Hieman pidemmin näin nukutun yön jälkeen voisi peliä vielä kommentoida.
Joku kerholainen ihmetteli Bluesin puolustajien vähäistä maalien määrää. Esitin siinä oman näkemykseni Bluesin yv-kuvioista - tai oikeastaan siitä, mikä niissä mättää. Nämä kaikki asiat oli Kake "korjannut" tähän peliin - juuri niin, miten itsekin peräsin asioita. Ykkösyv-viisikkoon oli tullut Hirvonen Erikssonin tilalle. Viivalla taisi pelata Peltonen ja Kohn. Hirvosen rooli oli mennä maalille maskiin, ottamaan mustelmia ja tiivistämään vastustajan neliötä. Tämä onnistui mielestäni hyvin, vaikkakaan maaleja ei saatu aikaiseksi.
Kakkosyv taas Bluesilla oli muistaakseni Hurme-Eriksson-Uhlbäck-Eskelinen-Laatikainen. Vai oliko siellä Haakana/Määttä Eskelisen tilalla, en ole varma. Tasoitusmaali 2-2 oli käytännössä yv-maali, jonka Marvin ohjasi Laatikaisen laukauksesta. Nyt Erikssonin myötä kakkosyv sai pyörittävät kädet, Jasu on myös teknisempi kuin muistin ja kuvittelin. Nyt on periaatteessa yv sellainen, miten itse näkisin sen. Vähän hiotaan vielä, sitten voi odottaa kovaa tulostakin.
Ottelun alku oli kieltämättä HPK:n. Joukkue oli valmiimpi. Erän loppua kohti Blues pääsi peliin mukaan, erän loppu oli jo "sinisten". Toisessa erässä pelattiin kohtuullisen tasaisesti. Tähän vaikutti ehkä se, että seuraavan kappaleen mukainen HPK:n ensimmäinen hyökkäyskuvio saatiin kuriin. Peli kääntyi HPK:n ensimmäisen maalin jälkeen täysin Bluesille. Määtän vitonen taas katkaisi tämän totaalisen hallintajakson, uskon itse, että erän lopussa selvästi väsynyt HPK olisi joutunut vielä antautumaan ilman 5 min ylivoimaansa, vanhaa kliseetä käyttäen Bluesin maali roikkui ilmassa koko ajan ennen sitä. Kolmannessa erässä taas Blues tuli väkisin tasoihin, oli lopussa jopa lähellä varsinaisen peliajan voittomaalia, kun HPK tyytyi varmistelemaan pistettään.
Sinäänsä HPK:n pelinrakentelu on kahden eri kuvion varassa. Ensimmäisessä toinen laituri ajaa syvälle Bluesin sinisen tuntumaan. Tällä hyökkäyskolmikko sai pudotettua Bluesin puolustuksen niin alas, että hyökkääjien ja puolustajien väliin jäi liikaa tilaa. Toinen laituri ja/tai sentteri haki sen jälkeen syöttöpaikkaa tähän tyhjään väliin, jonne puolustaja avaa kiekon pitkällä pystysyötöllä. Tämä kuvio on helppo tyrehdyttää sillä, että lasketaan hyökkääjien karvaus 1+1-kuviosta vain yhteen karvaajaan, jolloin periaatteessa neljä pelaajaa on karvaustilanteessa punaviivan omalla puolella vauhdissa. Toinen HPK:n kuvio oli tämä tyypillinen kiekko ristikulmaan -ratkaisu. Sinäänsä kiekollisessa pelissä HPK oli ehkä huonoin koskaan näkemäni Kerho.
Bluesi hyökkäyspeli ei tuossa mailaviidakossa sen paremmin toiminut. Bluesin hyökkäyspelissä on (anteeksi vaan kaikille omille) nähtävissä erittäin pitkälle jalostettua Rautakorven Tappara-filosofiaa. Tila hyökkäysalueella saadaan luotua luistelemalla omien pelaajien kanssa ristiin niin, että toinen pelaaja blokkaa vastustajan lähimmän pelaajan irti kiekosta. Tässä ei kuitenkaan käytetä käsiä tai mailaa (kuten Tapparan totaalikiekossa ainakin muutama vuosi sitten), ainoastaan luistelulinjoja. Monesti vielä tilanne kääntyy niin, että kiekollisesta pelaajasta tulee se blokkaaja, kun hän luovuttaa kiekon "viereensä" ja kääntää itsensä blokiksi toisen oman ottaessa kiekon. Samaa on nähtävissä myös hyökkäyksiin lähdöissä, joissa toinen laituri tai kiekoton puolustaja kurvaa todella alhaalta karvaajan edestä tehden tilaa avaajalle. En oikein tiedä, miten tähän pitäisi suhtautua, koska itse en hirveästi kiekottoman pelaajan estämisestä pidä. Toisaalta tämä voi olla täysin sääntöjen sallimaakin, koska siinä ei todellakaan käytetä mitään maila jalkojen väliin -periaatetta, ainoastaan omia liikeratoja, joilla vain leikataan vastustajan eteen. Japaa ei ainakaan asia kiinnostanut missään määrin.
