Tiedän, että tuolla ensi kauden Espoolaista kiekkoa koskevassa ketjussa on, jo muutama analyysi kauden 2002 yli- ja alisuorittajista, mutta avataan nyt kuitenkin uusi ja rakennetaan siellä sitten sitä ensi kauden joukkuetta ja kootaan tänne mielipiteitä tämän kauden pelaajista.
En nyt lähde hakemaan syitä mikä homma meni persuksilleen ja missä asioissa Blues olisi voinut toimia toisin. Tässä listaan perusteluineen Bluesin 2002 joukkueen pelaajat yksilöinä. Mielipiteitä on monia, tässä omani:
Maalivahdit:
Jarmo Myllys 35 (8+)
Pelasi maalisuulla lähes niin hyvin kuin Bluesin kuluneen kauden pakiston takana voi hommiaan hoitaa. Selän taakse upposi myös jokseenkin helppoja kuteja, vaikkakin mukaan mahtui uskomattomia paraatipelastuksia ja Jamolle niin tuttua turhautumista ja mailalla tökkimistä kuului kuvaan. Torjui kauden aikana molemmat rangaistuslaukaukset, jotka vastustajalle annettiin.
Mika Oksa 39 (8)
Huikeaa kehittymistä etenkin kiekonkäsittelyssä ja mailapelissä. Välillä kuin itse varmuus, mutta välillä hiukan epävarma jolle veto, kuin veto voi upota. Pelasi kuitenkin kakkosena hyvän kauden loukkaantumistaan lukuunottamatta.
Puolustajat:
Juha Gustafsson 2 (7+)
Suuriraaminen puolustajan liike viimekauteen nähden parantunutta, jossa kuitenkin vielä toivomisen varaa. Kokooan Juha ei osaa käyttää hyödykseen millään osa-alueella. Henkisellä puolella selkeää kasvunvaraa ja vastuunotto hyökkäyksissä olematonta. Suht ok kausi.
Jermu Pisto 3 (7-)
Parikymmentä ottelua sivussa aivotärähdyksen takia, jonka jälkeen puolikuntoisen olooinen. Tasapaksua; ei loistoa, ei hasardeja, ainoastaan oman tontin putsaus. Avausmaali tekemättä, vaikka otteluita Bluesiissa jo pitkälle toistasataa.
Cory Murphy 4 (8+)
Tuli paikkaamaan Lukas Zibiä juuri valmentajaa vaihtaneeseen Bluesiin. Silmiin pistävää kehittymistä ja itseluottamuksen nousua hyökkäyspäässä. Vastuun noustessa omatontti unohtui tuskaisen usein. Liikkui jäällä hyvin ja laukaus oli kova ja tarkka. Pienenä kaveri heiteltiin kuin riepua puolustuspäässä. Runkopelaaja jossa ei kuitenkaan tähtipelaaja ainesta.
Matti Kuusisto 6 (5+)
41 peliä kokoonpanossa, mutta vain muutamassa pelissä kentälle asti. Pieni rimpula, jossa ei ainakaan vielä liiga-ainesta.
Niclas Hedberg 12 (6)
Puolustajaksi sopimaton kaveri. Astetta vielä edellistä kaveria heikompi fyysiseltä voimaltaan. Pitkien kiekkojen spesialisti. Hyökkääjänä homma saattaisi toimia, koska luistellessa kiekko pysyy ihan kivasti mukana. Teki tilaa paremmilleen ja poistui takavasempaan Timråhon ennen siirtoajan sulkeutumista.
Jani Virtanen 19 (6½)
Puukäsi ja jalat jääkuoren peitossa. Joulun tienoilla vuokralla kuukauden SaiPassa, jonka aikana sai jalkansa joten kuten toimimaan. Pääsi vasta Lappeenrannan reissun jälkeen vakiinnuttamaan paikkansa kokoonpanossa. Pommit murhaavia; osuessaan. ”Kilon poliisi.”
