Eiköhän Billy-Boy ole maineensa ansainnut omilla toimillaan, tosin värikynää tunnetusti käytetään vähän joka käänteessä. Absoluuttinen totuus löytynee jostain juttujen väliltä.
Toisaalta, me täällä Härmässä emme aina ihan ymmärrä, kuinka raakaa ammattilaisurheilu USA:ssa onkaan. Suomi on todellinen lintukoto tässäkin asiassa ja hyvä niin. AHL:ssä jokainen pelaaja pelaa vain itselleen, joukkueurheilu on lähinnä nimellistä. Jengiä vaihdetaan, jos se palvelee omaa uraa ja tulevaisuutta. Myös jengiin otetaan kaikenmaailman mentaalitapauksia, jos se joukkuetta hyödyttää. Sekin riittää, jos joku yksittäinen (taito-)pelaaja hyötyy ko. hullusta. Peli on todella raakaa ja kaukana siitä kiva-kiva-sm-liiga-on-meidän-yhteinen-juttu- meiningistä, jota jääkiekko täällä edustaa.
Jokaisessa USA:n suurlajissa on myös omat billytibbettsinsä: varakkaan suvun vesa, joka on jossakin jutussa lahjakas, mutta joka kaipaisi erikoisohjaamista elämän muilla alueilla. Usein juuri näissä tapauksissa (aikuisten) silmät pysyvät kiinni, kunnes on liian myöhäistä. Välillä käydään lukemassa tiilenpäitä ja palataan sorvin ääreen. Seurat vaihtuu, mutta selkääntaputtelijoita riittää joka pitäjässä. Ei siihen välttämättä kiinnitetä suuressa maailmassa sen suurempaa huomiota. Toki, jos ja kun aletaan kaivaa asioita ja niiden syitä, voidaan yrittää selittää asioita sillä ja tällä. Mutta aina nämä selitykset eivät ole objektiivinen totuus, vaan palvelevat toisen puolen agendaa.
Uskoisin, että tällainen muutaman kk:n keikkasuhde sopii Billylle erittäin hyvin. Tällä kertaa Tibbetts on kuitenkin toisella puolella maapalloa, missä asiat ovat hyvinkin erilaisia kuin kotopuolessa. Tämä voi tehdä herralle ihan hyvääkin, koska ongelmiin kotipuolessa saa vähän etäisyyttä ja selkääntaputtelijat ovat hassuja suomipoikia, joita ei jaksa paikallisetkaan kovin kauan ihmetellä :).