Kaksi versiota tapahtuneista. Ensimmäinen on vain porilaisille/muille ässämielisille, sitä ei muut saa lukea eikä kommentoida. Toinen versio on kaikille muille, ja sitä ei saa porilaiset/muut ässämieliset lukea tai kommentoida. OK?
Joka tapauksessa Oulusta torstaina turpiin ja lomilla ollaan.
Ensimmäinen versio:
Pelissä oli alusta asti selvää, että Blues tarvitsi voittoa, mutta Ässät otti urhoollisesti vastaan Bluesin hyökkäykset. Jatkuvaa taistelua omassa päässä kiekosta ja vastahyökkäyspaikkojen kyttäämistä. Porilaiset taistelivatkin urheasti, ja miestä pantiin likoon urakalla.
Toisessa erässä porilaisjoukkueen taistelu palkittiin, kun hienon kuvion jälkeen kiekko löytyi espoolaisten maalista. Muutenkin erä oli kokonaisuudessa Ässien, kun nopeat hyökkääjät karkailivat vapaisiin paikkoihin kerta toisen jälkeen.
Kolmannessa erässä taas Ässille riitti oman pään varmistelu, ja sen huomasi joukkueen otteista. Hirvittävä taistelu toi merkkejä porilaisesta hulluudesta, joka purkautui villiin juhlintaan pisteen varmistuttua. Jatkoajalla taas Blues sai onnekkaan maalin, mutta se ei taida riittää enää Ässien ohittamiseen.
Ottelun tuomari Hannu Henriksson oli sisäistänyt hyvin pelin hengen, eikä puuttunut kahden joukkueen kovaan taisteluun, vaan antoi joukkueiden ratkaista pelin aivan itse. Aivan jäätävää toimintaa Henrikssonilta.
Maalivahdeista Jere Myllyniemi pelasti tällä kertaa kaksi pistettä espoolaisille, sillä niin taidolla kuin tuurilla onnistui torjumaan todella vaaralliset vastahyökkäykset. Scott Langkow taas Ässien maalilla torjui varmasti Bluesilta usean maalipaikan, mutta loppujen lopuksi hädänpäivää ei porilaislla ollut noin vakuttavan maalivahdin ansiosta.
Toinen versio:
Pelissä oli alusta asti selvää, että Blues tarvitsi voittoa, Ässät oli aivan täysi vastaantulija kiekollisessa pelissä. Ässät yritti kytätä vastahyökkäyksiä, mutta kankeat porilaiset eivät saaneet kiekkoon kontrollia erän aikana kertaakaan hyökkäyspäässä. Muutamat harvat laukaukset tulivat sinisen tuntumasta ilman maskia. Porilaiset ilmeisesti yrittivät pysyä perässä, mailoilla on kyllä hyvä roikkua.
Toisessa erässä espoolaisjoukkueen taistelua tönäistiin, kun muutaman ihmepompun jälkeen kiekko löytyi espoolaisten maalista. Erä ei ollut niin selkeästi Bluesin kuin ensimmäinen, kun muutaman kerran tilanne pelattiin löysästi, ja Ässät sai jopa muutaman maalipaikan, joista oikeat kiekkoilijat olisivat armotta rankaisseet. Onneksi oli porilaisia niissä tilanteissa.
Kolmannessa erässä taas Ässille riitti oman pään varmistelu, ja sen huomasi joukkueen otteista. Hirvittävä roikkumissumppu toi merkkejä tapparalaisesta rautakorpikiekosta, joka purkautui espoolaisten kiroiluun pistemenetyksen varmistuttua. Bluesille toi hieman lohtua Ribeiron upea jatkoaikamaali, mutta peli oli hävitty, vaikka voitettiinkin.
Ottelun tuomari Mummo Ankka oli ilmeisesti jättänyt pillin kotiin, eikä puuttunut Ässien jukkarautakorpimaiseen kiekkoon, vaan antoi vierasjoukkueen roikkua ja repiä niin paljon kuin jaksoi. Aivan jäässä olleen näköistä toimintaa Ankalta.
Maalivahdeista Scott Langkow pelasti tällä kertaa pisteen porilaisille, vaikkain useimmiten tuurillakin onnistui torjumaan todella vaaralliset jatkuvat myllytykset. Jere Myllyniemi taas Bluesin maalilla torjui varmasti Ässien muutaman harvan maalipaikan, mutta loppujen lopuksi hädänpäivää ei Myllyniemellä ollut noin umpikankean vierasjoukkueen ansiosta.