Tero Määttä 21 (6)
”Huippulupaus!” Armeija sotki kautta, muttei senkään piikkiin voi kaikkea laittaa. Esitti kovaa jätkää, tekemällä itsestään lähinnä pellen. teki enemmän maaleja luistimellaan omiin, kuin vastustajan pömpeliin. Taklausten osumatarkkuus lähes toivotonta. Halusi aina leikissä Majakka ja perävaunu olla se perävaunu.
Arto Laatikainen 42 (8)
Perusvarma puolustaja. Sinivalkoisten pakkiemme ehdotonta eliittiä. Monipuolinen pelaaja, joka tuki hyvin hyökkäyksiä ja pelasi höntyilemättä, varmaa puolustuspeliä. Ainoa pakki, jonka tehotilasto jäi plussalle. Tulevaisuuden NHL-peluri.
Jiri Vykoukal 51 (8½)
Joukkueen sielu ja sydän, jota arvostavat suuresti niin pelaajat, kuin fanitkin. Loistavia kiekon ylöstuonteja ja hyökkäyksen tukemisia. Omalla tontillaan usein vaikeuksissa. Ylivoimissa viivan ykkösmies, jonka piiska puhuu rumaa kieltä. Jakoi Coryn kanssa pakkien sisäisen pistepörssin. Loukkaantuminen pilasi jälleen osan kaudesta, eikä palatessaan tositoimiin vakuuttanut, mutta löysi jälleen jyvän tärkeimpiin runkosarjan päätöspeleihin.
Hyökkääjät:
Teemu Virkkunen 9 (5+)
Edelliseen kauteen eroa, kuin yöllä ja päivällä. Tällä kaudella ei yksinkertaisesti onnistunut yhtään mikään. Valmentajan täytepelaaja, jonka rooli oli läes statistinen penkinpään lämmittäjä. Ei voimaa, taitoa, tasapainoa, eikä taklauksia. Täysin mitäänsanomaton; turha.
Jan Caloun 11 (9½)
Kiistatta Espoon taitavin ja paras yksilö. Uskomattomia namupasseja antava tsekkitaituri, joka kuitenkin välillä vaipui täysin omiin maailmoihinsa. Teki ensimmäisellä Espoo-kaudella Bluesin henkilökohtaisen piste- ja syöttöennätyksen. Kausi päättyi ikävästi play-offseissa törkeään turhautumiseen ja ylireagointiin ja siitä seuranneeseen suihkukomennukseen. Suurimmat ongelmat Pubi koki kaudella viisikkopuolustuksessa.
Markku Hurme 13 (7½)
Kauden alun ykköskentän tuhlaajapojasta kasvoi kauden vanhetessa elintärkeä ryminäkentän sentteri. Ei mikään taitopelaaja, mutta etenkin etevä maskimies ylivoimissa. Useissa peleissä hoiti aloitukset hyvällä prosentilla.
Valeri Krykov 14 (9)
Kokenut kapteenimme sivusi omaa piste-ennätystään, joka jo sinänsä on todella hieno suoritus melkein 700 liigaottelua uurastaneelta 34-vuotiaalta Vallulta. Vallu toimi varsinaisena jokapaikan höylänä, niin yli-, kuin alivoimissa, kun tietenkin ykköskentän sentterinä. Come on Vallu; ainakin vuosi vielä, eikä puhettakaan lopettamisesta...
Mike Stapleton 16 (9-)
Vanha pappa tuli puskista ja yllätti allekirjoittaneen lisäksi varmasti monet muut ikärasismiin alentuneet epäilijät. Johdatti joukkueen ennätyksellisen pitkään tappiottomien otteluiden putkeen. Pitkän NHL-uran omaava Staplen tavaramerkkinä oli tukuittain erilaisia aloituksia, sekä pakit sekaisin saava pyörähdys kiekon kanssa. Puolustamisessa Mikella oli suuren suuria vaikeuksia, mikä heijastuukin tehotilaston lukemassa –11, joka oli samalla joukkueen heikoin.
