Nykyään tulee käytyä baareissa suhteellisen harvoin. Uusi parisuhde ja korona työnsivät minua henkisesti monta vuotta eteenpäin tämän vuosikymmenen alussa. Aiemmin Helsingissä asuessani tuli käytyä baarissa jokainen viikonloppu. Muutamia sekalaisia ajatuksia:
- Jos lähdetään kavereiden kanssa jatkoille jonkun meidän urheiluturnauksen tai vastaavan spektaakkelin jälkeen, niin kohteena on Vallilan Musta Härkä, eli Muhä. Paljon oman ikäistä (noin 30-vuotiaita) porukkaa ja karaoke luo tunnelmaa. Ihan inhimilliset hinnat.
- Asun Etelä-Haagassa ja lähibaarini on surullisenkuuluisa/legendaarinen Lemon. Naurettavan huono mesta, mutta yritän tukea paikallista yrittäjää. Ja on siinä ns. rosoisuudessa jotain kaunistakin. Joskus pari vuotta sitten karaoken aikana olut jopa maksoi ekstraa. Vai maksoikohan jopa itse laulaminen jotain. No ainakin vedestä yrittävät veloittaa. Käyn täällä kuitenkin noin puolen vuoden välein toteamassa, että en sovi joukkoon.
- Siltasessa on tultu myös pyörittyä, mutta usein sinne on niin pitkät jonot, että yleensä päädytään sitten edellä mainittuun Muhään.
- Vaasankadun baarit ovat skenepaikkoja, mutta eivät enää mitenkään cooleja, kuten 10 vuotta sitten, vaan ennemminkin perseestä.