Mainos

Blues-Lukko To 23.9.2004

  • 11 192
  • 110

psychodad

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Hal Gill
Viestin lähetti JHag
Jospa saisi jostain oikeasti yhtä kliinisen huomioijan tällä alueella juttukaveriksi.

Kuten otteluraporteissa ja valmentajan kommenteissakin on sanottu, fyysisyys haudattiin ekan erän jälkeen. Ja ekassa erässä ainut hieman kovempi kontakti oli Toporowskin ajelu jossa hän ajoi avojäällä siirretyn rangaistuksen aikana (bluesille tulossa) bluesin pelaajaa joka juuri pääsi kiekkoon. Siitä tuli myös jäähy torikokouksen jälkeen.

Eli ei tuo Daespoo taida olla kaipaamasi partneri laskemaan taklaustilastoja ja höpisemään fyysisyydestä. Ei näitä "fyysisin joukkue" titteleitä voiteta pelkästään puhumalla siitä kumpi taklasi enemmän. Tuo Daespoon näkemys on vain fanin ainut keino käsitellä tappiota, mutta objektiivisesta näkökulmasta eilen ei taklauksia pahemmin nähty. Objektiivinen olen siksi, etten pidä tuota fyysisyyttä minään meriittinä. On tietenkin hyvä että lukko on liigan isokokoisin joukkue, mutta se tarkoittaa myös jäähyjä pelkän koon takia.
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
pyschodad: En ollut eilen matsissa, joten en osaa kommentoida siltä osin. Muuten olen suunnilleen samaa mieltä kanssasi ja nimenomaan haluaisin siirtää keskustelun fyysisyydestä pois alkeellisista pommien laskemisesta. Se on ihan sama kun vertaisi maalivahtien paremmuutta sillä kummalla on enemmän makeita hanskanheilautuksia. Taklaus on vain osa fyysistä peliä. Mitä taklaustilastoihin tulee, mulla on ollut ilo ja kunnia perehtyä niihin nimenomaan Bluesin oman, siis joukkueen sisäisen, tilastonikkarin kautta. Terveiset Santulle! Niistä löytyy asioita, joista peruseinarin leuat loksahtavat. Kannattaa ihan aluksi katsomossa esimerkiksi opetella erottamaan taklaukset kahvaamisista ym. Sitten kannattaa katsoa kuinka laajalle alueelle kenttää ne kummallakin joukkueella jakautuvat ja sen jälkeen vielä se, kuinka laajalle osalle miehistöä ne jakautuvat. Siinä on hyvä alku. Tulokset ovat...yllättäviä. Lisäksi mainittakoon, että joukkueet eivät pidä sisäisiä taklaustilastoja itseisarvon vuoksi. Ne, kuten kymmenet muutkin tilastot, ovat pelkkiä työkaluja valmennuksen avuksi. Lähinnä siinä, että osataan lähteä oikeilla taktiikoilla tiettyjä joukkueita ja maalivahteja vastaan. Siinä kaikki.

Kun näette katsomossa esimerkiksi Markus Lehdon lehtiö kädessään, hän mitä todennäköisimmin tilastoi näitäkin omien pelaajiensa / kandidaattiensa ohessa. Siitä vain rohkeasti kysymään, mitä siellä oikeasti tapahtuu :)
 

Daespoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hameenlinna Moderators
Viestin lähetti JHag
vastaus



Loistavaa! Tämähän on ihan kuin minä (Daespoo) ja Tommy (psychodad) minkä tahansa HIFK-matsin jälkeen. Daespoo; kun käyt HIFK-matseissa, katsele ilman laseja HIFK-esitykset tällä saralla, niin itse lupaan katsoa samat Blegiltä :). Palstalla on liikaa fyysisen pelin antiasiantuntijoita, joille taklaus ylipäätään on vasta se, kun kohde lentää 6 metriä varpusena. Hauskojahan ne ovat, ei siinä mitään, mutta oikein vartalolla (ei mailalla) tehty torppaus on taklaus. Ja taklaus on puolestaan vain osa fyysistä peliä...jnejne. Jospa saisi jostain oikeasti yhtä kliinisen huomioijan tällä alueella juttukaveriksi.

Niin, taklaukset jaetaan kahteen ryhmään, ns. NHL-taklaukset joita tässä matsissa oli max 5 kpl ja ns. SM-liiga töytäisyt joita löytyi sitten toistakymmentä.