Ladislav Kohn 17 (8½)
Tiukan kudin omaava maalintekijä. helposti kuumeneva kaveri, jota kiinnosti välillä enemmän häneen kohdistuneiden taklauksien kostamienen, kuin itse jääkiekko. Hankki Bluesissa eniten jäähyminuutteja; yli 2,5/ottelu. Tsekille ominaisena piirteenä myöskään Ladya eivät puolustushommat juurikaan kiinnostaneet. Jatkopeleissä mies oli poikkeuksellisen jäässä, eikä pöytäkirjaan hänen kohdalle merkattu muuta kuin läjä jäähyjä.
Miika Elomo 20 (6½)
Kautensa jo Turussa turhauttanut Miika saapui Espooseen kesken kauden. Täysin susimusta alku, jota varjostivat lukuisat jäähyt. Pikku hiljaa löysi juonesta jotenkuten kiinni ja pelasi erityisesti runsaasti alivoimaa ja hankki vastustajille jäähyjä fyysisellä, ärsyttävällä karvauksellaan. Sijoittui liigan jäähytilastossa pronssitilalle 144 minuutillaan.
Tero Lehterä 22 (7½)
Monipuolinen pelaaja, joka erityisellä antaumuksella osallistuu erityisesti puolustuspelaamiseen. Tertsille ei löydetty kauden aikana sopia kavereita, joten pelipaikka vaihteli Vallun ykkösvitjasta, nelosen jarruttelijaksi. Ihan mukiinmeevä suoritus, vaikkakin se suurin terä on jo tipotiessään.
Timo Hirvonen 33 (7½)
Ei mitään uutta auringon alla. Iki-Espoolainen taisteli vaihdosta toiseen. Hire ei ole koskaan ollut mikään taitopelaaja, eikä myöskään sitä tulee olemaan, mutta armoton joukkueen eteen taistelija.
Janne Seva 44 (6+)
Isokokoiselta Sevalta sopi odottaa paljonkin ennen kauden alkua. Olihan hänen edellinen kautensa Lukossa mennyt totaalisen penkin alle loukkaantumisen takia. Alusta loppuun hänen menonsa oli kuitenkin sanan varsinaisessa merkityksessä tervanjuontia, eikä peliaikaakaan liiemmin siunaantunut. Tälläkään kaudella ei Janne selvinnyt loukkaantumisilta, vaan oli sivussa toistakymmentä ottelua.
Teemu Elomo 49 (8+)
Liukasliikkeinen, vastustajaa ärsyttävä pelaaja, joka taitaa kentällä jonkin asteisen ”Tiki-talkin”. Sai uuden alun uralleen siirryttyään Turusta Espooseen ja saaden heti kauden alusta onnistumisia ja sitä mukaa aina vain lisää luottamusta. Rikkoi henkilökohtaisen piste-ennätyksensä jo parikymmentä peliä ennen runkosarjan päättymistä. Molosta kasvoi monen fanin suursuosikki.
Mikael Jämsänen 77 (7)
Espoon Asterix jäi kauden aikana hyvin vähäiselle peliajalle, mutta aina kentälle päästessään antoi takuulla enemmän koko joukkueelle kuin moni ykkös- tai kakkoskenttäläinen. Vuodesta toiseen Jämä jaksaa painaa ja punnertaa, vaikka taitoa ja pelinlukutaitoa ei liiemmin mieheen ole siunaantunut, sisua sitäkin enemmän. Suomalainen sisupussi.
Kari Kalto 78 (8-)
Karvausguru jonka rooli joukkueessa on kuin hänelle tehty. Monipuolinen hyökkääjä, joka pystyy tarvittaessa tekemään tuhoja myös hyökkäyspäässä. Viime kaudella pelasi vielä sentterinä, mutta nyt lähes koko kauden laidassa. Gary voitti joukkueen sisäisen tehopörssin lukemalla +6.
Lisäksi joukkueessa pelasivat seuraavat pelaajat, joita en lähde arvostelemaan vähäisten pelien perusteella.
