Bluesia vastaan Hawks oli hereillä heti alusta ja oli selvästi parempi eteenkin ensimmäisessä erässä, vaikka Blues onnistui ensimmäisen maalin tekemäänkin. Peli olisi voinut ratketa jo paljon aiemmin, mutta hienoista paikoista huolimatta kiekkoa ei saatu verkkoon sitten millään, eikä vähiten Legacen loistavien torjuntojen ansiosta.
RTK-ketjua on kehuttu ja syystä, mutta meikäläisen silmiin tästä pelistä jäi monesta pelaajasta hyvä maku. Hyökkääjistä Sharp ja varsinkin Bourque olivat pirteällä päällä ja yhdessä he muodostavat vahvan alivoimakaksikon. Dave Bolland pelasi myös pirteästi ja on ansaitusti tällä hetkellä Chicagon kolmossentteri. Puolustajista Duncan Keith esiintyi tässä pelissä Chicagolta vahvimmin, myös Sopelilta vahva esitys. Seabrookin ja Wisniewskin esitykset jäivät hieman vaisuksi ja varsinkin Seabrookilla tuntui välillä olevan suuria vaikeuksia nimenomaan puolustusalueella. Toisaalta ihmettelen Savardin peluutusta ylivoimalla, jossa mm. Vandermeer saa vastuuta, mutta Seabs ei?
Havlatin palatessa Savard joutuu miettimään peluutusta uudelleen. Toki Havlat saa paikan Langin ja Williamsin kanssa ykkösestä, mutta mitä tehdä Perreaultille sekä Samsonoville? Kunnes Havlat palaa minä nostaisin Samsonovin ykköseen ja tiputtaisin Perreaultin neloseen, sekä laittaisin miestä tärkeisiin aloituksiin. Tuntuu hassulta, että Samsonov on sivussa viidestä pelistä ja tämän jälkeen annetaan mahdollisuus nelosketjussa Lapointen ja Burishin kanssa. Mutta kun Havlat on takaisin kokoonpanossa ei Samsonoville roolia äkkiä löydä. Jos Bourque sekä Sharp jatkavat vähänkin eilisen ottelun tasolla, ei heitä kolmosketjusta Samsonov syrjäytä, ykkös- ja kakkosketjun laitureista puhumattakaan. Ja nelosketjussa kaveri on aika turha. Havlatin ollessa mukana näkisin ketjut näin:
Havlat-Lang-Williams
Ruutu-Toews-Kane
Bourque-Bolland-Sharp
Burish-Perreault-Lapointe
Koci/Samsonov
*****
Linkistä mielenkiintoiseen IceHogsin valmentajan, Mike Havilandin
haastatteluun.
