Musta Nuoli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Mahtava uutinen ja ajankohta, milloin juttu tuotiin esille oli varsin erikoinen. Paljonhan on ollut juttua siitä, että Iommi ja Ossi ei olisi kovinkaan hyvissä väleissä, mutta tämä puoltaa aivan toista. Wardin kunto tosiaan epäilyttää, onko mies paukutellut Sabbathin jälkeen missään? Vinny Appice veti ainakin hiton hyvin Heaven And Hellissä.
Oikeudessahan ne välit sovittiin taannoin, Ozzy (tai no, oikeastaan ahne liikenainen Sharon) Osbourne oli haastanut Iommin käräjille ja vaatinut itselleen osuutta ja oikeutta Black Sabbath -nimeen ja tavaramerkkiin siitä huolimatta, että Iommi on ainoana alkuperäisjäsenenä pitänyt yhtyettä pystyssä kaikki nämä vuosikymmenet ja ollut aina kokoonpanossa. Ozzyn panoshan loppui levyjen suhteen jo 1978 (jos ei reunion-livelevyn paria biisiä laske), Iommi on vääntänyt albumeita niin Dion kuin muidenkin kanssa.
Mutta kuten amerikkalaiseen kulttuuriin kuuluu (vaikka brittiartisteista alun perin onkin kyse), niin isojen starojen kaveruussuhteet paikataan lakimiesten voimin. Jos sopiva nahkapäätös ja sovittelu saadaan aikaan, niin sitten voidaan taas paiskata kättä yhteen, halailla ja sopia ystävyyden jatkumisesta. Ja outoa kyllä Ozzykin selitti jo käräjähaastetta laittaessaan, että kyse ei ole mistään henkilökohtaisesta, hän vain haluaa rahoja ja oikeuksia asioista, jotka eivät hänelle enää ole vuosiin kuuluneet. Minusta tuollainen on aika henkilökohtaista, mutta minäpä en olekaan legendatason muusikko.
Tuollainen menohan ei ole mitään uutta, olivathan Megadethinkin Davet Mustaine ja Ellefson takavuosina jatkuvasti oikeudessa vaatimassa toinen toiseltaan miljoonia dollareita ja solvaamassa lehtien välityksellä toisiaan. Nyt ovat taas olleet pari vuotta samassa bändissä ja jatkaneet lähes parin vuosikymmenen mittaista yhteistyötään kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan.
Edellämainittu saattaa kuulostaa hieman kyyniseltä, mutta se ei ole tarkoitus, sillä kyse on vain realismista. Ei näin isojen puitteiden kohdalla ole väliä sillä, ovatko bändin jäsenet siviilissä toistensa ystäviä ja missään tekemisissä toistensa kanssa. Kyse on siitä, miten kemiat pelaavat työpaikalla eli uusia biisejä nauhoittaessa ja niitä kiertueella esittäessä. Uskoakseni kemiat pelaavat hyvin Black Sabbathin tapauksessa, ja lopputulosta odotan erittäin innolla.
Mitä Bill Wardiin tulee, niin hänhän on (valitettavasti) alkuperäisnelikosta selkeimmin korvattavissa oleva. Vaikka mielelläni Wardin omintakeista rummutusta kuulisin, niin en revi pelihousujani jos hänet korvataan esimerkiksi juuri Vinny Appicella. Ideaalitapauksessa Ward voisi vetää studionauhoituksissa rummut sisään levylle tai ainakin muutamaan biisiin ja Appice tuuraisi sitten häntä kiertueella (tai olisi ainakin valmiina astumaan kehiin).
Bändissä kuin bändissä osa porukasta (myös niistä alkuperäiskokoonpanoista) on aina tasa-arvoisempia kuin toiset, ja heidät voi korvata ilman, että bändin taru päättyy siihen. Black Sabbathin kohdalla Ward ja periaatteessa myös Geezer Butler edustavat uhrattavissa olevaa osastoa. Osa jäsenistä taas on sellaisia, että heidän korvaamisensa on erittäin vaikeaa, mutta kuitenkin mahdollista: Ozzyn lähtö oli kova paukku, mutta Dio-ajan levyt ovat klassikkoja nekin. Osaa taas ei voisi ikinä korvata. Black Sabbathin sielu ja sydän on Tony Iommi, jota ilman bändiä ei olisi olemassa.
Näin pikku offtopicina mainittakoon, että sama hommahan se oli Beatlesienkin kanssa sillä erolla, että McCartney ja Lennon olivat yhtäläisen korvaamattomia. Harrisonin tai Starrin olisi voinut kuvitella korvaavansa jos pakko olisi ollut, mutta ei Lennonia tai McCartneyta. Kissin kohdalla Stanley-Simmons -kaksikko on korvaamaton, muut jäsenet ovat olleet täysin korvattavissa.