Mikko Viitanen
Lukas Zib
Marko Sakko
Tommi Jäminki
Jiri Zelenka
Teemu Siren
Filip Turek
Niko Nieminen
En nyt lähde hakemaan syitä mikä homma meni persuksilleen ja missä asioissa Blues olisi voinut toimia toisin. Tässä listaan perusteluineen Bluesin 2002 joukkueen pelaajat yksilöinä. Mielipiteitä on monia, tässä omani:
Maalivahdit:
Jarmo Myllys 35 (8+)
Pelasi maalisuulla lähes niin hyvin kuin Bluesin kuluneen kauden pakiston takana voi hommiaan hoitaa. Selän taakse upposi myös jokseenkin helppoja kuteja, vaikkakin mukaan mahtui uskomattomia paraatipelastuksia ja Jamolle niin tuttua turhautumista ja mailalla tökkimistä kuului kuvaan. Torjui kauden aikana molemmat rangaistuslaukaukset, jotka vastustajalle annettiin.
Mika Oksa 39 (8)
Huikeaa kehittymistä etenkin kiekonkäsittelyssä ja mailapelissä. Välillä kuin itse varmuus, mutta välillä hiukan epävarma jolle veto, kuin veto voi upota. Pelasi kuitenkin kakkosena hyvän kauden loukkaantumistaan lukuunottamatta.
Puolustajat:
Juha Gustafsson 2 (7+)
Suuriraaminen puolustajan liike viimekauteen nähden parantunutta, jossa kuitenkin vielä toivomisen varaa. Kokooan Juha ei osaa käyttää hyödykseen millään osa-alueella. Henkisellä puolella selkeää kasvunvaraa ja vastuunotto hyökkäyksissä olematonta. Suht ok kausi.
Jermu Pisto 3 (7-)
Parikymmentä ottelua sivussa aivotärähdyksen takia, jonka jälkeen puolikuntoisen olooinen. Tasapaksua; ei loistoa, ei hasardeja, ainoastaan oman tontin putsaus. Avausmaali tekemättä, vaikka otteluita Bluesiissa jo pitkälle toistasataa.
Cory Murphy 4 (8+)
Tuli paikkaamaan Lukas Zibiä juuri valmentajaa vaihtaneeseen Bluesiin. Silmiin pistävää kehittymistä ja itseluottamuksen nousua hyökkäyspäässä. Vastuun noustessa omatontti unohtui tuskaisen usein. Liikkui jäällä hyvin ja laukaus oli kova ja tarkka. Pienenä kaveri heiteltiin kuin riepua puolustuspäässä. Runkopelaaja jossa ei kuitenkaan tähtipelaaja ainesta.
Matti Kuusisto 6 (5+)
41 peliä kokoonpanossa, mutta vain muutamassa pelissä kentälle asti. Pieni rimpula, jossa ei ainakaan vielä liiga-ainesta.
Niclas Hedberg 12 (6)
Puolustajaksi sopimaton kaveri. Astetta vielä edellistä kaveria heikompi fyysiseltä voimaltaan. Pitkien kiekkojen spesialisti. Hyökkääjänä homma saattaisi toimia, koska luistellessa kiekko pysyy ihan kivasti mukana. Teki tilaa paremmilleen ja poistui takavasempaan Timråhon ennen siirtoajan sulkeutumista.
Jani Virtanen 19 (6½)
Puukäsi ja jalat jääkuoren peitossa. Joulun tienoilla vuokralla kuukauden SaiPassa, jonka aikana sai jalkansa joten kuten toimimaan. Pääsi vasta Lappeenrannan reissun jälkeen vakiinnuttamaan paikkansa kokoonpanossa. Pommit murhaavia; osuessaan. ”Kilon poliisi.”
Tero Määttä 21 (6)
”Huippulupaus!” Armeija sotki kautta, muttei senkään piikkiin voi kaikkea laittaa. Esitti kovaa jätkää, tekemällä itsestään lähinnä pellen. teki enemmän maaleja luistimellaan omiin, kuin vastustajan pömpeliin. Taklausten osumatarkkuus lähes toivotonta. Halusi aina leikissä Majakka ja perävaunu olla se perävaunu.