Tässä matsissa ensimmäisiä jakeli Haakana 2kpl (toisesta sai turhaan jäähyn) sekä Pihlström 2kpl. Noita jälkimmäisiä oli enemmän jotka jakautu suhteella 70-30 Bluesille. Tässä ei siis mitään hurrattavaa, Blues oli vain vähemmän surkea tällä saralla eilen.

HIFK-matsien jälkipeleissä huomaa että liian moni HIFK-fani laskee taklaukseksi kaikki tilanteet jossa B2 huutaa, osui taklaus tai ei. Varsinkin Jeren ollessa kyseessä, katsomo huutaa "ajaaaa!", Jermus vetää puoli metriä ohi mutta silti katsomo hurraa. Ei siinä mitään, näinhän sen soisi olevan joka katsomossa muttakun sitten jälkipeleissä nämä kaikki lasketaan koviksi taklauksiksi ja hehkutetaan kuinka HIFK-taklasi miljoona kertaa enemmän.

SM-liiga on kokonaisuudessaan erittäin säälittävässä tilassa taklausten suhteen, on vain vähemmän fyysisiä jengejä ja sitten on täysin epä-fyysisiä jengejä (Kärpät for example), oikeasti fyysisiä jengejä ei ole yhtään.

Itse nauttisin Bluesin matseista paaaljon enemmän vaikka vastustaja veisi taklaukset kunhan niitä oikeita taklauksia tulisi kunnolla eikä muutama niinkuin standardi SM-liiga matsissa (jos sitäkään). Se tässä vituttaa niin paljon.

Ja HIFK-pelejä tuli katsottua A2:ssa n. 18kpl viime kaudella.
 

Gags

Jäsen
Suosikkijoukkue
Charlestown Chiefs
Viestin lähetti Daespoo
HIFK-matsien jälkipeleissä huomaa että liian moni HIFK-fani laskee taklaukseksi kaikki tilanteet jossa B2 huutaa, osui taklaus tai ei. Varsinkin Jeren ollessa kyseessä, katsomo huutaa "ajaaaa!", Jermus vetää puoli metriä ohi mutta silti katsomo hurraa. Ei siinä mitään, näinhän sen soisi olevan joka katsomossa muttakun sitten jälkipeleissä nämä kaikki lasketaan koviksi taklauksiksi ja hehkutetaan kuinka HIFK-taklasi miljoona kertaa enemmän.

Tervetuloa takaisin Daespoo, kyllä sua on kaivattukin!

Tähän lainaamaani kohtaan en malta olla lisäämättä esimerkkiä ÄrräCupin Jokerit-HIFK ottelusta, jossa HIFK karvasi ja taklasi niin aktiivisesti, etten ole miesmuistiin nähnyt, Luttisen, "sen toisen Laineen" ja Järvisen johdolla, niin mistä puhutaan jälkipeleissä? Aivan, Jere Karalahden kovuudesta. Jeren, joka tuossa ottelussa jäi kerran jyrän alle ja yritti kerran ajaa, muistaakseni Dahlmania, pystyyn oikein huolella, mutta löysikin itsensä keräilemästä kamojaan. Jere on se kova jätkä silloinkin, kun ihan muut jätkät panevat kroppaansa likoon ihan tosissaan. Ei voi ymmärtää.
 

Euran Jussi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kajaanin Hokki,VT-HT,Panelian Raikas
Tässä asiantuntijan, MTV3 Hokey night, analyysi:
"Ottelun ruotsalaistuomari Ulf Rönnmark vihelsi avauserässä peräti 13 kahden minuutin jäähyä. Joukkueet ihmettelivät moista tiukkaa linjaa, mutta turhaan, sillä rangaistukset olivat vain osoitus jämäkkyydestä ja oikeudenmukaisuudesta.

Toisesta erästä alkaen joukkueet ymmärsivät miten pitää pelata ja jäähyt vähenivät selvästi. - Varsin erikoinen linja oli alussa. Sitä kuitenkin tottuu ja muutta peliä linjan mukaiseksi, Bluesin Hämäläinen totesi MTV3:lle."

