertin tavoin paitsi koko liigan kunnioitetuin tappelija, myös mainitsemasi kova pistemies, joka teki 500 ottelussaan 303 pistettä ja otti 1214 jäähyminuuttia. Hän pelasi Montrealin Dynastia joukkueessa kahdeksan kautta ja voitti viisi Stanley Cupia.

Kuuleman mukaan suuri syy siihen, miksi Montrealin tähdet kuten Henri Richard ja Jean Beliveau saivat pelata vapaasti oli juuri Ferguson. Fergusonin tappelut loppuivat pääsääntöisesti yhdellä tai kahdella lyönnillä yhtä nopeasti kuin olivat alkaneet. Hän oli aikakautensa pelätyin tappelija, joka esti ylilyöntejä jo pelkällä katseellaan. Hän menee varmastikin kärkeen kaikkien aikojen tappelijoiden kesken, mutta onko hänkään kovin tai edes toiseksi kovin? Taas tullaan lähtöpisteeseen. Eri aikausien pelaajia on mahdoton verrata..

 

[Panzerfaust]

Viestin lähetti iiron_troikka

Kentällä Probert kohtasi todella jokaisen vastustajan kovista pojista

Jokaisen, paitsi John Kordicin, mikä oli taas vain onneton sattuma, etteivät he koskaan tapelleet keskenään.

Muuten ketjun aihe on melkein sama kuin kysyisi "MarioLemieux/Wayne Gretzky - Kuningas vai ei?" Sen verran suuri stara on kyseessä, ettei keskustelua saati väittelyä tahdo syntyä, ellei sitten ota tuota Cairnsin esittelemää historiapointtia esiin. Muistelen änärissä jonkun kyselyn(ei mikään tappelufanien gallup) osoittaneen 90-luvun alussa Bob Probertin peräti koko liigan suosituimmaksi pelaajaksi heti Gretzkyn jälkeen.

Vähän off-topic: Suomen julkisille töllökanaville pitäisi sivistyksen nimissä saada kunnon lätkämakasiini, minkä joka jaksossa olisi edes sellainen viisiminuuttinen esittely jostakin goonisankarista parhaine myllyineen ja haastatteluineen. Tuollainen muuttaisi väkisin koko lätkäkulttuuria maassamme, näin väitän.

 

[Cairns]

Viestin lähetti Panzerfaust
Jokaisen, paitsi John Kordicin, mikä oli taas vain onneton sattuma, etteivät he koskaan tapelleet keskenään.

Vanhaan aikaan saattoi välillä mennä vuosia, että tietyt raskaansarjaan kuninkaat kohtasivat toisensa - jos kohtasivat ollenkaan. Vanhan ajan lohkojaot + pelaajien loukkaantumiset johtivat siihen, että tietyt kaverit eivät kohdanneet toisiaan kentällä pitkään, pitkään aikaan. Nämä kaikki pitää muistaa, jos ja kun lähdetään rankkaamaan tappelijoita jollain tavalla. Jos pelaaja X hävisi pelaajalle Y, mutta Y hävisi pelaajelle O jolle taas tuli noutaja X:ää vastaan, niin kumoavatko voitot/tappiot toisensa?

Keskustelu on toki kivaa, mutta yhteisiä viitekehyksiä rankingeja tehtäessä on lähes mahdoton löytää - jokainen laskee rankingit omalla tavallaan.

Viestin lähetti Panzerfaust

Vähän off-topic: Suomen julkisille töllökanaville pitäisi sivistyksen nimissä saada kunnon lätkämakasiini, minkä joka jaksossa olisi edes sellainen viisiminuuttinen esittely jostakin goonisankarista parhaine myllyineen ja haastatteluineen. Tuollainen muuttaisi väkisin koko lätkäkulttuuria maassamme, näin väitän.

Jotain tällaista yritimme jo kaksi vuotta sitten. Uutta suomenkielistä goonikirjaa on kyllä tulossa, mutta "tv-valistukseen" voi mennä aikaa. TV:n ajankohtaisohjelmat ovat välillä houkutelleet minua vieraaksi puhumaan tappeluista, mutta olen kieltäytynyt seuraavista syistä:

- Ketkään muut paitsi tämän koulukunnan pelaajat eivät ole alan ammattilaisia tai experttejä. En minä eikä vuodesta 1970 tappeluita seurannut John Doe Calgaryssä.

- Suomen ajankohtaisohjelmat sekottavat tappelut ja kiekkoväkivallan/ylilyönnit keskenään ja kun kansa uskoo näitä päivärintoja niin jääkiekko saisi entisestään varmaankin enemmän huonoa mainetta. Toimittajat osaisivat kääntää asiat päälaelleen ja lätkää vastaan, se on jo nähty.

- En ole kuitenkaan ammattipelaaja enkä ole ollut kentällä mallia Helenius jos tilanne on todella kuumana
(vrt. pelaajat ovat alan ainoita todellisia experttejä)

- Ajankohtaisohjelmat haluavat kuitenkin vain sensaatioita eivätkä asiallista keskustelua. Taustatyön tekeminen jokaiseen kiekkotappeluita koskevaan keskusteluun on ollut ilmeisen olematonta ainakin tähän asti.