Arto Laatikainen 42 (8)
Perusvarma puolustaja. Sinivalkoisten pakkiemme ehdotonta eliittiä. Monipuolinen pelaaja, joka tuki hyvin hyökkäyksiä ja pelasi höntyilemättä, varmaa puolustuspeliä. Ainoa pakki, jonka tehotilasto jäi plussalle. Tulevaisuuden NHL-peluri.
Jiri Vykoukal 51 (8½)
Joukkueen sielu ja sydän, jota arvostavat suuresti niin pelaajat, kuin fanitkin. Loistavia kiekon ylöstuonteja ja hyökkäyksen tukemisia. Omalla tontillaan usein vaikeuksissa. Ylivoimissa viivan ykkösmies, jonka piiska puhuu rumaa kieltä. Jakoi Coryn kanssa pakkien sisäisen pistepörssin. Loukkaantuminen pilasi jälleen osan kaudesta, eikä palatessaan tositoimiin vakuuttanut, mutta löysi jälleen jyvän tärkeimpiin runkosarjan päätöspeleihin.
Hyökkääjät:
Teemu Virkkunen 9 (5+)
Edelliseen kauteen eroa, kuin yöllä ja päivällä. Tällä kaudella ei yksinkertaisesti onnistunut yhtään mikään. Valmentajan täytepelaaja, jonka rooli oli läes statistinen penkinpään lämmittäjä. Ei voimaa, taitoa, tasapainoa, eikä taklauksia. Täysin mitäänsanomaton; turha.
Jan Caloun 11 (9½)
Kiistatta Espoon taitavin ja paras yksilö. Uskomattomia namupasseja antava tsekkitaituri, joka kuitenkin välillä vaipui täysin omiin maailmoihinsa. Teki ensimmäisellä Espoo-kaudella Bluesin henkilökohtaisen piste- ja syöttöennätyksen. Kausi päättyi ikävästi play-offseissa törkeään turhautumiseen ja ylireagointiin ja siitä seuranneeseen suihkukomennukseen. Suurimmat ongelmat Pubi koki kaudella viisikkopuolustuksessa.
Markku Hurme 13 (7½)
Kauden alun ykköskentän tuhlaajapojasta kasvoi kauden vanhetessa elintärkeä ryminäkentän sentteri. Ei mikään taitopelaaja, mutta etenkin etevä maskimies ylivoimissa. Useissa peleissä hoiti aloitukset hyvällä prosentilla.
Valeri Krykov 14 (9)
Kokenut kapteenimme sivusi omaa piste-ennätystään, joka jo sinänsä on todella hieno suoritus melkein 700 liigaottelua uurastaneelta 34-vuotiaalta Vallulta. Vallu toimi varsinaisena jokapaikan höylänä, niin yli-, kuin alivoimissa, kun tietenkin ykköskentän sentterinä. Come on Vallu; ainakin vuosi vielä, eikä puhettakaan lopettamisesta...
Mike Stapleton 16 (9-)
Vanha pappa tuli puskista ja yllätti allekirjoittaneen lisäksi varmasti monet muut ikärasismiin alentuneet epäilijät. Johdatti joukkueen ennätyksellisen pitkään tappiottomien otteluiden putkeen. Pitkän NHL-uran omaava Staplen tavaramerkkinä oli tukuittain erilaisia aloituksia, sekä pakit sekaisin saava pyörähdys kiekon kanssa. Puolustamisessa Mikella oli suuren suuria vaikeuksia, mikä heijastuukin tehotilaston lukemassa –11, joka oli samalla joukkueen heikoin.
