Jospa minäkin osallituisin tähän ketjuun vähän pidemmälläkin viestillä. Yleensähän näihin kausiketjuihin pystyy lonkalta heittämään ihan päteviä vastauksia: "Se ja se vittuun ja tilalle joku hurja kanukki joka mättää maaleja ja vastustajia turpaan". Ensi kaudeksi tilanne ei todellakaan ole näin selkeä. Itsekin olen miettinyt tulevaa kautta parisen viikkoa ja täytyy sanoa että ei ole Lintusella ainakaan liian helppo tehtävä edessään.
Nyt kun Lintunen on astunut remmiin ja johtokuviot ovat selvillä, tai ainakin selviämässä, niin seuraava iso kysymys onkin mihin suuntaan Lintunen & co lähtevät viemään Bluesia. On olemassa kaksi ääripäätä: ostoseura ja Kiekko-Espoo. Nythän joukkueemme on jotain siltä väliltä. Se on konsepti josta minä olen pitänyt, menestyksestä en ole ollut yhtä haltioissani.
Petteri Sihvonen ehdotti tuossa viikko sitten ostoseuramallia: Palkataan pätevä valmentaja jolle annetaan varsin vapaat kädet ja iso budjetti. Ei mikään hassumpi vaihtoehto – tuolla reseptillä on aiemminkin juhlittu kultaa. Mutta tuossa mallissa on ongelmansakin. Valmentajakysymyksen kohdalla taidamme kaikki olla harvinaisen yhtämielisiä: tarvitsemme huippuvalmentajan.
Sihvosen mallissa ensimmäinen ongelma on raha. Käsittääkseni tavoitteena on ollut vähentää Jussi-riippuvuutta ja tällaisen kauden jälkeen Lintunen saa olla aikamoinen fakiiri mikäli aikoo kasvattaa joukkueen budjettia. Voin olla väärässäkin mutta hiukan kyllä epäilen etteivät rahat riitä "takuuvarman" menestysjoukkueen ostamiseen.
Toinen ongelma Sihvosen mallissa oli tämä "junnut ulos – ostomiehet tilalle" -mentaliteetti. Mielestäni Sihvonen on oikeassa kirjoittaessaan että kaikki junnumme eivät täytä laatukriteerejä ja ettei heistä välttämättä ole kunnon liigapelureiksi. Itsekin olen kritisoinut täällä vallitsevaa junnuhypetystä joka välillä on noussut aika naurettaviin mittoihin. Joka ottelun jälkeen saa lukea näitä kirjoituksia joissa junnujen mahtavia otteita kehutaan, vaaditaan lisää peliaikaa ja niin edelleen. Flinckikin on mukamas valmis liigapelaaja koska sattui tekemään maalin Kärppiä vastaan. Silti junnujen pistesarake näyttää useimmiten nolla plus nollaa otteluiden jälkeen.
Tästä huolimatta näkisin hyvin tärkeänä että pyritään pitämään kiinni näistä kavereista. Sillä jotta tämä seura pystyisi jatkossa nousemaan kestomenestyjäksi niin tarvitsemme uusia Juha Ikosia. Siis avainpelaajia jotka ovat nousseet joukkueeseen omista riveistä ja jotka kokevat seuran omakseen. Ei tätä voi rakentaa sillä lailla että joku ulkomaan ihme tulee seuraan tuoden mukanaan johtajuutta, pisteitä, seurakulttuuria, identiteettiä, itseluottamusta....
Tarvitsemme omia vastuunkantajia ja tuosta 84-ikäluokasta voisi hyvinkin nousta pari sen tyylistä kaveria esille. Aikaahan se vie mutta sille ei oikein voi mitään. Eli näkisin että Chrisu oli oikeilla jäljillä: sekoitus omia junnuja, kokeneita perusespoolaisia ja kovia ulkomaalaisia. Sehän taisi olla Chrisun strategia? Vituiks meni mutta paperilla tuo strategia näyttää mielestäni edelleenkin hyvältä, kunhan hommat hoidetaan hiukan paremmin jatkossa.