HPK:sta erottui tosiaan kaksi pelaajaa. Sprukts ja Rämö. Rämö oli loistava. Toisaalta miehen varusteet näyttivät välillä olevan samalta tehtaalta kuin Pitkämäen housut. Kai ne lailliset kuitenkin on. Rämöstä voi tulla vielä oikeasti kova maalivahti. Nuorella pojalla näytti pää kestävän ihan hyvin. Hyvin peittävä ja kohtuullisen nopea sivuttaisliikkeessä.
Spruktsista ja hänen "filmeistään" sen verran, että ei hän pahemmin hyppinyt. Spruktsin filmit oli lähinnä näitä taklauksen jälkeisiä "kuolemisia" Ainakin neljä kertaa jäi makaamaan jäähän, kun häntä taklattiin. En sen kummemmin ala ottamaan kantaa, kuinka kovaa siinä Määtän taklauksessa oikeasti sattui, koska osuma oli kova. Kuitenkin kummasti ja kevyesti sitä ylös nousi, kun oma mies tuli sanomaan, että Japa antoi vitosen. Gusse yritti maalin jälkeen irrottaa muutaman hampaan tältä köyhän miehen venäläiseltä, olisi paukuttanut vaan kunnolla. Tämä Turengin marcobjurström eli sopuli voisi katsoa tilanteen uudelleen, koska Määtän kyynerpää on osumahetkellä alhaalla kiinni omassa vartalossa. Määtän olkapää osuu tilanteessa Spruktsia rintalastan yläosan kohdalle, ei todellakaan päähän. Määttä ei hyppää, ei tee mitään muuta kuin kohdistaa oman liike-energiansa vastustajan vartaloon. Osuma ei ole ihan puhdas, koska molemmat lentävät selälleen, mutta itse taklauksessa ei ole yhtään mitään väärää. Laitetaan tämä nyt sen linjatuomarin piikkiin. Mistä päästäänkin uuteen aasinsiltaan.
En tiedä, kiinnittikö kukaan muu huomiota siihen, että linjatuomarien pitkien viheltämisissä ei ollut mitään logiikkaa. Välillä tuntui, että jokainen liru vihellettiin, välillä taas suoria purkuja peluutettiin. En ymmärrä tätä, varsinkin toisessa erässä tuntui, että vain Bluesin laukomat kiekot oli pitkiä.
Annetaan Levoselle nyt sitten synninpäästö tästä vitosesta, jos kerran pelkästään linjurin mielipide sen ratkaisi. Linjurille piiskaa. Muuten kuitenkaan en todellakaan halua enää Levosta nähdä näissä peleissä. Hirvosen toinen jäähy (huitominen) sekä Schneiderin kolmannen erän jäähyt oli todella heppoisia, kun taas vesihiihto oli täysin sallittu. En nyt tiedä, millainen Levosen suu on, Sasha suuexperttinä osaisi varmaan auttaa. Hampaita siellä suussa ei ainakaan ole. No anyways, katso Japa nyt vähän peiliin, katso Arto ensimmäinen nyt vähän näitä pelejä.
Kiitoksia kuitenkin taas kerran Bluesille siitä, että jaksatte uskoa ja taistella. Kiitos myös espoolaiselle yleisölle, joka syttyi todella huutamaan omille ja viheltämään tuomareille + Spruktsille. Tästä on hyvä jatkaa, toivottavasti ne on ne muut joukkueet, jotka lähtevät joulutauolle hyvistä kyttäysasemista. Harvoin kuitenkaan voitto maistuu näin tappiolta. Tämä pistelaskusysteemi on edelleen perseestä. Samoin rankkarit.