Ensinnäkin, varaukseton peukku Ebnetille hyvästä haastattelupaketista. Vaikka juuri nyt ei lätkä nappaa juuri ollenkaan, niin suurella mielenkiinnolla nuo jutut lukaisin.
Kohnin ja Marvinin lähtö on valitettavaa, ei voi mitään. Suuri osa Bluesia ja helvetin suuret maalimäärät lähtivät miesten mukana. Viimeisen kuuden vuoden aikana Ladi teki 108 maalia Bluesille, Marvin perseili 81; kolmanneksi eniten Jan Caloun, 55 maalia. Muut kaukana takana. Juha Gustafsson viisi maalia.
***
Matikaisen ja Marjamäen haastatteluista huokui se imago, joka ensi kauden Bluesille on asettumassa. Nuori, nälkäinen, taklaava, luisteleva, taisteleva, loppuun asti yrittävä espoolaisryhmä. Eikö juuri sitä olla haluttu? Nyt sitä ollaan saamassa. Se kuitenkin todennäköisesti johtaa, ilman once-in-a-lifetime Ässät-ilmiötä, kahdeksanteen sijaan ja kunnialliseen puolivälierätappioon. Ainakin ensimmäisenä vuonna.
Tosin itse ainakin olisin valmis antamaan sen pois menestyksestä, minkä saa takaisin joka ilta kaikkensa antavan Bluesin muodossa. Se, että peleistä voi lähteä kotiin hyvällä fiiliksellä vaikka voittoa ei tullutkaan. Se, että yksittäisessä pelissä se voitto ei olisikaan se ehdoton itseisarvo. Mutta onko se sitten taaksepäin menoa, jos ihmisille alkaa riittämään hyvän taistelun jälkeen tulleet tappiot? Saako niihin tyytyä, missä menee raja?
Se on joka tapauksessa hienoa nähdä, että Petulla on oma, Kakesta poikkeava, filosofia. Siinä missä Kake treenasi koko vuoden tankkiin, pudotuspelejä varten, mikä näkyi väsyneenä (ja rikkinäisenä) joukkueena koko kauden, niin Petu haluaakin treenata aina seuraavaa yksittäistä peliä ajatellen. Seuraava peli on päämäärä, sen hetken kliimaksi. Jokaiseen peliin tuoreet jalat. Siihen tähdätään. Näkyykö se sitten jonkinlaisena hyytymisenä ratkaisupeleissä, joissa muut kykenevät nostamaan tankista ylimääräisen vaihteen? Mene ja tiedä. Joka tapauksessa itse olen erittäin innoissani uuden valmennustiimin ajatuksista.
***
Lopuksi, pakko vielä palata legendaariseen Kolmen Vuoden Sopimus -sekoiluun, jonka J.Ranta LSD-höyryissään otti Kivimäen kanssa esille.
"Se on virallisesti ollut 2+1 [sic!] vuotinen, [sic!] en tiedä miksi edeltäjäni on halunnut sen näin ilmoittaa. Se on virheellistä tietoa. Se oli täydellinen virhe täällä päässä ilmoittaa sopimus 3 [sic!] vuotiseksi [sic!]." -Tom Kivimäki espooblues.netin mukaan.
Itse luulen, että tilanne oli se, että Summanen (ei Lintunen) oli itse päättänyt Model of Espoonsa kanssa, että projekti on kolmevuotinen. Kolmen vuoden projekti ei ole uskottava (jos se on muutenkaan..), jos yksi päätekijöistä on mukana kaksivuotisella sopimuksella. Ilmeisesti Kake ei suostunut kolmen vuoden diiliin, mutta Summanen kuitenkin, johtaessaan The Tiedotustilaisuussa, päätti ilmoittaa kyseessä olevan kolmivuotiset sopimukset. Ehkä Rami luuli, että kukaan ei saisi ikinä tietää, että alunperin sopimus ei ollutkaan kolmevuotinen. Ehkä Rami luuli, että Kake jatkaisi vielä kolmannen vuoden. Sillä hetkellä, keväällä 2005, oli projektin media- ja fanihyväksynnän kannalta ehdottoman tärkeää, että kaikilla oli kolmevuotiset pahvit.
Toisin kävi ja se vei pohjan koko Bluesin tiedotukselta. Onneksi on LSD:n huuruinen Espooblues.net ja muut itsenäiset mediat, jotka eivät lepää, ennen kuin Vikeväiseltä leikataan kulli.