Tuossa siis vähän yleisiä pohdintoja tulevaisuuden mallista. Olen tämän lisäksi hahmottanut viisi kohtaa, tai prioriteettiä, jotka siis ovat asioita joihin haluaisin että seura priorisoisi jatkossa. Osan näistä kohdista voi hyvinkin saattaa kuntoon jo ensi kaudeksi, toiset taas vaativat enemmän aikaa. Tämä siis ei ole mikään hätäapupaketti ensi kautta varten vaan lista niistä asioista jotka koen tärkeiksi monta vuotta eteenpäin. Mutta asiaan:
1. Valmentaja. Tämähän on aivan välttämätön heti ja nyt. Tarvitsemme vihdoin ja viimein valmentajan. Sellaisen jolla on visioita siitä mihin laji menee, sellaisen joka pystyy luomaan toimivan pelisysteemin ja sellaisen joka pystyy kehittämään pelaajia pitkäjänteisesti. Rautakalliossa olemme jälleen kerran löytäneet valmentajan joka ensisijaisesti on käskyttäjä ja peluuttaja. Se ei riitä. Tarvitsemme miehen joka vie Tukosen ja muut nuoret kaverit seuraavalle tasolle. Tarvisemme miehen jonka keinoarsenaalin kuuluvat muutkin toimenpiteet kuin ykkösketjun ylikuormittaminen.
Summasesta on huhuttu: kelpaa.
Kunhan saamme valmentajan joka sitoutuu 2–4 vuoden projektin ja jolla todellakin on edellytyksiä toimia seuran valmentajana tällaisen periodin aikana. Näkisin mielelläni että homma toimisi jatkossa vähän HPK:n tapaan jossa Jukka Jalonen on luonut toimivan pelisysteemin ja saanut aikaiseksi huomattavaa kehitystä monen pelaajan osalta. Ja Jukka Jalosen mainitsin tässä yhetydessä myös senkin takia että Kerhon pelityyli on siitä paremmasta päästä. Toivoisin että Bluesinkin pelityyli kehittyisi siihen suuntaan mutta siitä lisää seuraavassa kohdassa.
2. Taitopeli. Kestönköhän vielä kolmannenkin kauden tuota roiskimista mitä joukkueen peli on ollut kohta kaksi vuotta? En tiedä, mutta karmean näköistä se on. Ja tuloksetkin puhuvat puolestaan: jääkiekko on kuitenkin sen verran monimutkainen peli että pelkällä roiskimisella ei voiteta otteluita.
Kun jatkossa mietitään pelaajaominaisuuksia niin toivoisin että taito olisi ykkösprioriteetti. Tämä tarkoittaa sitä että harjoituksissa korostettaisiin taidon merkitystä, pelisysteemi tukisi taitopeliä ja että vahvistukset olisivat taitavia pelaajia eivätkä mitään "roolipelaajia". Tämä strategia merkitsisi esimerkiksi sitä että jos kolmosketjun vaihtoehtona ovat takuuvarma oman pään pelaaja Joni Töykkälä tai potentiaalinen Jarkko Immonen niin valitaan jälkimmäinen, ja annetaan myös vapaus toteuttaa sitä osaamista.
Taitopelin korostaminen ei tietenkään merkitsisi sitä etteikö joukkueeseen mahtuisi Kari Haakanan kaltaisia puu-ukkoja, eli ymmärtäkää minua oikein. Ajatus on siis yksinkertaisesti se että luodaan joukkuelle pelisysteemi jossa kiekkoa ei roiskita vaan pelataan, ja hankitaan pelaajia jotka pystyvät toteuttamaan tätä pelitapaa. En yhtään pistä pahakseni jos joukkueemme olisi jatkossa hiukan fyysisempi kuin nyt mutta jos haluamme menestyä niin tämä on toissijaista. Jos ette usko niin miettikääpä minkä takia TPS voittaa mestaruuksia ja IFK ei.
3. Kapteeni. Niin paljon kuin pidänkin Rami Alangosta ja hänen pelityylistään niin eipä hänestä oikein taida olla kapteeniksi. Rami on enemmänkin jätkä muiden joukossa, tosin harvinaisen esimerkillinen kentällä. Mutta sellaisia jätkiä vartenhan A-kirjaimet ovat olemassa. Blues tarvitsee karismaattisen johtajan joka näkyy ja kuuluu ja Ramista ei siihen ole.
