...
näppituntumalla haiskahtaa kuitenkin enemmän pieneltä pettymykseltä kuin sateentekijältä. Odotusarvoja kuitenkin on kun katsoo AHL-tehoja...
Pettymys on tunne, joka seuraa siitä kun odotukset eivät täyty.
Ben Walter on nähdyn perusteella erittäin tunnollinen kahden suunnan keskushyökkääjä. Vahvuus on pelikäsitys, jonka myötä Walter sijoittuu oikein, ja tekee kiekollisena pieniä asioita jatkuvasti oikein. Walter ei ole sateentekijä, joka kiekkoa pitämällä, harhauttelemalla 1-1 -tilanteissa ja sitten syöttämällä takatolpalle lapaan takoisi pisteitä liukuhihnalla. Walter on kahden kärkiketjun sentteri, jonka pelaamisesta ketjun peli ei jää kiinni. Kuten mainittua, Walter tarvitsee pisteille päästäkseen maalintekijöitä laidoille, joita mielestäni Jokereissa riittää hyvin.
Kysymysmerkiksi voi nostaa Walterin liikkeen riittävyyden sekä puhtaasti nopeuden, toisaalta luistelukestävyyden osalta. Luistelu on tähän mennessä hiipunut ottelun loppua kohden. Kotimaisessa luisteluliigassa korostuvat (toki joukkueen ja vastustajan pelitavasta riippuen eri painoarvoilla) luistelu ja kaksinkamppailupelaaminen, näistä myös jälkimmäisessä on Walterilla hieman ollut nähdyn perusteella tekemistä.
Tehot eivät kerro koko totuutta pelistä. Jos kertoisi, olisi eilisessä HPK-ottelussa Kousa ollut kahdella syöttöpisteellään meidän paras pelaaja. Toki pisteet kertovat oikein tehdyistä asioista.
Walterin hankinnasta olen kuitenkin hyvin tyytyväinen. Palasia alkaa olemaan kasassa mestarijengiksi asti. Ei ole mun tehtävä miettiä kahden kärkikentän hyökkääjiä, enkä kadehdi valmennuksen tehtävää sen suhteen. Moses on Walterille erittäin sopiva laituri, mutta mielestäni Koivisto ei tähän kolmanneksi pelaajaksi oikein osu.