Että semmoista.
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Viestin lähetti Gags
Tähän lainaamaani kohtaan en malta olla lisäämättä esimerkkiä ÄrräCupin Jokerit-HIFK ottelusta, jossa HIFK karvasi ja taklasi niin aktiivisesti, etten ole miesmuistiin nähnyt, Luttisen, "sen toisen Laineen" ja Järvisen johdolla, niin mistä puhutaan jälkipeleissä? Aivan, Jere Karalahden kovuudesta. Jeren, joka tuossa ottelussa jäi kerran jyrän alle ja yritti kerran ajaa, muistaakseni Dahlmania, pystyyn oikein huolella, mutta löysikin itsensä keräilemästä kamojaan. Jere on se kova jätkä silloinkin, kun ihan muut jätkät panevat kroppaansa likoon ihan tosissaan. Ei voi ymmärtää.

Mä olen tästä jyrkästi samaa mieltä, Luttinen, Laine ja varsinkin Turo Järvinen ovat liigan eliittiä tässä pelitavassa. Ja ihmettelen, miksi monet ns. "fyysisen kiekon ystävät" kieltäytyvät näkemästä tätä. Epäilen oikeasti, vaikka samalla tulen tahtomattani nostamaan itseäni mihin ei normaalisti ole mitään aihetta, että suurin osa tänne kirjoittajista on lajitietämykseltään niin heikkoja, että pohjaa (perusteluja) mielipiteisiin ei ole ollenkaan. Pelkkää fiilistä. Niiinkuin fanisaitille kuuluukin ja niinkuin aina itse muistan tässä vaiheessa: täältä voi pysyä poiskin. Oma vika, kun yritän puhua faktoilla, joita edustavat tylsät tilastot ja tylsät pelaajien ja valmentajien mielipiteet.

Daespoon kanssa olen eri mieltä ns. NHL-taklauksista, jos tarkoitat niillä nimenomaan pommeja. Juuri NHL:ssä katsotaan luupilla kaikki blokkaustyyppiset kontaktit ja arvostusta saa sillä, että osaa oikeasti hyödyttää joukkuettaan vastustajan puhtaalla blokkaamisella. Vanhanaikaisille pommikoneille, jotka pelaavat itsensä samalla kokonaan ulos tilanteesta, lähinnä hymyillään siellä ja todetaan, että AHL on oikea liiga näille. Parempi vauhdin pysäyttäminen vartalolla ja kiekon vieminen omalle joukkueelle samalla kuin tajuton pommi ja kiekon jääminen kuitenkin vastustajille. Nuo iholle tulot ja blokkaukset ovat NHL:n mukaan taklauksia. Jeren koko olemus on selkeästi liikaa paitsi vierasfaneille, myös omille. Kaikki kaverin tekemiset saavat käsittämättömän mitan. Hyvässä ja huonossa. Arvostan mielipiteitäsi kovasta pelistä yleensä, mutta en löydä sua koskaan kehaisemasta silloin, kun HIFKin niitit osuvat. Mm. Jere on lennättänyt Telomoa ja kumppaneita useinkin ja pelaajat itse (ks. Hockeyn äänestys) pitävät häntä pahimpana 1/1 -miehenä liigassa, tykkäsivät fanit siitä tai eivät. Jakke Ruudunkaan paluu liigaan ei ole aiheuttanut sinussa mitään iloa? Luulisi niittien ystävälle maistuvan. Samaa tautia kuin Jere sairastaa Tomek, joka oli varmaan kaksi kautta peräkkäin kokonaan taklaamatta. Silti hänen niittejään nähtiin alvariinsa narrifanien joukossa. Haakana on aina ollut fyysisen pelin eliittiä Suomessa, siitä tuskin tarvitsee keskustellakaan. Jereen on hänelläkin silti vielä matkaa, kuten muillakin suomipakeilla Bergiä lukuunottamatta. Tämä ei ole pelkkää minun jorinaani, vaan myös Summasen, joka keskustelee mielellään aiheesta.