Ylöstähän suunniteltiin tähän rooliin. Ihan hyvä suunnitelma olikin mutta terveysvaivat puuttuivat peliin. Kuten aikaisemmin mainitsin niin tarvitsemme uusia Juha Ikosia, omia jätkiä jotka nousevat isoon rooliin. Kapteeninkin pitäisi olla espoolainen. Junnut eivät missään nimessä kelpaa tähän rooliin vielä vuosikausiin joten katse on suunnattava kokeneempaan kaartiin. Tälläkin saralla näyttää heikolta. Haakana ei olisi kummoisempi ratkaisu kuin Alanko ja Laatikainen ei ole tälläkään kaudella osoittanut minkäänlaisia johtajan merkkejä. Oikeastaan ainoa kaveri joka tulee mieleen on Jere Lehtinen. Todennäköisyyttä Jeren paluulle ensi vuonna tai sitä seuraavina vuosina en viitsi lähteä edes arvuuttelemaan.
Toinen vaihtoehto on tietenkin kapteenin ostaminen (esim Jokerit ja Peltonen) mutta se ei jostain syystä tunnu "oikealta" ja eipä tuollaisen pelaajan löytäminenkään liian helppoa ole. Eli tämän kapteeniasian kohdalla olemme luultavasti hiukan pinteessä.
4. Roolittaminen. Blues tarvitsee selkeämpää roolittamista. Mietitäänpä vaikka pakistoa: Niskanen, Lehtinen ja Laatikainen ovar pelaajaprofiililtaan melkeinpä identtisiä. Hyökkäyksessä taas löytyvät herrat Hurme, Ahonen ja Kalto; hekin hyvin samankaltaisia. Kari Kalton kaltainen monipuolisuusihme joka tarpeen tullen pelaa melkeinpä missä vaan on tietysti oiva voimavara. Mutta meillä on ollut aivan liikaa näitä pelaajia joilla ei ole ollut selkeää roolia. Näitä on sitten siirrelty ketjusta toiseen siinä toiveessa että josko se oikea rooli nyt löytyisikin.
Roolittamista joutuu tietystä lähinnä miettimään kun hankitaan uusia pelaajia mutta nykyistenkin sopimuspelaajien kohdalla näitä juttuja voisi miettiä tarkemmin. Onko esimerkiksi Töykkälällä jotain vahvuuksia joita kehittämällä hänestä saisi jonkin osa-alueen huippumiehen? Olkoon se sitten vaikkapa alivoimapelaaminen tai jokin muu vähäiseltä tuntuva osa-alue, kun jokaiselle osa-alueelle on erikoismiehet niin merkitys ei enää ole vähäinen kokonaisuuden kannalta.
5. Ulkomaalaiset. Näiden kohdalla ei enää olisi varaa ohilaukauksiin. Nykyiset ovat kyllä kaikki okei mutta vielä parempia pitäisi löytää jatkossa (nyt viittaan lähinnä Donaldiin ja Landoniin). Pitäisi vihdoin ja viimein ymmärtää että NHL:ssä tarvitaan muita ominaisuuksia kuin SM-liigassa. Koko on tehnyt Landon Wilsonista NHL-pelaajan ja Steve Kariyasta AHL-pelaajan. Suomessakin koolla on väliä – taidolla ja liikkeellä vaan vielä enemmän.
Pidän todella paljon Wilsonin kaltaisista pelaajista, mutta pelaajatyyppinä "kanadalainen härkä" ei ole se kaikkein sopivin suomen oloihin. Isot ja ilkeät kanukit eivät pysty käyttämään vahvuuksiaan samalla lailla hyödykseen SM-liigassa, liike on usein puutteellista ja tuomarilinja tuottaa ongelmia. Ei ihme jos tuloksena on käytöskymppejä ja turhautuneisuutta.
Jatkossa kannattaisi panostaa juuri näihin rajatapauksiin jotka esimerkiksi koonsa puolesta eivät ole yltäneet NHL:ään vaikka muut ominaisuudet olisivat huippuluokkaa. Kookkaita pelaajiakin tarvitaan mutta toivoisin että jatkossa ainoatakaan ulkomaalaispaikka ei käytettäisi "roolipelaajaan" (tällä viittaan yleisesti ulkomaalaisiin jotka eivät ole tähtiainesta, esim: Vopat, Hancock, Gabinet jne). Wilson on valitettavasti vajonnut yhä selkeämmin tähän kastiin, sillä erolla ettei Landon itsekään tiedä rooliaan.
Näin. Nyt on pakko lopetella tältä erää. Kirjoitan ehkä vielä myöhemmin hiukan yksityiskohtaisemmin pelaajistosta ja omista näkemyksistäni mutta eiköhän tässä ollut ihan riittävästi pureskeltavaa hetkeksi. Itselläni rupesi ainakin päätä särkemään kirjoitusurakan aikana....