Ladislav Kohn 17 (8½)
Tiukan kudin omaava maalintekijä. helposti kuumeneva kaveri, jota kiinnosti välillä enemmän häneen kohdistuneiden taklauksien kostamienen, kuin itse jääkiekko. Hankki Bluesissa eniten jäähyminuutteja; yli 2,5/ottelu. Tsekille ominaisena piirteenä myöskään Ladya eivät puolustushommat juurikaan kiinnostaneet. Jatkopeleissä mies oli poikkeuksellisen jäässä, eikä pöytäkirjaan hänen kohdalle merkattu muuta kuin läjä jäähyjä.
Miika Elomo 20 (6½)
Kautensa jo Turussa turhauttanut Miika saapui Espooseen kesken kauden. Täysin susimusta alku, jota varjostivat lukuisat jäähyt. Pikku hiljaa löysi juonesta jotenkuten kiinni ja pelasi erityisesti runsaasti alivoimaa ja hankki vastustajille jäähyjä fyysisellä, ärsyttävällä karvauksellaan. Sijoittui liigan jäähytilastossa pronssitilalle 144 minuutillaan.
Tero Lehterä 22 (7½)
Monipuolinen pelaaja, joka erityisellä antaumuksella osallistuu erityisesti puolustuspelaamiseen. Tertsille ei löydetty kauden aikana sopia kavereita, joten pelipaikka vaihteli Vallun ykkösvitjasta, nelosen jarruttelijaksi. Ihan mukiinmeevä suoritus, vaikkakin se suurin terä on jo tipotiessään.
Timo Hirvonen 33 (7½)
Ei mitään uutta auringon alla. Iki-Espoolainen taisteli vaihdosta toiseen. Hire ei ole koskaan ollut mikään taitopelaaja, eikä myöskään sitä tulee olemaan, mutta armoton joukkueen eteen taistelija.
Janne Seva 44 (6+)
Isokokoiselta Sevalta sopi odottaa paljonkin ennen kauden alkua. Olihan hänen edellinen kautensa Lukossa mennyt totaalisen penkin alle loukkaantumisen takia. Alusta loppuun hänen menonsa oli kuitenkin sanan varsinaisessa merkityksessä tervanjuontia, eikä peliaikaakaan liiemmin siunaantunut. Tälläkään kaudella ei Janne selvinnyt loukkaantumisilta, vaan oli sivussa toistakymmentä ottelua.
Teemu Elomo 49 (8+)
Liukasliikkeinen, vastustajaa ärsyttävä pelaaja, joka taitaa kentällä jonkin asteisen ”Tiki-talkin”. Sai uuden alun uralleen siirryttyään Turusta Espooseen ja saaden heti kauden alusta onnistumisia ja sitä mukaa aina vain lisää luottamusta. Rikkoi henkilökohtaisen piste-ennätyksensä jo parikymmentä peliä ennen runkosarjan päättymistä. Molosta kasvoi monen fanin suursuosikki.
Mikael Jämsänen 77 (7)
Espoon Asterix jäi kauden aikana hyvin vähäiselle peliajalle, mutta aina kentälle päästessään antoi takuulla enemmän koko joukkueelle kuin moni ykkös- tai kakkoskenttäläinen. Vuodesta toiseen Jämä jaksaa painaa ja punnertaa, vaikka taitoa ja pelinlukutaitoa ei liiemmin mieheen ole siunaantunut, sisua sitäkin enemmän. Suomalainen sisupussi.
Kari Kalto 78 (8-)
Karvausguru jonka rooli joukkueessa on kuin hänelle tehty. Monipuolinen hyökkääjä, joka pystyy tarvittaessa tekemään tuhoja myös hyökkäyspäässä. Viime kaudella pelasi vielä sentterinä, mutta nyt lähes koko kauden laidassa. Gary voitti joukkueen sisäisen tehopörssin lukemalla +6.
Lisäksi joukkueessa pelasivat seuraavat pelaajat, joita en lähde arvostelemaan vähäisten pelien perusteella.
Mikko Viitanen
Lukas Zib
Marko Sakko
Tommi Jäminki
Jiri Zelenka
Teemu Siren
Filip Turek
Niko Nieminen