Se pohdiskelu, että onko SM-liigassa ollenkaan oikeasti fyysisiä joukkueita, pitäisi laajentaa ennemminkin niin, että onko Euroopan liigoissa ylipäätään ollenkaan oikeasti fyysisiä joukkueita? Ei voi olla, ei täällä ole NHL-sääntöjä eikä kaukaloitakaan. Täkäläisissä oloissa esim. HIFKin ja Lukon fyysisyys pelitapana on parasta, mitä näissä oloissa voi syntyä. Ja tykkään siitä. Eikä mulla ole ongelmia kritisoida HIFKiä epäfyysisyydestä. Mitään muuta ei saanut tehdäkään Lehkosen, Mälkiän ja Alpon aikana. Nyt joukkue pelaa esimerkiksi J.Jalosenkin lasien takaa kokonaisvaltaisen fyysisesti niinkuin tässä liigassa nyt pelataan. Sitä on ikävä myöntää. Omien silmieni mukaan HIFK, Lukko ja Tappara ovat liigan aggressiivisimmat kahden jätkän vastakarvaan perustavat jengit ja tämä pelitapa tuo mukanaan aina kontakteja. TPS on klassinen jalat jalat -ryhmä myötäkarvoineen ja se on jo lähtökohtaisesti antifyysinen pelitapa. Blues on hakenut mun mielestäni enemmän TPS:n pelitapaa kuin vaikkapa HIFKin tai Lukon; nopeaa ja ennemminkin myötä- kuin vastakarvaa. Ottaisin mielelläni vastaan Bluesin, joka pelaa toisella tavalla.

Kaikki tilastoluvut, mitä olen ikinä täällä esittänyt, ovat peräisin 90%:sesti Bluesilta, loput agenteilta. Omia lukujani ne eivät ole, katselen ennemmin koko matsia. Näiden lukujen mukaan tietyt kolme joukkuetta ovat kontaktiherkkiä: HIFK, Lukko ja Tappara. Samat tilastot kertoivat erityisesti Lehkosen aikaan aivan muuta, koskaan ei ole HIFK ollut niin alhaalla oikeissa kontakteissa kuin tuolloin.
 

Daespoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hameenlinna Moderators
Viestin lähetti JHag
Mä olen tästä jyrkästi samaa mieltä, Luttinen, Laine ja varsinkin Turo Järvinen ovat liigan eliittiä tässä pelitavassa. Ja ihmettelen, miksi monet ns. "fyysisen kiekon ystävät" kieltäytyvät näkemästä tätä.

Tähän tuli todellakin kiinnitettyä huomiota Ärrässä, todellakin Järvinen oli todella agressiivinen pelaaja. Ehkä monet seuraavat vain Jerguksen ja Vompatin otteita ja missaavat nämä ns. vähemmän tunnetut pelaajat. Liigassa ei ole koskaan näitä pelaajia liikaa.

Daespoon kanssa olen eri mieltä ns. NHL-taklauksista, jos tarkoitat niillä nimenomaan pommeja. Juuri NHL:ssä katsotaan luupilla kaikki blokkaustyyppiset kontaktit ja arvostusta saa sillä, että osaa oikeasti hyödyttää joukkuettaan vastustajan puhtaalla blokkaamisella. Vanhanaikaisille pommikoneille, jotka pelaavat itsensä samalla kokonaan ulos tilanteesta, lähinnä hymyillään siellä ja todetaan, että AHL on oikea liiga näille.

Tästä ollaan sinänsä ihan samaa mieltä, joukkueille on paljon hyödyllisempää omata ensiksi kuvailemiasi pelaajia, puhtaat pommikoneet on 80-luvun juttuja, samoin kuin pelkät goonit joiden ainoa funktio oli tappelu.

Lähinnä vertasin vain taklauksien kovuutta eri liigojen välillä, sellaisia taklauksia joista NHL:stä saa merkinnän virallisen pöytäkirjan taklaussarakkeen nähdään keskiverto SM-liiga matsissa keskimäärin max 5 kpl jos sitäkään. Vertailuna kerrottakoon että pelkästään Jake Ruudun keskiarvo Canuckseissa taisi olla 5 per ottelu pari kautta sitten (en seurannut tätä tilastoa viime kaudella kovin tarkkaan, oletan sen olevan about sama).

Arvostan mielipiteitäsi kovasta pelistä yleensä, mutta en löydä sua koskaan kehaisemasta silloin, kun HIFKin niitit osuvat. Mm. Jere on lennättänyt Telomoa ja kumppaneita useinkin ja pelaajat itse (ks. Hockeyn äänestys) pitävät häntä pahimpana 1/1 -miehenä liigassa, tykkäsivät fanit siitä tai eivät.

Tässä kohtaa joudun toteamaan guilty as charged, ainakin osaltaan. Johtuu juuri ehkä siitä sairaalloisesta Jere-hypetyksestä joka aiheuttaa vaistonvaraisen vastareaktion. Sama koskee Vompattia.

