Viestin lähetti Footless
... Mikä vittu siinä on että se kaikki taistelutahto häviää jonnekin kuin pieru saharaan? Näissä kahdessa pelissä se alkukauden Joukkue oli taas se sama flegmaattinen palkkasoturiarmeija mihin meillä on jo monena vuonna totuttu. Muutamille pelaajille voi antaa synninpäästön, mutta Joukkuetta ei nähty.
Onko vika sitten siinä että kaverit on liian tyytyväisiä nykyiseen sijoitukseen vai onko valmennusjohto aliarvioinut vastustajan totaalisesti? Vai onko Calounin puuttuminen sittenkin niin iso asia joukkueelle?
Hävitä saa, mutta taistellen. Paremmilleen saa hävitä koska tahansa, sille ei sitten mitään voi, mutta ei perkele antauduta ja pelata munattomasti surffaillen.
Jotenkin se aina unohtuu, että kaukalossa pelaa kaksi joukkuetta, joista molemmilla on omat motiivinsa, keinonsa, vahvuutensa, heikkoutensa ja etenkin onnensa.
Kun Jyväskylän porukalla oli ilmiömäinen tappioton putkensa sanoin useammallekin ihmiselle, ettei se putki katkea Jokereita tai Kerhoa vastaan tiukassa väännössä, vaan jotakin häntäpään porukkaa vastaan. Jokainen voi tarkistaa, miten siinä kävi. Tällä en nyt halua kehua omaa ennustajankykyäni, vaan osoittaa, että näitä matseja ei ratkaista sarjataulukon sijoituksen perusteella, vaan pelipäivän kunnon ja valmistautumisen perusteella. Yhtään matsia ei ole voitettu ennen peliä, mutta moni on hävitty ennen peliä. Tammisen tieto valmistautumisen tärkeydestä puree edelleen.
Lukolla oli ennen Espooseen tuloaan alla mm. tasapelit Jokereita ja Ässiä vastaan sekä voitto Tapparasta, ja Blues-matsin jälkeen niukkaakin niukempi yhden maalin tappio HPK:lle. Ässillä oli alla voitto Turusta vieraissa sekä SaiPasta kotona välissä niukka tappio Jokereille. Pahinta aloin aavistella Ässien suhteen, kun etukäteiskeskusteluissa Patarouva toi ilmi Ässien voitottoman putken, joka oli jatkunut vuodesta 1994. Kaikki putket katkeavat joskus, ja tässä oli turhan hyvä tilaisuus.
Molemmissa matseissa oli vastustajana joukkue, joka kaikissa ennakkokaavailuissa ja varsinkin sarjataulukossa näytti heikommalta, mutta jolla oli vahva motiivi nousta taulukossa ja alla hyviä otteluita sarjan kärkeä vastaan. Blues sen sijaan oli juuri päässyt tilanteeseen, jossa yksi tappio ei enää vaikuta sarjasijoitukseen kärkinelikossa. Lisäksi Ässät-ottelussa vastustajalla kävi maalipaikoissa tuuria. Paremmalle hävittiin, kun ei parempaan pystytty. Joskus taas voitetaan, vaikkei peli juuri kurjuutta kummempaa olisikaan.
Monesti aiemmin tällä kaudella on maalin tai kahden johto pystytty pitämään tai ensimmäisen erän tappio kääntämään voitoksi. Näin ei voi joka kerta tapahtua, kun tarpeeksi paljon pelataan. Joku viisas huomautti aiemmin, ettei Espoolla ole ollut tällä kaudella kahta ottelua pidempiä tappioputkia. Jos tämä jatkuu ja nekin putket ovat harvassa, saamme varmasti olla keväällä tyytyväisiä. Mitä sitä liikaa marisemaan yksittäisten otteluiden tuloksia, ollaan tyytyväisiä, kun herätyksiä tulee ajoittan ja maristaan kunnolla vasta sitten, kun se peli tosiaan on viikkokausia kateissa, vrt. SaiPa, Ja Calounilla on Stapletonin kanssa kokovartalokipsivertailut.
Kunhan joukkueen nälkä ei sitten lopu siihen, että saavutetaan pudotuspelipaikka tai jopa kotietu. Espoo on todistanut omalla pelillään muutama vuosi sitten, että jopa runkosarjan kahdeksas voi tiputtaa runkosarjan ykkösen ensimmäisellä kierroksella. Toki se on vaikeampaa tänä vuonna, kun sarjat menevät vasta neljästä poikki, mutta tapahtuu se taas jonakin vuonna kuitenkin.
