Kaksi kauhunhetkeä radion ansiosta tänään auton ratissa ja molemmat herättivät samalla nostalgiaa.
1. Karmea pianokomppi pärähti soimaan ja tajusin Bon Jovin It's my lifen alkaneen. Muistelin miten jo vuosia sitten tuntemani Bon Jovin semikuuntelijatkin järkyttyivät tästä paskasta. Nyt aloin muistelemaan miten pop/rock-maailmassa It's my life on varsin käytetty biisin nimi. Talk Talkin biisi on ihan jees, No Doubtin cover siitä ihan mukiinmenevä, Dr.Albanin biisi ei järin kehuttava, mutta havahduttuani, että tämä on Albaniakin suurempaa kuraa käänsin vauhdilla kanavan.
2. Seuraavalta kanavalta löytyy Anoukin Nobody's Wife. Aivan, vihainen nuori nainen laulamasta kovista kokemuksistaan. Biisin tekijähän taisi olla joku 4-kymppinen musatuottaja, mutta tietää sekin varmaan katkerista fiiliksistä. Nyt muistan bileet yli 10 v takaa, joissa joku tyttö pohdiskeli ihmeissään miksei tämä ollut hitti Englannissa tai Jenkeissä. Jotkut siinä yrittivät selittää ettei kielioppivirheiden suma varmaan natiivin korvassa ole toimivaa lyriikkaa. Vaihtoehdoksi tosin heitettiin myös, että biisi on paska. Molemmat hyviä selityksiä.
MACK