Jakke Ruudunkaan paluu liigaan ei ole aiheuttanut sinussa mitään iloa? Luulisi niittien ystävälle maistuvan. Samaa tautia kuin Jere sairastaa Tomek, joka oli varmaan kaksi kautta peräkkäin kokonaan taklaamatta. Silti hänen niittejään nähtiin alvariinsa narrifanien joukossa. Haakana on aina ollut fyysisen pelin eliittiä Suomessa, siitä tuskin tarvitsee keskustellakaan. Jereen on hänelläkin silti vielä matkaa, kuten muillakin suomipakeilla Bergiä lukuunottamatta. Tämä ei ole pelkkää minun jorinaani, vaan myös Summasen, joka keskustelee mielellään aiheesta.

En tietääkseni ole kommentoinut Jakke Ruudun paluuta suuntaan tai toiseen? Totta helvetissä se on hyvä asia, jos ei mitään muuta niin tuleepahan lisää puheenaiheita, hyvässä tai pahassa.

Tuo fyysisyyden määrä on jossain määrin määrittelykysymys, riippuu keneltä kysytään. Jos puhutaan ns. 'kokonaisfyysisyydestä' jota kuvailitkin aikaisemmin niin siinä Jere lienee Suomen ykköspakkeja, ilman muuta. Jos mennään syvemmälle ja puhutaan ns. todellisesta kovuudesta niin siinä en rankkaa Jereä niin korkealle. Tämä vain siis minun näkemys.

Se pohdiskelu, että onko SM-liigassa ollenkaan oikeasti fyysisiä joukkueita, pitäisi laajentaa ennemminkin niin, että onko Euroopan liigoissa ylipäätään ollenkaan oikeasti fyysisiä joukkueita?

Lukuunottamatta Englannin liigaa niin eipä taida olla, RSL on menossa tosin aika nopeata vauhtia NHL-tyyliseen peliin myös kovuuden osalta.

Blues on hakenut mun mielestäni enemmän TPS:n pelitapaa kuin vaikkapa HIFKin tai Lukon; nopeaa ja ennemminkin myötä- kuin vastakarvaa. Ottaisin mielelläni vastaan Bluesin, joka pelaa toisella tavalla.

Tässä ollaan samaa mieltä, paria poikkeusta lukuunottamatta Blues pelaa aika epäfyysisellä tavalla vaikka Hantta kovasti yrittääkin vakuutella että tänä vuonna saa taklatakin. Itse näkisin myös paljon agressiivisemman ja aktiivisemman Bluesin.
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Daespoo: Äijä puhuu asiaa eli suhun voi edelleen luottaa :). Mä vaan vedän joskus, nykyään varsinkin kun on kestokuukautiset, pinnat siitä, että "hifkeiolefyysinen" on saitin yleisin virsi. Samaa virttä veivasin koko Lehkos - Ape -kauden itsekin ja nyt kun sitten ollaan fyysisiä, niin monien mielestä ollaan väärin fyysisiä.

Jere-kommentit ovat ilman muuta mielipideasioita. Itse pidän häntä yhä edelleen enemmän fyysisenä kovana pakkina kuin taitopelaajana. Mutta Jeren pelisilmässäkään ei ole moittimista. Mun mielestäni pelaajien oma kommentti "hänen kanssaan en halua kulmaan" on erinomainen tilannefyysisyyden mittari. Liigassahan on jonkun verran tyyppejä, jotka taklaavat (joskus) lujaa, mutta ovat muuten surffailijoita. Malliesimerkkinä vaikkapa Järventie ja otetaan tasapuolisuuden vuoksi meiltä Häppölä. Molemmat osaavat taklata, eivätkä ole huonoja kontakteissa, mutta kumpikin karttaa näitä tilanteita yleisesti ottaen. Yksi-kaksi kovaa niittiä, joita on edeltänyt kokonaispeliajassa 58 minuuttia hiihtelyä (siis luokkaa 20 min/jätkä) ei riitä millään nostamaan kumpaakaan sankaria mun silmissäni fyysiseksi. Yleisölle voi riittää, varsinkin kun sijoittaa ottelun ainoan taklauksensa loppupuolelle. Myöskin Pasi oli kaukana fyysisestä perjantai-iltana. Pari taklausta, muuten ties missä. Sen sijaan diggaan pirusti Luttisesta (kenties ainoana stadissa), koska tiedän syynkin, miksi häntä ollaan viemässä Pohjois-Amerikkaan. Harvinaisen fyysinen ja hyvä kaksinkamppailupelaaja. Mutta ei käyttöä meidän liigassa. Myös Järvisen Turon jatkuva iholla roikkuminen on erinomaista fyysisyyttä.

