Ja mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, Galgary matsissa nuo kokoonpanot taas muuttuvat.
Eiköhän näin tule tapahtumaan. Savardin kokemattomuus päävalmentajana tulee esiin juuri tällä tapaa. Toki ketjulottoa ovat harrastaneet edellisetkin Hawks-koutsit, mutta silloisesta joukkueesta ei toimivia ketjuja tahtonut löytyä millään. Nyt tilanne on toinen, sillä joukkueesta löytyisi pysyviä ja toimivia ketjuja loukkaantumisten jälkeenkin. Ruutu-Lang-Havlat ja Sharp-Toews-Kane yhdistelmillä voitasiin hyvinkin mennä pitkään kahden ensimmäisen ketjun osalta. Jäljellä olevissa 54 pelissä kohdalle tulee varmasti huonojakin otteluita, mutta sellaisen osuessa silloin tällöin ei pitäisi heti hela kokoonpanoa ravistella.
Byfuglienin peluttaminen laidassa on mielenkiintoinen veto Savardilta, joka ilmeisesti näkee Bubbassa ainesta voimahyökkääjäksi. Dustiniin on tottunut suhtautumaan puolustajana, vaikka nimenomaan siinä puolustuspelaamisessa isokokoinen amerikkalainen ei olekaan parhaimmillaan. Fyysisyys, koko, kiekollinen osaaminen ja kova laukaus, siinä Bubban parhaat avut. Mikä ettei yv:ssä viivalla ja muuten laiturina?
Vaikka nyt on kolmessa ottelussa kuokkaan tullut, ainoastaan pelissä St.Louisa vastaan Chicago pelasi laiskasti. Vancouver-pelissä ja nyt Anaheimiä vastaan pelatussa ottelussa Chicago antoi kunnon vastuksen. Laukaukset vietiin Duckseja vastaan 42-22, mutta kuten edellisessäkin pelissä Nuckseja vastaan, vastustajan viimeistely ja ennen kaikkea maalivahti veti pitemmän korren. Ketjumuutoksiin tuskin pelkästään kaaduttiin.
Mikäli Chicago mielii pysyä mukana taistossa poffs-paikasta, ei pitkiin tappioputkiin tasaisessa läntisessä ole varaa. Flamesiä vastaan olisi jo melkein pakkovoiton paikka, ettei tuska ja ahdistus ota otetta positiivisella asenteella porskuttaneesta joukkueesta. Positiivista on, että joulu on jo ovella eikä ainakaan minun mielessä ole kesän 2008 drafti käynyt!