Jep. Olen ihmetellyt ihan samaa, että mikä siinä Ronniessa oikein vastustajia "pelottaa"?
Pakko muuten sanoa, että ei suuri O'Sullivankaan ole aina tappion hetkellä "muistanut" onnitella vastustajaa saatika kehua häntä ja aika monesti myös häneltä on tullut vähän saman tyylisiä kommentteja mm. katsojista.
Kyllä se on minusta vähintäänkin yhtä moukkamaista kuin Carterin käytös tänään.
Toki nämähän riippuu siitä, ketä fanittaa. Ei sitä useinkaan huomaa, jos oma suosikki käyttäytyy vähän etiketin vastaisesti.
Onnittelut nyt kuitenkin O'Sullivanille taas yhdestä isosta tittelistä. Onhan hän lajin suurin legenda, ei siihen ole mitään vastaan sanomista kenelläkään.
Mun mielestä nämä ei riipu siitä ketä "fanittaa", vaan osuvat silmään/korvaan ihan kenen tahansa kohdalla. Ja itselleni se "moukkamainen" käytös/toiminta särähtää aina pahiten lajissa kuin lajissa juuri omien suosikkien kohdalla.
Mutta no big deal.
Ronnie on snookerin Djokovic. Poikkeuksellinen kyky pelata parasta peliään niissä kaikista jännittävimmissä ja paineistetuimmissa tilanteissa, esim. isojen turnauksien ratkaisuhetkillä. Eikä tosiaan aina tarvitse pelata edes omaa parastaan, sillä kenellä tahansa normaalilla ihmisellä, oli sitten kuinka kova pelaaja tahansa, niissä tilanteissa maila/keppi tärisee kädessä ja tulee helppoja virheitä.
Näillä kaikista parhaimmilla vähemmän. Ronnie ei niissäkään tilanteissa laskeudu lyömään ajatuksella "kylläpä on jännä paikka, mitenköhän saan pidettyä paketin kasassa", vaan menee vaikka MM-kisojen finaalissa ratkaisevassa kontrassa, ratkaiseva lyönnissä, veran ääreen kuin mihin tahansa muuhun lyöntiin valmistautuen: "tämä on supervaikea, mutta pystyn tähän ja lyön pallon sisään - jos ei mene, ei voi mitään, oma vika"
Tämä tietenkin puhdasta spekulaatiota, enkä voi Ronnien ajatuksia tietää, mutta luulen, että tuo "jännityksen puuttumattomuus", ja kääntäen monella muulla pelaajalla se normaalia suurempi jännitys, on syy siihen miksi monet pelaajat tuntuvat "pelkäävän" matseissa Rockettia vastaan.