Jep, Jakkea et ole kommentoinut, ja vähän odotin, että tulee: "Hienoa!" :). Rudy on entisensä, tyyppi jota kävisin katsomassa vaikka olisi mennyt mihin jengiin tahansa.

Alpon aikaan mua kestovitutti se, että kun joukkue oli koottu fyysisyyteen kykenevistä pelaajista (HIFK aikoo jatkaa tätä perinnettä edelleen, Kifen juttu Urheilulehdessä kannattaa lukea), The Alpo peluutti sitä kuin nopeaa taitojoukkuetta. Nimenomaan liukasta myötäkarvaa ja muuta mukavaa. Tulos oli karmivaa katsottavaa. HIFK ei ole koskaan ollut nopea joukkue kasaamispolitiikkansa ansiosta. Ja taitoa ei ollut Alpon haluamaan taitokiekkoon senkään vertaa kuin nopeutta. Niinpä Pasi Saarinenkin, erinomainen fyysinen pakki, oli täysi pelle varsinkin kun parina oli Nicce. Viime kaudella Pasi pääsi näyttämään, että osaa muutakin.

Yksi seikka, mikä unohtuu usein, on se, että mikään joukkue ei voi olla yksin fyysinen. Ts. pelin fyysinen intensiteetti ei nouse kovin suureksi, jos toinen joukkue käyttää muita keinoja. HPK lähti viime kaudella Helsingissä mukaan HIFKin fyysisyyteen ja tuloksena oli henkeäsalpaavan asiallisia pommipitoisia kamppailuja. Jotka HPK hävisi 5-0 -tyyppisesti. Nyt he pelasivat vieraskiekkoa ja HIFKin fyysisyys jäi yksittäisiksi näytteiksi. Jos toinen joukkue rakentaa pelinsä keskiaulueen varaan, ei taklauspaikkojakaan yksinkertaisesti tule. Lisäksi kun sama joukkue ei rakenna hyökkäyksiä ollenkaan, koska homman idea on vastaiskut, ei fyysinen joukkue pääse aggressiivisesti iholle vastakarvalla. Ei ole kiekollista joukkuetta, mitä karvata. Tämä elementti jää useimmalta teppo turakaiselta huomaamatta katsomossa, lopputuloksena on "molemmat olivat epäfyysisiä". Niinpä, 10 kaveria yhtä aikaa keskialueella on järkyttävää kahvasöhellystä, mutta usein nimenomaan toisen joukkueen halu.

Bluesilla olisi pienessä kaukalossa tilaisuus kokeilla aggressiivisempaakin koko joukkueen prässiä, mutta Virta on TPS:n miehiä. Klassinen pehmeän karvauksen mies. Lisäksi en ole varma, olisiko Bluesin hyökkääjistö riittävä tällaiseen kiekkoon. Siis ei kooltaan, vaan luonteeltaan/pelityyliltään. Bluesin pakisto on riittävän fyysinen ilman muuta, mutta joukkueen pyrkimys nopeasti ylös pienentää ihan laskimellakin ynnäten sitä aikaa, minkä vastustaja esimerkiksi Bluesin alueella viettää. Ei tule kovin paljon paikkoja pakeille pommittaa, mikä on pelkkää tulosta hakiessa kai tarkoituskin. Mutta ei se kontaktikiekon ystävälle viihdettä ole. HIFKin ykkönen kontraa nopeasti ylös, Luttiset ja kumppanit eivät varsinaisesti edes yritä hyökätä, joten kontaktipaikkoja tulee kerta kaikkiaan useammin.

Ai niin, Englannin liigaa en pidä varsinaisena kiekkoliigana :). Mutta katselisin sitä mielelläni esim. Canal plussalta.
 

Daespoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hameenlinna Moderators
Aika samoilla linjoilla ollaan joo, Luttisessa näen Pikkaraismaista otetta jota NHL:ssä arvostetaan ihan eri tavalla. Siellä roolitus on viety huippuunsa ja oikeasti hyvät kolmos-nelosketjun fyysiset duunarit ovat erittäin arvostettuja, itse asiassa tarpeeksi taitavia, hyvän asenteen ja fyysisen pelityylin omaavia raatajia jotka tietävät roolinsa eivätkä ala inisemään peliajoista yms. ei koskaan ole liikaa missään joukkueessa ja kaikilla joukkueilla ei niitä ole yhtään.

