Ei paha jos ei nyt niin hyväkään
Niin ja Kerholaiset, ei se ole häpeä menettää pisteitä Bluesille Espoossa, ainoa joukkue, joka ei ole menettänyt pisteitä Espoossa on Pelicans...hmmm...ja ei siitä miten ne pisteet tulivat, sen enempää.
Mutta itse peliin. Alku ei paljoa lupaillut. Suhteellisen pirteän Espoolaisalun jälkeen tuli ihmeellinen maali jossa HPK-pelaaja päästettiin vapaasti nousemaan maalin takaa ja hän sitten pisti kiekon ohi Myllyksen, joka mielestäni olisi voinut vähän enemmänkin tilanteessa tehdä. Tosin Viitanen-Murphy pelasi huonosti, ei tuolla lailla saa päästää nousemaan.
Sitten tuli kaksi nopeaa jäähyä, joista vain toisen näin kunnolla, joten ei kommenttia niistä. Yllättäen Blues tekikin maalin lähes samantien. Mike Stapleton riisti upeasti karvaten kiekon HPK-pakilta, ja huhhuh että veti Mike kyllä puolirikollisilla keinoilla siinä kyseistä pakkia. Mailaa tuli niin maan perkeleesti...:) Mutta aika kova kynnys on tuomareillekin varmaan antaa kolmatta jäähyä kymmenen sekunnin sisään samalle joukkueelle. Joka tapauksessa uskomattoman hieno taistelu Mikelta, kyllä siinä kerhon pakkikin mokasi, Mike puolittain läpi, loistava valelaukaus ja sitten kiekkoa oikeastaan tyhjiin. Heti perään tulikin sitten taas HPK:n maali, kun siniviivaveto kimmahti Gustafssonista sisään...huono tuuri kävi, Jamolla ei mitään mahdollisuuksia.
Kohta soi taas, kun Somervuori veti todella komean vedon ylänurkkaan leikattuaan taitavasti ensin neliön keskelle.
Toisessa erässä räjähti. Ensin hyvän hyökkäyksen päätteeksi Ladislav Kohn ohjasi ilmasta Stapletonin viivavedon sisään, Pietilällä ei mahdollisuuksia torjua. Sitten aivan välittömästi Make Hurme taisteli Määtän vetämän kiekon maaliin kunhan Pietilä oli onnistunut imuroimaan kiekon taaksensa josta se oli sitten helppo jatkaa tyhjään maaliin. Vaikea sanoa oliko maskia vedossa tai osuiko se johonkin. Peli oli nopeasti tasoittunut.
Johtomaali 4-3 tuli jälleen alivoimalla, kun hyvän pelin pelannut Jirsi veti kovan laukauksen kaarelta, ja Pietilä hieman haparoi pudottaen kiekon eteensä. Siitä sitten jollain ihmeellä Eero Somervuori sai sählättyä kiekon omaan maaliin...enpä nähnyt tarkoin tilannetta, täytyy katsoa jos Nelonen näyttäisi.
Voittomaali tuli sitten taas kohta, kun Lada Laatikainen veti hyvän ja tarkan kudin viivalta ohi maskissa olleen Pietilän alanurkkaan. Tässä vaiheessa alkoi näyttää erittäin hyvältä. YV:kin näytti jopa ajoittain toimivan.
Kolmas erä oli HPK-voittoista, mutta Blues lähtikin todennäköisesti vain suojelemaan johtoaan...mikä on varsin viisasta viime ajat huomioon ottaen. Puolustus oli suhteellisen tiivis, ja vaikka Jamo yllättäen haparoikin parissa tilanteessa, se piti. Sitten loppupuolella taas oltiin jätetty maalin edusta merkkaamatta, ja Somervuori pääsi syöttämään maalin takaa vaikeasta asennosta maalin eteen nousseelle kerholaiselle, joka veti suoraan syötöstä ohi Myllyksen. Kuka piti miestä? Enpä tiedä.
Lopun rynnistys onneksi kestettiin, ja näin otettiin tärkeät kaksi pistettä. Vähempi ei tietenkään olisi kelvannutkaan. Hienoa oli varsinkin se, että jälleen noustiin takaa ja tultiin ohi. Lisäksi Vykoukal pelasi hyvän pelin pitkän loukkaantumisen jäljiltä. Heti näki mikä merkitys Jirsillä on jopa puolikuntoisena. Kunhan mies tuosta vielä kuntoutuu parempaan iskuun ja saa lisää itseluottamustaan takaisin, on hänestä jälleen sankariksi moneen otteeseen. Olen vakuuttunut tästä. Muutoin pakkiparit näyttivät oikein hyviltä, mutta Viitanen-Murphy oli ehkä ajoittain hieman pihalla...toisaalta mitään Hessu Hedbergmäisiä ja Masa Kuusistomaisia hasardeja ei nähty...ehkä ne ovat nyt lopultakin ohi. Viitanenkin varmaan vielä kehittyy ajan kuluessa.
Hyökkäysketjut toimivat aika hyvin, ja kilauttipa TElomo tolppaankin kiekon aika alussa. MElomokin pelasi ihan OK pelin. Caloun oli melko vaisu, mutta kyllä hän taas hyviä tilanteita loi, ja myös sai. Vähän viimeistelyssä on parantamisen varaa. Kuitenkin jatkuvasti kun miehellä on kiekko, voidaan nähdä upeita suorituksia. Ja niitä sukelluksia ei ainakaan tänään nähty häneltä yhtä ainutta...vaikka peli ei oikein kulkenutkaan. Erityismaininta miehelle loistavasta taistelusta tilanteessa, jossa Kerho taisi olla jopa kolmella pelaajalla yhtä (eli Calounia) vastaan. Jos hän ei olisi spurtannut tuohon malliin, olisi tilanne ollut kolme vastaan Myllys. Ja siitä ei oltaisi varmasti selvitty. Caloun peitti hienosti syötön, ja pelasti VARMAN maalin.
Nyt onkin kolme tärkeää peliä edessä. Ensin HIFK kotona...on pakko voittaa. Sitten Narripakka Helsingissä...lienee revanssin paikka eikä Peltonenkaan ole nyt sotkemassa kuvioita...pienet mahdollisuudet voittoon. Ja sitten TPS ERITTÄIN tärkeässä kotipelissä. PAKKOvoitto. Aivan pakko. Neljän pinnan peli, enkä tiedä pääsenkö paikalle prkl. Mutta neljä pinnaa välttämätön tavoite näistä kolmesta pelistä. Silloin ollaan aikataulussa.
