Saksan Sytsi puhalsi tarkasti ja kaksi erää puhtaasti. Viimeiset kolme jäähyä tuntuivat kevyiltä, mutta kaippa se on oman arjen turruttamaa harhaa, ettäkö ei viimeisillä minuuteilla saisi viheltää. Bluesin taklausjäähyt tulivat tilanteista, joissa läjä ukkoja nyhjää nurkassa ja ulkopuolinen hurjapää ajaa vauhdilla kädet puolittain ylhäällä ryysikseen. Noissa voi sattua ja siinä ei avaruuskypärillä ole merkitystä.
Kerhon peliä en olisi palkinnut edes pisteellä, mutta niin vaan maajoukkuemies huitoi kiekon kahdesti sisään vaikkeivät maalipaikkoja olleetkaan.
Ensimmäisessä erässä sattui koominen tilanne. Kerhon alivoimassa Laamanen odotteli vuoroaan päästä peliin ja istuskeli liki kymmenen sekuntia vaihtopenkin kohdalla laidan päällä sukattomia luistinjalkojaan jään päällä heilutellen ja viilennellen kuin mato-onkija. Kolmannessa erässä se Kerhon ylimielisyys sitten lopulta palkittiinkin väärän vaihdon jäähyllä. Kaiken kaikkiaan asenne oli kakkua, pahakakkua ja pannua myös. Halutonta ristikulmaan hakkaamista ja ylivoimassa pakin ja laiturin kolmen metrin neppailua sinisellä.
Jos jotain positiivistä pitää löytää, niin ensimmäiseen liigapeliinsä saapunut kaverini, semmoinen 11v pienimies sanoi että "noit valkosii", kun totesin, että "taasko me saatiin jäähy... tai mistäs mää tiedän ketä sä kannatat?" Rankkukisassa erehdyin kehumaan, että nyt vetää mun suosikkini, Lahen Janne. Olisin pitänyt turpani kiinni. Kikka lähti kuin Tilatiilellä Jatkoajan Harjavalta-matsin rankkuskabassa. Kiekko jäi ympyröiden kohdalla matkasta... Sillä erotuksella, että meikäläisen jatkettu kääntölaukaus meni maaliin, mutta valitettavasti liigatasolla se ei ole ihan niin simppeliä. Sietäisi hävetä.
Blues potki oikealta laidalta alinomaa Kerhopakkien ohi. Takaperin luistelu oli kumman hankalaa. Jokelaa kierrettiin. Astaa mitä seurasin, niin kiekollista siitä ei saa tekemälläkään. Kerran pääsi nousemaan alivoimalla puolivahingossa vastustajan siniselle. Kädet jäätyivät täysin. Toisen kerran yv:lla pääsi rannaripaikkaan. Suti lumet. Kolmannella kerralla kohotti kaksi metriä yli.
Wiikmanni imuroi pari. Täsmälleen kuten Helsingin HIFK-pelissä syksyllä. Ensin "eleetöntä työskentelyä" 20 asteen kulmasta lähteneeseen laukaukseen. Seisotaan etutolpalla toinen patja noin 10 cm etutolpan päällä ja ammottava reikä takakulmassa, jonne kiekko sujahtaa. Seuraavassa vastaavassa koitetaan korjata erhe vetämällä polvilleen ja kiekko yläpesään.
Loikaksen loukkaantumiseen johtanut tilanne oli nähdäkseni puhdas taklaus laidan ja pakin raosta rynnivään Juha-Pekkaan. Ensin luulin, että meni ilmat pihalle, mutta jalkaansa linkutti.
Itseasiassa ensimmäinen erä oli Kerholta paras, vaikka se ainoa kotijoukkueen voittoerä olikin. Ja päinvastoin, viimeisessä Kerho oli pahiten kusessa mitä olen milloinkaan tällä kaudella nähnyt noin kymmenessä seuraamassani pelissä. Pitäisikö Blegille kiitosta jakaa? Kovia olitte karvaamaan ja ainahan Bluesilta on nopeita laitahyökkääjiä löytynyt.