Jarkko Ruudusta sen verran että henk.koht. toivon Jaken vetävän niin vitusti yli ns. yleisesti hyväksyttyjen rajojen (ilman että kukaan loukkaantuu huom) että saadaan lööppeihin kunnon kamaa tämän matti&mervi -scheissen sijaan, ihan pelkästään sen takia että Suviurpo, Jalarvot ja kaikki muut neitikiekon ystävät vetävät hameet korviinsa joutuessaan selittelemään tapahtunutta, ehkä sitten saadaan tämä asia oikeasti tapetille ja oikea keskustelu SM-liigan suunnasta herätettyä.
 

Panzerfaust

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Endlösung...für alle Probleme
Parhaat keskustelut löytyvät monesti vääristä ketjuista vahingossa, mutta se on voi, voi.

Viestin lähetti Daespoo

Jarkko Ruudusta sen verran että henk.koht. toivon Jaken vetävän niin vitusti yli ns. yleisesti hyväksyttyjen rajojen (ilman että kukaan loukkaantuu huom)...

Loukkaantumiset kuuluvat kaukaloon. Ihmisen pysäyttävät vammat, eli halvaukset yms. erittäin ikävät vahingot taas ovat hyvin harvoin seurausta kovasta kontaktipelistä, vaan tuollaisiin riittää jo yhdistelmä vauhti+kompastuminen/kevyt kontakti+pelaajan massa+laita - mitään muuta ei tarvita.

Tämä ei tarkoita, etteikö faneilla ja muillakin olisi oikeutta raivostua tähtipelaajiensa kovasta kohtelusta, sekin kuuluu lajiin.


...ehkä sitten saadaan tämä asia oikeasti tapetille ja oikea keskustelu SM-liigan suunnasta herätettyä.

Pitäisi myös tuoda julkisesti esille ja hyväksyä, että kovana kontaktipelinä jääkiekko on de facto väkivaltainen laji. Tästä ei tarvitse kaikkien pitää, mutta yleisökato Suomessa ei taatusti johdu lajin "väkivaltaisuudesta", jos ei kyllä pelkästään rytinän puutteestakaan.
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Wittu, nyt täällä on hyvä äijäklubi koolla! Aivan oikein Panzerfaust; rehellinen kova peli, jota meillä automaattisesti kutsutaan "ylilyönneiksi" tuottaa harvemmin ne rankimmat loukkaantumiset. Halvaantumiset, isojen verisuonien katkeamiset sun muut sattuvat puolivahingossa ja nekin kuuluvat lajin luontaiseen riskiin. Pelaajilla on harvemmin huomauttamista näistä, ei myöskään siitä, että joskus sattuu, kun ajellaan. Se lähtökohta, että lajista pitää kitkeä pois kaikki mahdolliset kontaktit, jotta kukaan ei loukkaantuisi, on yhtä järkevää kuin vaikkapa mäkihypyssä pienentää mäkiä ja hypätä lopulta 8 metrin nyppylöistä. Tai miltä kuulostaisi Hahnenkammin syöksylaskukisan siirto Malminkartanon mäkeen? Mäkihyppääjä tai alppihiihtäjä voi koska tahansa loukkaantua pahasti, silti hän rakastaa lajiaan. Sama koskee jääkiekkoa. Paras palvelus kiekolle olisi se, että mertarannat sun muut keksisivät jotain muuta -jospa vaikka suomifutis menestyisi- ja painopistelaji vaihtuisi. Kun tv-kamerat ja rikisorsat häipyvät kiekon parista, voisimme palata perusasioihin. Kontaktivapaan jääurheilun ystäville on lisäksi tarjolla jää- ja kaukalopallo ja monet ovat valinneet nämä lajit juuri tämän vuoksi ilman sen suurempia jeesusteluja.

Yksikin Jakke Ruutu liigassa omana itsenään on palvelus lajille. Harvemmin tulee kehuttua Mika Niemistä, mutta hänen kolumninsa nykykiekosta tänään Hesarissa oli 100% asiaa. Pakinassa mainittiin myös Jakke, sattumoisin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös